Aina joskus on luovuttava jostain itselleen rakkaasta vaikkei sitä haluaisikaan. Itselläni tällainen hetki on ollut viimeisen viikon ajan, koska rakas lähisukulaiseni päätti siirtyä taivaallisiin joukkoihin. Tietenkin meidän kaikkien on joskus täältä poistuttava, mutta aina välillä tuntuu, että parhaat poistuvat liian varhain! Onneksi me muistelemme heitä monin eri tavoin ja yksi tällainen tapa on käynti hautausmaalla, minne on pystytetty lukuisia muistomerkkejä kunnioittamaan menneiden sukupolvien ihmisiä.
Monet heistä ovat olleet merkittäviä vaikuttajia ja yhteisönsä tukipylväitä, mutta kaikkien muisto on ihan yhtä arvokas. Näitä aiempia iittiläisiäkin voi siis käydä käydä paikallisella hautausmaalla kunnioittamassa. Tämä muistomerkki on itsellenikin täysi mysteeri, enkä tiedä sen tekijästä enkä paljastusvuodesta yhtään mitään. Kenties jälleen kerran te lukijat osaatte auttaa minua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita