Valkjärvi / Valkjärven kirkon muistomerkki

Kevät oli melkoisen vauhdikasta aikaa näille kuvausreissuilleni, vaikka tuolla 20.4.2019 tekemällämme Kouvola - Kotka - Hamina - Virolahti autoni alkoi esittää oireita hajoamisesta! Mitä, aikoisiko uskollinen Chrysler tehdä tenän ja jättää minut pulaan? Näin ei onneksi tapahtunut 27.4, kun kävimme Williladyn kanssa päivän reissulla, joka ulottui lähes Laatokan rannalla sijaitsevaan Metsäpirttiin, nykyiseltä nimeltään Zaporožskoje. Monena edellisenä kesänä tämä reissu oli jostain syystä jäänyt tekemättä, mutta nyt tilanne tuli korjattua...

Uutta tietä tehdään välillä Svetogorsk - Ihantala

Eteneminen oli ajoittain hidasta 

Matkalla Valkjärven suuntaan

Uutta kirkkoa rakennetaan täälläkin

Valkjärven laskettelurinteillä oli vielä lunta

Chryslerkin kesti reissun kasassa, vaikka moneen kertaan seurailinkin öljynkulutusta, koska ajoittain nasakka savupilvi pöllähti autosta. Lopulliseksi viaksi paljastuisi myöhemmin viallinen EGR-venttiili, joka tuntuu nykyään olevan kirosana autoilijoiden parissa. Nämä hemmetin ylimääräiset tingeltangelit mitä autoihin nykyään laitetaan, tuntuvat olevan melkoinen ongelmientuoja monelle autoilijalle! Toki, kivojahan ne ovat kunhan pelaavat.

Matkalle läksimme kotoamme Joutsenosta aamuvarhaisella, koska tiesimme edessä olevan pitkän matkan ja lisäksi riesana olisivat tietyöt välillä Svetogorsk - Viipuri. Kerrankin naapurit ovat päättäneet hoitaa kerralla koko tuon välin kuntoon! Uskonkin siitä tulevan paremman tien, kuin mitä me nykyisin ajelemme Suomessa. Ainakin muualla päätiet ovat Karjalan kannaksen alueella huippuluokkaa, ainakin mitä lähemmäs Pietaria mennään. Toki, pakkohan se on tunnustaa, että näillä omilla reissuillani olen ajellut enimmäkseen näitä sivuteitä, jotka ovat kunnoltaan ajoittain surkeitakin....

Kurvasin aamutuimaan Svetogorskin tulliin ja kävi tsägä! Menijöitä ei ollut paljoakaan, joten tämä osuus hoitui vauhdikkaasti. Salamannopea bensiinin tankkaus ja eteenpäin. Harmikseni valitsin lyhyemmän reitin ja se ei todellakaan ollut nopea. Lukuisat tietyöt hidastivat menoamme. Kiroilinkin mielessäni, että miksi en ajanut Kamennogorskin kautta... No, pikkuhiljaa pääsimme eteenpäin ja lopulta aina Kuoleman valtatielle saakka, jota jatkoimme Pietarin suuntaan. Matkamme ensimmäinen etappi, Valkjärvi, lähestyi pikkuhiljaa.

Valkjärven pyhälle paikalle saavutaan hirsiportista

Erkanimme isolta valtatieltä ja ajoimme pikkubaanoja Valkjärvelle saakka. Koska tuolloin oli vielä huhtikuun loppupuoli, niin rinteillä oli vielä lunta. Valkjärvihän on kuuluisa muutamasta asiasta, nimittäin laskettelukeskuksista ja observatoriosta, minne ei tosin tällaisella Matti meikäläisellä ole tosin pääsyä. 

Lopulta kuitenkin saavuimme Valkjärven kylään, joka nyt ei kummoinen ole. Silti kylässä oli jotain, minkä takia olimme tänne asti itsemme hilanneet. Aivan tien laidassa luonnonkauniilla paikalla oli vanha kirkon alue ja Valkjärven hautausmaa muistomerkkeineen. Ne meitä kiinnostivat, no ainakin minua! Ensimmäisenä hyppäsimme kotterosta ulos ja tsekkasin öljyt. Sen jälkeen siirryimme Valkjärven kirkon alueelle isosta hirsiportista. 

Valkjärven viidennestä kirkosta on jäljellä vain betoniset portaat

Portaiden vieressä on Valkjärven kirkon muistomerkki ja kellotapuli

Sama teksti kahdella kielellä

Kellotapulin alta katsottuna näkyy alttarin kohdalle pystytetty risti

Alttariristi

Muistomerkkiä pystytettäessä ei sankarihautausmaa-aluetta ollut kunnostettu

Alue on rauhoitettu vuonna 1993 Keijo Liskin ja Viljo Laihasen aloitteesta, jonka he tekivät paikalliselle kyläpäällikölle Sergei Guseville. Tämän jälkeen alue alkoi muuttua, koska jo seuraavana vuonna 1994 Valkjärvi-seuran toimesta kirkon paikalle nousi kirkon muistomerkki ja kellotapuli. Kellotapuliin sijoitettiin vanha Valkjärven kirkonkello, jonka joku paikallinen oli löytänyt upotettuna Valkjärvestä. Kesäkuussa 1994 se soi ensimmäisen kerran entisten valkjärveläisten pitäessä jumalanpalveluksen entisen kirkon paikalla. 

Kerrotaanpa tähän lopuksi muutama sana Valkjärven kirkkojen historiasta. Alkuvaiheessa Valkjärvi kuului Pyhäristin eli Muolaan seurakuntaan. Vuonna 1648 alueesta muodostettiin oma kappeliseurakunta, tosin aluksi vielä Muolaan alaisuudessa. Lopullisesti seurakunta itsenäistyi joko 1710 tai 1737, riippuen lähteistä. 

Valkjärvellä on ollut historian aikana kaikkiaan viisi kirkkoa, joista ensimmäinen valmistui jo 1640-luvulla. Ison vihan aikana se kuitenkin tuhoutui ja uusi kirkko valmistui vasta vuonna 1738. Sen sijaan kolmas kirkko valmistui jo 1797 - 1798, mutta miksi tarvittiin uusi kirkko? Oliko se tuhoutunut vai muuten ränsistynyt? Kolmas kirkko, jonka takensi Juhana Salonen, ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, koska se tuhoutui salamaniskusta jo vuonna 1812. 

Neljättä kirkkoa valkjärveläiset joutuivat taas odottamaan pitkän aikaa, koska se valmistui vuosina 1824 - 1826 Martti Salosen aloittamana ja hänen kuoltuaan työn saattoi loppuun Taavetti Rahikainen. Erään lähteen mukaan kirkko vihittiin käyttöön vasta vuonna 1840, mutta vuosiluku epäilyttää! Sen kohtaloksi muodostui Suomen sisällissota vuonna 1918, jolloin punaisten tykkituli osui kirkkoon ja se paloi maan tasalle. Tällöin myös katosivat kirkon kellot. Siihen en osaa sanoa mitään, onko nykyisen kellotapulin kello tätä perua vai onko se vasta viidennestä kirkosta?

Valkjärven kirkko kesällä 1942. (Kuva SA-kuva)

Oli siis aika rakentaa viides kirkko Valkjärvelle. Sen suunnittelu annettiin Ilmari Launikselle ja se nousi korkeuksiin vuosien 1921 ja 1922 aikana. Kauaa eivät paikalliset saaneet kirkostaan nauttia, vaan se luovutettiin ehjänä talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle. Jatkosodan alussa kirkko saatiin takaisin ja huomattiin sen kokeneen kovia sisätiloissa, jotka oli muutettu elokuvateatteriksi. Lisäksi kirkko oli yritetty sytyttää palamaan, mutta onneksi se ei ollut syttynyt kunnolla kovassa kiireessä. 

Kirkkoa korjattiin jatkosodan vuosina suomalaisten toimesta, mutta 1944 Valkjärveltä oli jälleen poistuttava. Tuolloinkin kirkko jäi seisomaan ehjänä omalle kummulleen, mutta se paloi maan tasalle joskus 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa.