Matkan oli taas jatkuttava. Palasimme Palkealasta takaisin Raudun keskustaan, mistä jatkoimme kohti Laatokkaa ja sieltä suunnalta löytyvää Metsäpirttiä, mistä nykyisin käytetään nimeä Zaporodshkoye tai jotain sinne päin. Tarkoitukseni on ollut jo muutamana edellisenä vuotena käydä kuvaamassa kyseiset paikat, mutta aina jostain syystä tämä Metsäpirtin reissu on jäänyt tekemättä. Nyt sitten tuli tämäkin paikka nähtyä ja veikkaanpa, ettei tarvetta uuteen reissuun lähivuosina ole. Ei siksi, ettei kiinnostaisi, vaan koska veikkaan ettei alueelle nouse uusia muistomerkkejä.
 |
| Kaikkialla kannaksella rakennetaan kirkkoja |
 |
| Voisi rakentaa muutakin.... |
 |
| Liekö suomalaisten rakentamia? |
 |
| Joka paikassa poltettiin roskia |
 |
| Perillä Metsäpirtissä |
Matka Raudusta Metsäpirttiin oli hyväkuntoista asfalttitietä, jonka varrelle näköjään nousee uusia kirkkoja, kuten koko Venäjän maalle. Toinen mieleenpainunut asia oli jatkuvat savut, jotka nousivat ihmisten pihoilta roskien poltosta. Sinänsä hyvä, etteivät aja kaikkea kaatopaikoille, jollainen tämän reitin varrelle osuu. Sitä lokkien määrää, kun ne tonkivat avokaatopaikan jätteitä. En edes viitsinyt pysähtyä kohdalle kuvaamaan, vaan jatkoin tyynesti matkaa. Kyllä venäläisillä on vielä matkaa ympäristötietoiseksi kansaksi, mutta niin on meilläkin. Lappeenrannan Facebook-ryhmässä oli pysäyttävä kuva juhannuksen jälkeisestä rojukasasta suositun rantapaikan yhteydessä. Ei kannata meidänkään liikaa pullistella...
Muuten matka kohti Metsäpirttiä sujui lupsakkaasti ja lopulta edessä häämöttikin Metsäpirtin taajama, josta hurautimme ohitse kohti ensimmäistä kohdettamme. Nopeasti Aarno Karimon suunnittelema ja 25.11.1936 paljastettu Lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki putkahtikin eteemme. Pakko sanoa, että paikallisilta pelloilta kerätyistä kivistä rakennettu muistomerkki on massiivinen. Lisäksi siihen kiinnitetty muistolaatta on ajan henkeen sopiva. Tällaista mahtipontista tekstiä tuskin tänä päivänä laitettaisiin minkään monumentin kylkeen? Toki alueen ihmisten oleminen lähes maaorjuutta vastaavassa asemassa on aina muistomerkin arvoinen.
Tämä muistomerkki säilyi sotavuodet ja neuvostoajan ehjänä, mutta ainahan vanhaa pitää kunnostaa. Ilmeisesti muistomerkistä oli kadonnut reliefi, muistolaatta ja kattolyhty, koska syksyllä 2001 kunnostustöiden yhteydessä ne valmistettiin uudelleen vanhan mallisiksi. Lopullisesti ne kiinnitettiin paikalleen 4.6.2002. Reliefin valutyön teki ruoveteläinen Aution Valimo Oy. Etukoristeen ja kattolyhdyn sen sijaan valmisti punkalaitumelainen Yrjö Inkinen. Asennushommat hoitivat Jooseppi Eeeva, Vesa Hämäläinen, Leo Laulajainen, Mauri Orava ja Aulis Ukkonen.
 |
| Muistolaatan teksti on vanhahtavaa |
 |
| Reliefi ja laatta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden |
 |
| Reliefi |
Metsäpirttijärjestöjen keräämin varoin ja pienen opetusministeriöltä saadun avustuksen jälkeen muistomerkki oli valmis uudelleenpaljastettavaksi Metsäpirtin pitäjäpäivillä 6.7.2002.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita