Parina edellisenä kertana olen esitellyt humoristisia kohteita Terijoelta. Nyt on vuorossa vastaavia kohteita kotikaupungistani Lappeenrannasta vaikka mainitsin ettei vastaavia löydy Suomesta. No löytyy toki, mutta ihan liian vähän. Liittyykö se meidän suomalaisten huumorintajuttomuuteen vai mihin, mutta meidän muistomerkkimme ja patsaamme ovat pääsääntöisesti ainakin omasta mielestäni melkoisen tylsiä ja mielikuvituksettomia. Samaa voi toki sanoa myös Lappeenrannan kulttuurielämästä muutenkin. Lienee hommassa vähän samaa puuhastelun makua kuin aikoinaan jääkiekkoseurojen talouspuolella?
 |
| Puisto rehevöityy vielä vuosien varrella |
Lauantaiaamusella lukaisin näet uutisen paikallisesta aviisista Lappeenrannan kaupunginteatterin johtamisesta. Artikkelissa kerrottiin, että vaikka uuden teatterin täyttöaste olisi 100%, niin se ei riittäisi edes kattamaan vuokraa. Onkohan jollain mennyt laskelmat ihan keturalleen, koska nykyisessä kireässä taloustilanteessa teatteri vääjäämättä syö muun kulttuuripuolen rahaa, mitä ne tarvitsisivat oman toimintansa pyörittämiseen. Kuvio ei oikein kestä päivänvaloa minun mielestäni.
Itse suhtaudun kuitenkin myönteisesti teatteriin, koska olen Williladyn seurassa käynyt useasti teatterissa viime vuosina. Itsekin olen huomannut samat virheet, mitkä uuden teatterin toiminnassa on. Missä ovat aitiot ja looshit, missä voi vaikkapa työmaaporukan kanssa kurmaista huurteista pikkupurtavan kera alas kitapurjeista?
 |
| Alueella on myös lukupenkkejä, missä voi istuskella kirjaston kirjoihin perehtyen |
Willilady jopa haki työpaikkaa kulttuuritoimesta, missä yksi osa-alue toimenkuvassa olisi ollut teatterin markkinointi ja uusien ideoiden lanseeraus. Kuinka innoissaan hän olikaan hakuprosessin aikana ja millaisia loistavia ideoita hän minulle esittikään tuolloin? Vaan kuinka kävikään? Häntä ei kutsuttu edes haastatteluun, vaan työn sai joku nuori tytönhuitake, jonka työnjälki teatterin oman henkilökunnan kanssa on luettavissa tästä artikkelista. Pakko sanoa, että Lappeenrannan kulttuurielämä kärsi tässä valinnassa...
Sinänsä ihan sama, mitä Lappeenrannan teatteri tulee lähivuosina tekemään, koska olen vakuuttunut siitä, että Imatran vastaava porukka hoitaa homman näillä nurkilla kotiin. Ihmekös tuo, että eivät lähteneet Lappeenrannan kanssa yhteiseen kelkkaan, kun osaavat hoitaa asian ihan hemmetin paljon paremmin! Pakko olla tässä kohtaa Imatralle ja monelle muulle paikkakunnalle kateellinen. Sinänsä sama, koska minähän en kuitenkaan kahta kertaa vuodessa useammin käy teatterissa, mutta saisihan tuo SaiPa edes alkaa pärjäämään, niin minun kulttuurinnälkäni tulisi hoidettua...
Vaan asiaan, kun tuo alkuintro oli vähän pitkänlainen! Kolmisen vuotta takaperin Lappeenrannan kaupunki poikkeuksellisesti kysyi asukkailta suuntaviivoja entisen Vapaudenaukion uudelle käytölle, koska alue oli totaalisessa remontissa maanalaisen parkkipaikan rakentamisen takia. Asukkaat vastasivat huutoon ja ehdotuksia sateli melkoisesti. Näiden ehdotusten pohjalta alueelle päätettiin tehdä puisto hauskoine veistoksineen ja muine tilpehööreineen.
Asukkaiden toiveissa oli myös saada alueelle taidetta, joten kaupunki kävi toimeen perustamalla työryhmän. Lopulta kolmelta taiteilijalta pyydettiin luonnoksia ja ne hyväksyttiin. Nyt ne ovat kaiken kansan nähtävillä.
 |
| Antti Niemisen Lukija |
 |
| Saattaahan tuo linnun luuranko pelottaa perheen pienimpiä |
Taiteilija Tiiu Anttisen teoksia löytyy alueelta useampiakin. Nimiltään nämä kolme veistosta ovat Korvakas, Tohveli ja Vesihiisi. Väittävät niiden sopivan hyvin puiston henkeen, mutta jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä.
 |
| Korvakas |
 |
| Tohveli |
 |
| Vesihiisi.....vai onko? |
Marjukka Korhonen sen sijaan on lähestynyt omissa töissään eri aihepiiriä, korostaen lasten ja nuorten merkitystä. Näitä asioita hän kuvaa teoksissaan Ydinperhe sekä sisko ja velipuoli teoksissaan.
No, onhan nuo vähän outoja tällaisen vanhan ukon mielestä, mutta onneksi alueella on jokaiselle jotakin! Niin myös minulle, koska minun mielestäni parasta on ehdottomasti kolmiulotteinen laatoitus, mikä johtaa erikoisille lukupenkeille. Kokeilin niitä ja saattaisin joskus jopa lukaista kirjaakin niissä...
 |
| Tällaisen huolisin omallekin pihalleni |
Lappeenrannan kaupungin kirjasto-, nuoriso- ja tekninen toimi yhdessä ”Liikunta yhdistää”- hankkeen sekä lähistöllä sijaitsevien toimijoiden kanssa toteuttavat Vapaudenaukion avajaiset, missä teokset paljastettiin kaikkien nähtäväksi 17.6.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita