Elisenvaara / Pommituksen uhrien muistomerkki

Blogissani tuntuu olevan kohteina surunpaikkoja. Kestokohteita ovat hautausmaat, palaneet kirkot, sotiin lähtemiset, sankarivainajat ja muut ikävät tapahtumat. Toki poikkeuksiakin on, mutta eiköhän näitä ikäviä juttuja ole tullut kirjoitetuksi jo melkoinen määrä. Tänään siihen on jälleen tulossa yksi äärimmäisen surullinen tarina lisää. Kyseessä on näet muistomerkki, mikä pystytettiin 17.9.1994 Elisenvaaran rautatieaseman puistikkoon muistutuksena sodan mielettömyydestä ja sen aiheuttamasta suuresta hädästä siviiliväestölle.

Elisenvaaran pommitusten uhrien muistomerkin vieressä on myös paikallinen patsas

Tarina on pitkälti samanlainen kuin Lappeenrannan Simolan pommituksiin liittyvä tarina. Toivon teidän lukevan senkin, niin huomaatte tapahtumien liittyvän toisiinsa ja olevan melko samankaltaiset tapahtumat. Kovimman iskun kokivat Karjalasta pakoon pyrkivät evakot, koska Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut 9.6.1944.

Evakkojen pakeneminen kauemmaksi rintamalinjoista tukki osaltaan maantie- ja junaliikennettä. Joukkojenkuljetukset ja ammusjunat olivat etusijalla junaliikenteessä, jolloin muutamaan paikkaan muodostui ruuhkia asemille, mitkä muodostuivatkin surmanloukuiksi sadoille evakoille, sotilaista puhumattakaan. Elisenvaarallakin tämä koettiin 20.kesäkuuta, jolloin tapahtui tuhoisin pommitus toisen maailmansodan aikana Suomen alueella. Simolassakin kuoli melkoinen määrä ihmisiä pommituksissa, mutta jostain syystä Elisenvaaran pommitukset muodostuivat selvästi tunnetuimmiksi.

Muistomerkki

Neuvostoilmavoimat ottivat Elisenvaaran kohteeksi, koska se oli Karjalan kannaksen joukkojen siirtojen tärkein yksittäinen juna-asema. Paikalle lähetettiin yli 80 pommikonetta kolmessa aallossa ja tuloksena olikin pahaa jälkeä. Arviolta 140 evakkoa, joista valtaosa oli räisäläläisiä ja 29 kurkijokelaista menetti henkensä asemapihalle. Isku oli niin vakava, että uutinen päätettiin sensuroida, eikä siitä haluttu kertoa julkisuudessa.

Tämä ruokki erilaisia huhuja, kuten Simolankin vastaavassa pommituksessa, asemahenkilöstön osallisuudesta pommitusten järjestämiseen. Väitteet olivat täyttä puppua, mutta ilmeisesti ihmismieli on rakennettu niin, ettei hädän hetkellä voi ajatella selkeästi. 

Kurki-säätiö ja Räisälä-säätiö vastasivat muistomerkin hankkimisesta

Pommituksen jälkeen tunnistetut vainajat haudattiin Kurkijoen hautausmaalle ja tunnistamattomiksi jääneet haudattiin Savonlinnan hautausmaan läheisyyteen ja pieni osa myös Säämingin hautausmaalle. En osaa sanoa, miksei heitäkin haudattu Kurkijoelle. Joka tapauksessa muistokivet pystytettiin kummallekin hautausmaalle 16.11.1946, mutta onko Kurkijoen hautausmaalla mitään muistomerkkiä uhreille? Siihenkään en osaa sanoa mitään...