Lappeenranta / Teollisuustoiminnan muistomerkki

No niin, eilinen päivä oli ja meni. Nyt voimme taas jatkaa puhtaalta pöydältä tämän blogimme tekemistä ilman lähdeviitteitä, kirjoitusvirheineen ja todellakin ilman minkäänlaista metodia. Vanhoja valokuviakin voit etsiä jostain muualta kuin blogistamme…tai, no tilaisuuden tullessa linkitämme vanhojen kuvien äärelle. On taas mukavaa kirjoittaa yksi tarina lisää välittämättä muiden luutuneista mielipiteistä. Olemme valinneet linjaksemme Lappeenrannan historian ”viihteellistämisen” ja näillä eväillä jatketaan loppuun asti.

Meitä eivät pienet kritiikit hetkauta, vaan saavat aikaan enempi naurunpyrskähdyksiä. Ainut haittapuoli tässä lienee se, etten taida saada mahdollisuutta päivittää omaa hissan graduani väitöskirjaksi. Tosin en ole enää varma, että haluaisinko sitä tehdäkään? Lienee turhaa ajanhukkaa koko homma näin vanhalla iällä. Kenties toinen tai molemmat poikani sen tekevät. Vai saivatkohan hekin otsaansa leiman ja joutuvat sahalle töihin?

Suomen teollisuuden kehittymisen yhtenä merkkivuotena voisi pitää vuotta 1857, jolloin maassamme sallittiin höyrysahojen toiminta. Pelko raaka-aineen loppumisesta ei enää arveluttanut ja maahamme nousi nopeasti useita sahoja. Aluksi Etelä-Karjala tuntui jäävän kehityksestä jälkeen, koska vielä vuonna 1885 alueella toimi vain kaksi höyrysahaa, toinen Ruokolahdella ja toinen Pironniemellä Luukkaalla. Pironniemen sahalla oli oma muistomerkkinsä vielä 1980-luvulla, mutta se jäi Kaukaan tehtaiden uuden ratapihan alle. Siellä ollut muistolaatta on nykyisin kuulemma Kaukaan sahan seinässä ja olisikin hienoa jos joku lukijoista voisi toimittaa siitä meille julkaistavaksi. Tehdasalueellehan on nykyisin melko vaikea päästä.

Lopulta 1800-luvun lopulla havaittiin alueen erinomainen sijainti, runsaat puuvarat ja Saimaan kanavan hyödyntäminen puutavaran kuljetusreittinä. Kotkalainen W.Gutzeit co oli päänavaaja rakentaessaan v.1890 sahan Rutolaan, mutta kuljetti oman puutavaransa Kymijoen kautta merelle. Nopeasti kuitenkin alueelle nousi lukuisia uusia sahoja ja Joutsenokaan ei jäänyt kehityksestä osattomaksi. Vuosisadan alkuvuosina Honkalahteen nousi pieni J.Pöyhiän omistama Värrön saha ja etenkin Honkalahden saha vuonna 1907. Honkalahden sahan perustivat kolme miestä. He olivat P.A.Collin Ypäjältä, J.Löfgren Käkisalmelta ja O. von Essen Turusta. Tämä suursaha pystyi parhaimpina vuosina sahaamaan n. 45000 kuutiometriä lautaa ja lankkua.

Joutsenolaisen teollisuustoiminnan muistomerkin laatta Pitäjänmuseon pihamaalla

Taloudelliset lamavuodet saivat yhtiön konkurssiin, mutta uusi ostaja löytyi v.1910, jolloin yritys siirtyi Hackman Oy:n omistukseen. Tämä oli konkurssista huolimatta sahalle onnenpotku, koska ajat paranivat ja Hackman kehitti sahaa aina paremmaksi. Työntekijöiden määrä lisääntyi jatkuvasti, saavuttaen huippunsa v.1913, jolloin sahalla työskenteli 341 työläistä. Tästä määrästä naisia oli 79 henkilöä.

Honkalahden sahan huippuvuosi oli tuo edellä mainittu 1913, jonka jälkeen ensimmäinen maailmansota tyrehdytti sahatavaran viennin ulkomaille. Täällä jatkettiin kuitenkin sahausta, mutta lopulta v.1917 saha oli pakko pysäyttää varastojen täyttymisen takia. Työttömäksi jääneet työläiset muodostivatkin otollisen kasvualustan sisällissodan radikalismille. Honkalahden sahalla tämä aiheutti mittaamattomat tappiot. Vetäytyessään Joutsenosta punaiset polttivat 25.4.1918 koko sahan maailmansodan aikana sahaaman varaston taivaan tuuliin.

Toinen Joutsenon teollistumisen merkkipaalu oli Osakeyhtiä Pulp, joka perustettiin varta vasten rakentamaan Joutsenoon selluloosatehdas. Selluntuotantoon katsottiin olevan hyvät edellytykset alueen sahojen sahausjätteen takia. Yrityksen perustaminen voitaneen laskea norjalaisen insinööri Johan Wiesen ansioksi. Hän ensimmäiseksi havaitsi mahdollisuuden tähän liiketoimintaan.
 
Hyvät henkilökohtaiset suhteet auttoivat häntä saamaan rahoituksen kuntoon ja työt päästiin aloittamaan. Pääurakoitsijaksi valittiin helsinkiläinen yhtiö Beton Arme, jonka piti saada selluloosatehdas valmiiksi syksyyn 1908 mennessä. Yritys meni kuitenkin konkurssin ja hidasti valmistumista. Myös ongelmat Venäjältä ja Baltiasta tulleiden vierastyöläisten kanssa jarruttivat valmistumista. Lopulta tehdas valmistui toukokuussa 1909.

Raaka-ainetta selluntekoon tehdas sai viereiseltä Honkalahden sahalta ja Lauritsalassa toimineelta Lamposaaren sahalta. Tärkeä osa sahanpurun kuljetusta oli vuoden 1910 aikana valmistunut 1500 metriä pitkä köysirata, jota pitkin purua toimitettiin sellutehtaalle. Lamposaaren sahalta raaka-aine toimitettiin lotjilla Joutsenoon. Yksi näistä purukonteista löytyy vielä Pitäjänmuseon pihamaalta, jonne pystytettiin muistomerkki tälle teollisuuden toiminnalle vuonna 2008.

Yksi köysiradan purukonteista

Selluloosan tuottaminen oli kannattavaa liiketoimintaa aina vuoteen 1915 asti, jolloin Pulp määrättiin vientikieltoon. Syynä kieltoon oli erään sellukuorman joutuminen Saksaan, joka oli tuolloin sodassa Venäjää vastaan. Sodan loppuajan toiminta oli vähäistä ja pääsi uudelleen vauhtiin vasta syksyllä 1918, jolloin OY Kaukas AB osti Osakeyhtiö Pulpin itselleen.