Terijoki / Tuoli-veistos

Maailma muuttuu melkoista vauhtia, mutta onneksi on jotain pysyvää kuten kiire, säätäminen, aikatauluttaminen ja paikasta toiseen sinkoileminen! Nytkin takana on viikko, jolloin parina päivänä lähdin töihin 7.20 ja olin kotosalla illalla yhdeksän jälkeen. Tuona aikana pitäisi sisäistää kaikki lukemansa, olla itse pirteänä kertomassa historian merkillisyyksistä, tuottaa uusia mielenkiintoisia opetusmateriaaleja sekä hoitaa viestiliikennettä joka suuntaan.

Tuoli-veistos keskellä puistikkoa

Kaiken lisäksi minua houkutellaan ottamaan osaa Lappeenrannan killan ja muutaman muun tahon toimintaan, mitkä vaatisivat omaa aikaani ja työtä liikaa siihen nähden paljonko minulla on sitä käytössäni. Kaiken lisäksi olen saanut tarjouksia osallistua ensi kevään kunnallisvaaleihin muutamalta puolueelta, mitkä houkuttelevat toki, mutta miksi haaskaisin aikaani tylsissä kokouksissa istuen? Ainut instanssi kenen asioita voisin kaupunginvaltuustossa ajaa on SaiPa, mikä vie minulta jo muutenkin nyt 60-70 iltaa vuodessa. Kyseinen yhtälö ei vaan toimi, joten aion nyt aloittaa kampanjan, mihin sisältyy seuraavat osa-alueet, millä parannan elämänlaatua ja hankin lisää vapaa-aikaa.

1. Kotiin tultuani en lue sähköposteja enkä muita viestejä
2. En puhu työasioista kotona
3. Työpäivä päättyy viimeistään kello 16
4. Teen omat työni niin hyvin kuin osaan ja pystyn, mutta toisten töitä en suostu tekemään
5. Aion lukea yhden kirjan joka viikko
6. Ulkoilen joka ilta vähintään puoli tuntia

No, eiköhän tuossa ole jo riittävästi rikottavia lupauksia? Muu aika mikä minulta jää vapaata, voisin keskittyä vaikkapa kutomaan sukkia tai jotain muuta erikoista, mitä en ole aiemmin tehnyt. 

teräksinen tuoli graniittijalustalla

Jos tuohon kutomis-/virkkauslinjalle lähden, niin otan takuulla mallia Terijoelta, mistä tuntuu löytyvän mielenkiintoisia taideteoksia roppakaupalla. Tällä kertaa vuorossa Tuoli-veistos terijokelaisessa puistossa. Lieneekö eilen esittelemäni Leipä-veistoksen kanssa sama tekijä kyseessä?

Puiston keskellä aukiolla sijaitsee kiviselle jalustalle asetettu tuoli, mihin joku vanha mummeli on jättänyt keskeneräisen sukan puikkoineen sekä lankakerineen. Lisäksi silmälasitkin ovat unohtuneet tuolille, mikä herättää ehdottomasti ajatuksen, että minne mummo on lähtenyt? Tiskaamaan, puutarhatöihin, pyykinpesuun tai jonnekin muualle töihin, nuo ovat omat arvaukseni, mitkä lienevät yhtä hyviä kuin muidenkin...

mummelin tavarat unohtuneet tuolille...

Jotenkin kaipaisin vastaavia huumoripitoisia veistoksia myös Suomeen tai ainakin Lappeenrantaan, missä asun ja vaikutan. Miksi meidän katukuvaan sijoitettu taiteemme on tylsää ja ennalta-arvattavaa? Voisimmeko hakea oppia joskus ulkomailta, enkä nyt tarkoita pelkästään Terijokea ja Venäjää. Mielestäni taiteen tehtävä on saada ihminen hyvälle tuulelle arjen raatamisen keskellä....