Kouvola / Ilmari Salmisen muistomerkki

Kesäloma kääntyy loppusuoralle. Tätä hupia on jäljellä enää viikon päivät ja sitten olisi edessä paluu koulumaailmaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksen pariin. Lisäksi kontolleni annetaan uuden seiskaluokan vetovastuu yhden välivuoden jälkeen. Mukavahan se taas on katsella uuden ikäryhmän kehittymistä kolmen vuoden ajan lähietäisyydeltä. Tiedä mitä heistäkin tulevaisuudessa tulee? Ainakin edelliset oppilaani ovat menestyneet ihan mukavasti maailmassa. Heihin näet törmää nykyään vähän joka paikassa. Viime talvena kävin viikottain vesijuoksemassa ja ryhmässämme oli yksi entinen oppilaani. Nyt mokoma kutale muutti Puolaan töihin, joten ryhmämme on yhtä jäsentä pienempi. Ei siinä mitään.....Roni, hoida hommat siellä Puolassa hyvin!

Takamaan seuratalo

Itse käytin viime viikon mielestäni melkoisen tehokkaasti. Maanantaina suoritin nössöjen rautaperseajon(1174km/24h) hurauttamalla Raatteen tielle ja takaisin. Melkoinen istunto tien päällä Kawasakin sarvissa! Tiistaina huilailin, mutta keskiviikkona Willilady määräsi osallistumaan suursiivoukseen. Puoli päiväähän tuohon meni, mutta puhdasta tuli! Torstaina maalasimme terassin kaiteita ja muita paikkoja sekä iltaisin katsoimme Black list sarjan tuotantokautta nro 7. Hiton hyvä sarja mitä olemme seuranneet vuosia, mutta nyt edessä lienee taas vuoden tauko.

Ilmari Salmisen muistomerkki

Kaiken lisäksi sain oma henkilökohtaisen missioni valmiiksi eli Randolph Scottin länkkärit on nyt katsottu. Lienenkin katsellut tämän vuoden aikana liki 200 westerniä ja aion jatkaa hommaa seuraavaksi Gary Cooperin westerneillä ja sotakuvilla. Veikkaanpa, ettei löydy Suomesta toista heppua, joka olisi käyttänyt koronakaranteenit ja muut vapaa-ajat yhtä tehokkaasti länkkäreiden sekä sotaelokuvien katsomiseen? 

Laatassa on myös juoksevan Ilmarin kuva

Koska kuitenkin olemme Williladyn kanssa käyneet kahdesti kuvausreissullakin tänä suvena, niin pitänee se kai esitellä uusi kohdekin..... Kyseessä on suomalaisen olympiavoittajan sekä suurjuoksijan Ilmari Salmisen muistomerkki Kouvolan Takamaan seuratalon pihamaalla. Se ei kuitenkaan ole muistomerkin alkuperäinen sijaintipaikka, vaan se sijaitsi Rirasuontien varressa, missä Ilmari Salminen eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa. 

Talon autioiduttua se kuitenkin päätettiin siirtää nykyiselle paikalleen. Muistomerkin laatassa on seuraava teksti:

 

"Kultavääpeli"

Ilmari Salminen

1902-1985 

eli lapsuutensa ja nuoruutensa tässä talossa

Olympiakultaa 10.000 metrillä 1936

EM-kultaa 10.000 metrillä 1934 ja 1938

EM-pronssia 5.000 metrillä 1934

ME 6 maililla ja 10.000 metrillä 1937

Muistomerkin paljastamisvuotta sekä siirtämisvuotta en löytänyt mistään lähteestä, kuten en muistomerkin pystyttämisestä vastanneiden tahojen tietoja

Kouvola / Enkeli

                                                Jope Ruonansuu Enkeleitä toisillemme

Perhana, taas Suomi menetti yhden huumorimiehen. Tosikoita ja änkyröitä meillä riittää, mutta iso tilaus on miehille, anteeksi henkilöille, jotka osaavat saada ihmiset nauramaan. Se taito tällä Ruonansuun Jopella oli. Minua ainakin nauratti hemmetisti Jopen biisit, jotka olivat ajankohtaisia ja ennen kaikkea tarttuvia rallatuksia..... Osanotto ja kepeitä multia.

Kesä sen sijaan kääntyy itseni kohdalta lopuilleen ja töiden alkaminen häämöttää. Onneksi en ole asiaa pahemmin miettinyt, enkä ennen 10.8 alkavaa työputkea sitä aio miettiäkään. Kaiken pitäisi olla valmista tai ainakin melkein.... Mielenkiintoinen kouluvuosi on kuitenkin alkamassa, koska kukaan ei tiedä syksyn kuvioista. Itse olen ainakin valmis etäopetukseen vaikka koko talveksi.  

Seppäsen enkeli

Työasioista nyt sen ihmeempää, mutta pärinärintamalla tapahtuu! Huomisaamuna aion päräyttää Kawasakilla Joensuun kautta Raatteentielle. Nyt on siis aika testata kuinka perse kestää! Nyt aion siis ajaa moottoripyörällä sen rautaperseajon, joka on kummitellut mielessäni jo vuosia. Tälle vuodelle saa tosin riittää nössöjen rautaperseajo eli 1000km/24h. Ensi suvena vaihdetaan sitten kilometrit maileihin ja hankitaan oikein diploomi! No, toivotaan ettei kaluston laukeaminen estä lupaavaa yritystäni..... Tuon reissun jälkeen saatan sitten pitää viikon tauon kurvailuissa.

Samalta pihalta löytyy myös Pyhäkoulutyön 200-vuotisjuhlan muistolaatta puunjuurelta

Pyhäkoulupuu

Ruonansuun Jope on nyt taivaassa enkeleiden seurassa ja päivän kohdekin on enkeli. Anjalan seurakuntakodin pihamaalla sijaitsee enkeliteos, jonka taiteenharrastaja Vilho Seppänen teki teräslevystä joskus 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Teos on mielestäni hieno ja valitettavasti myös melkoisen ajankohtainenkin.....  

Miehikkälä / Sylvi Hauhian patsaat

Melkoista rahanmenoa ollut viimeiset pari viikkoa! On myyty vanha ja ostettu uusi moottoripyörä, korjattu autoa katsastusta varten ja nyt parhaillaan ukot laittavat talomme rännejä uusiksi. Pitäisi kait joskus alkaa taas tienaamaankin rahaa, ettei rahat aina juokse väärään suuntaan. Muutenkin edessä on vielä melkoinen kasa laskuja, ennen kuin ilkeää sanoa tilanteen rauhoittuneen.....ehkä sekin päivä vielä tulee?

Sylvi Hauhian savipatsaita

Lisäksi männä viikko sisälsi pari reissua. Yhden tein Kotkaan kun hain poikieni kanssa uuden moottoripyöräni ja eilen kävimme päivän reissulla Turussa. Tulevalla viikolla aion käydä prätkällä päiväkaffella Joensuussa ja emännän kanssa Sulkavalla, vaikkei siellä mitään soutuja tänä vuonna järjestetä. Tai mistäs minä tiedän...

Tanner täynnä eläimiä

Tämän blogin tällä hetkellä viimeisen kuvausreissun teimme 15.6.2020 Miehikkälään ja Kouvolaan, jonka kuvien purkamisen aloitamme Miehikkälästä Sylvi Hauhian savipatsailla. Kyseessä ei ole muistomerkki, mutta onpa kylän nähtävyys kuitenkin. Sitäkään en enää muista, että kuka tästä minulle ilmoitti, koska muuten en olisi tästä tiennyt yhtikäs mitään....

Alueella virtaa myös koski

Mummo ja Vaari

Eipä sen puoleen, en tiedä vieläkään Sylvi Hauhiasta mitään. Sen kuitenkin tiedän, että komeita ja veikeitä savipatsaita on pihapiirissä. 

Kouvola / Kuusankosken ty. perustamisen muistomerkki

Taas on viikko vierähtynyt ja olikin melkoisen hyvä viikko. Halkoliiteri on nyt täytetty ensi talvea varten ja kaiken lisäksi myin moottoripyöräni pois. Nyt on edessä uuden etsintä ja ehkä jo ensi viikolla joku uusi prätkä koristaa pihamaatani! Kaiken huipuksi katsastusmies oli armelias ja löysi autostani vain yhden pikkuvian vuosikatsastuksen yhteydessä, joten sekin saadaan kuntoon tulevalla viikolla, vaikka ensi viikon aikataulu näyttääkin jo nyt melkoisen haastavalta. Onneksi töiden alkuun on vielä kuitenkin muutama viikko, joten ne ei ainakaan liiemmälti rassaa....

Muistomerkki sijaitsee osoitteessa Kansantie 7 Kuusankoskella

Muuten ensi viikko sisältää yhden pitkän päiväreissun, mutta muuten pitää käyttää aikaa vähän lepoonkin, koska viime viikko oli tällaiselle ukonrahjukselle melkoisen rankka fyysisesti. Nyt pitääkin rauhoittua pihatöiden osalta ja keskittyä taas katselemaan Randolph Scottin länkkäreitä ylimääräisellä vapaa-ajalla. Niissä hermo lepää....

Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen muistomerkki

Kiveen on tietenkin kiinnitetty muistolaatta

Vaan asiaan. Viimeisenä kohteena maaliskuiselta kuvausreissulta on Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen muistomerkki, mikä paljastettiin Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen 80-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä 2.8.1983. Tällöin tuli näet kuluneeksi pyöreät vuodet yhdistykselle, joka on siis perustettu 2.8.1903. Muistomerkki on pystytetty paikalle, jossa perustamispäätös tehtiin. Lienee paikalla ollut tuolloin jonkinlainen rakennuskin.....

Kouvola / Kalmoniemen kalmiston muistomerkki

Taas on viikko vierähtänyt ja omalta osaltani menneen viikon uurastukset jäivät melkoisen vähäisiksi. Sadepäivät ovat pakottaneet pysymään sisätiloissa ja niinpä olenkin keskittynyt taas katselemaan Randolph Scottin länkkäreitä sekä sota-ajan elokuvia. Tuokin urakka alkaa olla reilusti voiton puolella ja kohta pääsen Gary Cooperin länkkärien pariin. Leffaurakkani alkaa olla kokopäiväistä työtä ja tänä vuonna 2020 tulenkin katsoneeksi enemmän leffoja kuin koskaan aikaisemmin. Tosin en aio kyllä katsella jatkossakaan.....

Olisihan tämä pitänyt huomata

Tuleva viikko asettaa kyllä melkoisesti haasteita auton katsastamisen ja puiden pilkkomisurakan osalta. Joskushan nuokin on vaan hoidettava. Itse asiassa mielummin minä nuo teen nyt kuin syksyllä, kun palkkatyöt alkavat. Tosin vielä tässä pitäisi vähän noitakin keretä tekemään, jotta ensi lukuvuosi sujuisi sutjakkaasti. Tekemistä siis vielä piisaa ja niinpä lupaavasti kuukausi takaperin aloittamani kuntoilu-urakka on ollut se, joka on joutunut antamaan periksi, kun jostain pitää luopua. Niinhän se on ollut minulla aina....

Muistomerkki on saanut ajan patinaa sammalen muodossa

Tämän päivän kohde tosin vaati liikuntaa jonkun verran, koska meillä ei ollut ihan varmaa tietoa tämän sijaintipaikasta. Kohdetta ei löytynyt museoviraston tietokannoista, mutta löytyihän tämä kohde ihan muutenkin, vaikka vähän hakemiseksi menikin. Tiesimme sen olevan metsätien varressa täällä Kouvolan pohjoisosissa, mutta mehän kävelimme ohitse reippaasti huomaamatta muistomerkkiä. Pitkään pyörittyämme lähdimme palaamaan samaa tieuraa ja siinähän muistomerkki kökötti lähellä tienreunaa. Emme vaan huomanneet sitä mennessämme sen ohitse ensimmäistä kertaa. No, pääasia että löytyi!

Muistomerkki on Kalmoniemen kalmiston muistomerkki, joka on paljastettu tällä paikalla vuonna 1966. Muistomerkkiin on hakattu seuraava teksti: "Kalmoniemi Vanha hautausmaa, Minä herätän heidät Joh. 6:40". Tälle paikalle on perimätiedon mukaan haudattu menneinä aikoina vainajia, mutta kukaan ei tietäne tarkkaan että milloin. Itse veikkaan hautausmaan aktiiviaikojen olleen vuosien 1000 - 1700-lukujen välisenä aikana, mutta en tiedä varmasti...

Muistomerkin takaa löytyi toinen "muistomerkki"

Kenen lie tekemä.....

Kouvola / Marskin ritarin synnyinkoti

Tänään on juhlapäivä. Äiti ikääntyi tuossa alkuviikolla ja tänään on isäukon vuoro saada kokonaiset 80 vuotta plakkariin. Tiedossa on siis pienimuotoiset kinkerit, koska näin korona-aikana vanhempani eivät suurempia riskejä ota, eikä pidäkään. Niinpä siis pienellä joukolla kokoonnumme ranchille viettämään juhlaa grillauksen ja kahvittelun merkeissä. Eiköhän sitten kymmenen vuoden päästä voida juhlia isomminkin, vaikkapa pukujuhlien merkeissä. Tällä kertaa asusteeksi saa riittää shortsit ja T-paita kansallisjalkine Crocksien kera. 

Vaikka isäukko ei kerennytkään talvi- eikä jatkosotaan, niin onhan tuo jälkikäteen kaikki taistelupaikat käynyt koluamassa ominensa. Nuo reservijärjestöjen tekemät reissut ovat olleet kuuleman mukaan yhtä räyhäkkäitä kuin viime sotien veteraanien sodissa kokemat. No, ilman aseitahan nuo on heitetty, mutta onpa joukossa jopa tekoja, jotka ovat johtaneet kuulusteluihin asti..... Niin ja onhan minut ja isäukko pariin kertaan konepistoolilla ohjattu oikealle reitille. Noita kokemuksia meille vielä ehkä tulee lisääkin, kunhan päästään taas itänaapurin puolelle. Elikkä onnea ja pitkää ikää näin netinkin välityksellä!

Marskin ritari Aholan kotitalo

Koska tänään on juhlapäivä, niin lienee aika esitellä vähän normaalia juhlallisempi kohde, minkä löysimme Williladyn kanssa ihan sattumalta. Kohde sijaitsee Kouvolan Sippolassa ja hiekkatietä kurvaillessamme huomasimme talon seinässä melko uuden laatan, joka kertoi talon olevan Marskin ritari Arvo Aholan synnyintalo. Lukaisin kotiinpalattuamme miehen sota-ansioista ja on pakko sanoa, että kyllä onkin tästä talosta lähtenyt sotatielle kova sälli. Suosittelen jokaista lukaisemaan hänen ansioistaan täältä. No, eipä tähän porukkaan ihan joka poika päässytkään! 

Mies on laattansa ansainnut

Muistolaatta on kiinnitetty talonseinään 2018 ja laatta paljastaa sen julkaisemisesta vastanneet tahot. Nyt minä lähden juhlimaan. Palaan taas viikon kuluttua linjoille.... 

Kouvola / Torin muistolaatta

Jaahas, mennyt viikko oli vähän vaisu, koska nämä helteet alkoivat. Näillä keleillä ei meikäläisen kannattaisi edes yrittää tehdä mitään, mutta ainahan sitä jotain pitää puuhastella. Niinpä sitten suoritimme männä maanantaina Williladyn kanssa moottorimarssin Kouvolaan ja kuvailimme loput tiedossamme olleet kohteet. Eipähän tuokaan asia enää rassaa mieltä...

Muistolaatta löytyy Kauppahallin pääsisäänkäynnin vierestä

Lisäksi selvisi lopullisesti, että moottoripyörästä ei enää järkevällä rahasummalla saa kalua, joten edessä lienee Yamahan myynti, jos ostaja löytyy ja itse ostaa uusi prätkä. Kalliiksi käy tämä elontaival.... No, siitä nyt sen kummempaa! Lisäksi edessä on juhlaputki, koska tulevalla viikolla on edessä niin Willimuorin kuin Williukin syntymäpäivät, joista jälkimmäiset onkin ihan pyöreät juhlat. Isäukko täyttää kunnioitettavat 80 vuotta ja tarjonnee kahvit, koska koronaeristäytyminen ei ole ulkoilmoilla niin hengellekäypää.... Onnittelut toki molemmille!

Muistolaatta

Sen sijaan, koska tapana on, esittelen uuden muistolaatan Kouvolan Kauppahallin seinästä, joka kertoo torielämän kehityksestä vuodesta 1899 tähän päivään. Koska en tiedä mitään laatan kiinnittäjästä, tekijästä, enkä mistään muustakaan, niin jokainen voi lukea samat asiat itse muistolaatasta. Valitettavasti tällaista tällä kertaa...

Kouvola / Kyntäjän muistomerkki

                                                     Sleepy Sleepers "Anarkiaa Karjalassa"

Taas on viikko kulunut edellisestä postauksesta ja millainen viikko onkaan ollut! Kotosalla on tullut kökittyä, kun prätkä odottelee edelleen osia maailmalta. Toivoa paremmasta kuitenkin on ja ensi viikolla päästään kaiketi testaamaan, kuinka se liikkuu ja pääsen nauttimaan taas vapauden huumasta kun tuuli tuivertaa ja prätkä kiidättää minua eteenpäin mutkaisia teitä kohti tuntematonta. Tämä on demokratian parhaita puolia, nauttia vapaudesta ja liikkumisesta omien mielihalujensa mukaan. Valitettavasti meidän demokratia tuntuu natisevan pahasti maailmalla tällä hetkellä. Uutisotsikot täyttyvät siitä, kuinka mellakat runtelevat yhteisöjä eri maissa. Asiana BLM-liike on hyvällä tarkoituksella liikkeellä, tai ainakin oli alkuvaiheessa. Nyt en enää oikein tiedä.....

Huolestuttavana piirteenä nousi viime viikolla esiin patsaiden kippaaminen mereen ja niiden siirtäminen pikaisesti museoihin turvaan, koska patsaan henkilö on omana elinaikanaan toiminut rasistisesti, siis nykystandardien mukaan. Niinpä he joutavat sitten historian roskatunkiolle, koska olivat pahoja miehiä. Tämä on kuitenkin mielestäni vaarallinen kehityssuunta, koska nyt länsimaissakin halutaan kieltää menneisyyden ikävät asiat ja lakaista ne maton alle piiloon. Aiemmin luulin, että vain Putinin Venäjällä kirjoitetaan historiaa uusiksi miellyttämään suurta johtajaa. Kunniakas ja voittoisa historia pitää saada aikaan vaikka historiaa väärentämällä....

Kyntäjän muistomerkki pihapiirin perällä

Olisiko kuitenkin syytä keskittyä poistamaan ongelmat ja korjaamaan tilanne, kuin unohtaa menneisyys ja aloittaa uudelta pohjalta? Jos näin ei toimita, niin töhritäänkö kohta myös sotamuistomerkit ja sankarivainajien haudat, koska he taistelivat vuosia sotien eri rintamilla vihollisen vyöryä pysäyttämässä. Toivottavasti tähän ei koskaan päädytä, mutta onhan tämä ihan syvältä tämä nykytilanne. Eilispäivänä katselin suoraa lähetystä Lontoosta, missä osa porukkaa suojeli muistomerkkejä toisen osapuolen tuhoamisvimmalta. Niin, siinä välissä vielä poliisi! Tilanne näytti menneen täydelliseksi anarkiaksi, koska ilmeisesti osa mielenosoittajista on mukana kasvot piilotettuina vain riehumisen takia. Ei hyvää päivää....

Paavo Tommiskan voittoisa kyntöaura

Mielenosoituksia pahempana trendinä pidän kuitenkin joidenkin päättäjien toimia, joista nyt ensimmäisenä tulee mieleeni Lontoon pormestari, joka antoi määräyksen selvittää mitkä kadunnimet, patsaat ja muistolaatat Lontoossa kertovat orjuuden ja rasismin ajasta. Ilmeisesti tarkoitus on poistaa ne kaikki, jollei järki tule mukaan tähän hommaan. Historian yksi tärkeä opetus on se, että siitä voi/pitää/pystyy ottamaan oppia menneisyyden virheistä, ettei niitä toisteta. Asiaa ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä pois historiankirjoista. Halua tähän kuitenkin tuntuu tällä hetkellä olevan maailmalla paljon. 

Lisäksi kaikki tuntuvat lähtevän tähän mukaan, jopa Suomessa. Itsesensuuri nostaa päätään ja kohta pitää meilläkin varoa puheitaan ettei vaan tule leimatuksi rasistiksi tai muuksi pahan lähettilääksi. Tätäkö me haluamme? Melkoinen käsijarru iskee kohta kehitykseen, kun kaikki asiat pitää miettiä sataan kertaan ennenkuin uskaltaa toimia tai sanoa jotain. En tykkää! Nyt tietenkin lukijat pitävät minua kaiketi rasistina, mutta ei asia ole niin. En vain tykkää tästä tilanteesta historian vääristelemisen takia. Itse olen jyrkästi kaikkea sortoa, epätasa-arvoa ja orjuutta vastaan, mutta mielestäni "sivistysmaan" kansalaisena keinot ovat pahasti väärät nykypäivänä. Uskon edelleen valistuksen, tiedon ja sivistystason nostamisen poistavan BLM-liikkeen esille nostamat ongelmat. Se vaan valitettavasti vaatii aikaa ja uudenlaisen demokratian nousua. 

Paavo Tommiskan saavutukset

Pakko vielä mainita tähän tykkäämäni Lynyrd Skynyrd yhtyeen kommentit BLM-kiistaan. Bändihän esiintyy aina(vuodesta 1974) valtava etelävaltioiden lippu lavan rekvisiittana. Lipun käyttöä pitäisi nyt välttää ja todennäköisesti se kielletäänkin lähitulevaisuudessa. Tähän Skynyrdit ilmoittivat lopettavansa mielummin kuin luopumalla lipusta, koska se on ollut liki 50 vuotta oleellinen osa heidän keikoillaan. Tämä lienee ainut Twitteristä bongaamani juttu, missä puolustetaan perinteitä. Todennäköisesti bändi joutuu pakkaamaan kamansa viimeisen kerran ja lopettamaan. Enää en pääse kuuntelemaan livenä Kaukaan kansallislaulua Sweet home Alabamaa. No, pärjään ilmankin......

Punaista graniittia

Projektista vastanneiden tahojen muistolaatta

Kun tämä juttu nyt lähti vähän lapasesta, niin tyrkätään tähän lopuksi esittelyyn yksi muistomerkki, jota ei ainakaan vielä ole töhritty eikä kipattu mereen. Kyseessä on kyntäjämestari Paavo Tommiskalle pystytetty muistomerkki Kouvolan Pihlajasaaren maamiesseurantalon pihamaalla. Tämä muotoilijaopiskelija Andrei Patrushinin suunnittelema teos on mielestäni tyylikäs ja tuo hyvin esiin muistomerkin henkilön menestyshetken maailmalla. Kiven päälle sijoitettu auransiipi on otettu Paavon kyntöaurasta, millä hän voitti vuonna 1977 kyntämisen maailmanmestaruuden. Itse olisin ainakin tyytyväinen lopputulokseen, jos olisin kyntäjämestari!

Muistomerkki paljastettiin vuonna 2008 ja sen takana olivat lukuisat eri yhdistykset sekä Valkealan kunta, joka nyt myöhemmin on liitetty Kouvolaan.

Kouvola / Jätkäreliefi

Nyt pitää olla tarkkana, ettei tähän kirjoitukseen eksy voimasanoja. Oma äitini, joka lienee suurin kriitikkoni, antoi tiukkasanaista palautetta viime sunnuntain kirjoituksestani. Kuulemma kiroilin liikaa, vaikka mielestäni siihen oli ihan riittävästi aihetta. No, koska lupasin äidilleni kirjoittaa siivosti, niin tänään en kerro mielipiteitäni Suomen hallituksesta, älyttömistä lisäbudjeteista ja omista moottoripyöräilyyn liittyvistä ongelmistani. Koronakin on jo mennyttä aikaa ja kaikki menee maassamme mukavasti.....ilmeisesti?

Ei näy ministereitä paikalla

Sen verran kuitenkin raotan sanallista arkkuani, että on se kyllä hienoa laittaa 20 miljoonaa arkkitehtuurimuseoon, minkä kuluja valtio saa jatkossa maksaa joka vuosi. Arkkitehtuuriahan mielestäni löytyy kaikkialta, kunhan sitä ympärilleen vaivautuu katselemaan. Olipa joku tulevan museon viskaali leuhkinut, että sinnehän voisi sijoittaa vaikka kokonaisen rintamamiestalon! Minua kyllä ihmetyttää, että miksi? Niitähän löytyy tuhansia eri puolilta Suomea kaikkien töllisteltäviksi....

Pikkaisen jäi myös mietityttämään, että miksi rahoja ei suunnattu kestävän kehityksen hankkeisiin, koska nekin pitää jatkossa tehdä. Ehkä sitten tähän tarkoitukseen nostetaan ulkomaista lainarahaa ensi vuonna, jotta saamme saastuttavat autot, hiilivoimalat ja muut ongelmakohdat korjattua. Mielestäni rahaa olisi voinut jakaa pienille hyvää työtä vihreän maailman puolesta tekeville yrityksille, jotta niillä olisi edellytyksiä kehittää ja saada markkinoille tuotteitaan. Ehkä olisivat vielä työllistäneetkin jonkun siinä matkalla. 

Jätkäreliefi

Kurkkasin myös omaa Instagram-tiliäni ja olin laittanut sinne 12.3.2020 Sanna Marinin kuvan, missä oli seuraava teksti: Veikkaan, että pääministeri Marin ei ole virassaan enää juhannuksena! Saas nähdä, jos vielä toteutuu.... Jotenkin on insinööri Sipilää ikävä, kun olen seuraillut nykymenoa ja hallituksen kompurointia... Ehkä tässä olisi tilausta kunnon äijälle vai pitäisikö sanoa jätkälle?

Tällainen jätkä löytyisi vaikkapa Kouvolan Osuuspankin seinästä. Kyseessä on Tauno Wirkkalan suunnittelema Jätkäreliefi. Tämä reliefi on ollut muistuttamassa kansantalouden perustekijöistä työstä, pääoman tuotantoa ja teollisuutta osoitteessa Kouvolankatu 16 kaikkien katseltavana aina vuodesta 1966 asti. Ehkä meidän ministerienkin kannattaisi käydä katsomassa tätä pronssista reliefiä lähiaikoina. Oikeastaan se on jo myöhäistä.....

Kouvola / Hukkuneiden kalliokaiverrus

                                Kari Tapio "Muisto vain jää"

Onhan taas viikko takanapäin! Mitään hyvää ei ole tapahtunut kokonaiseen viikkoon, mutta p****a on kyllä lentänyt tuulettimeen päivittäin. Eikö olisi jo aika tapahtua jotain hyvääkin, eikä aina kaiken mennä persiilleen? Isoja juttuja on tapahtunut ja niistä nyt sen enempää kuin, että moottoripyöräni on totaalisen sökö ja taitaa taas siirtyä useasti haaveilemani rautaperseajo seuraavaan suveen. On meinaan älyboxi sen verran kallis hilke uutena ostettavaksi ja käytettykin on kiven alla. Liekö tuosta enää muuta saa kuin varaosia? 

Jaalan Kirkkorannan kalliot

Muutenkin on kiehuttanut suunnattomasti tämä koronavirus ja siltä suojautuminen. Jotenkin minua ei enää hirveästi himota kierrellä sitä, vaan jos osuus kohdalle niin minkös sille mahtaa. Kannattaako sen takia kaikkea elämäänsä lopettaa, koska päivät käy saakelin tylsiksi. Onneksi sentään oli pari viikkoa töitä ja ne ovat vieneet ajatukset muualle mokomasta. Enpä kyllä muutenkaan ole ihmeemmin aiheeseen viimeisen kuukauden aikana perehtynyt, koska uskoni asiantuntijoihin on kärsinyt melkoisen romahduksen ja lehtijutut kertovat kymmeniä eri näkökulmia samasta asiasta. Keneen tässä enää voi uskoa?

Kaiken lisäksi tämän jutun kirjoittamisen aloitin, luettuani englantilaisen serkkupoikani Facebookista, että hänen isoisänsä "Sir" Bob Weighton, maailman vanhin mies, menehtyi tänään(kirjoitan tätä torstai-iltana) kunnioitettavassa 112 vuoden iässä. Hän oli minun edesmenneen tätini appiukko ja olen hänet tavannutkin aikoinaan vuosia takaperin. Osanotto täältä Suomesta teille kaikille Englannin neljälle serkulle perheineen. Muisto vain jää.... Samalla kertaa osanottoni myös blogin assistentti Jounille, jonka isäukko haudattiin viikko takaperin. Siellä olisin ollut kaiketi mukana, mutta kun tämä korona...... Voimia myös parhaalle kaverilleni!

Kalliokaiverrus ennen liiduttamista

No, on se paska lentänyt tuulettimeen ennenkin, kuten vuonna 1745. Tuolloin näet Iitin kirkkoon matkalla ollut kirkkovene kaatui ja sen mukana painui aaltojen syvyyksiin 11 henkilöä. Kova on ollut tämäkin isku pienelle jaalalaiselle kyläyhteisölle, joka pyrki hengenravintoa saamaan lähimmälle kirkolle, joka siis oli Iitissä. Retki suoritettiin vuosien 1539 - 1879 välisenä aikana, joten kyllähän moni veneseurue on päässyt perille ja takaisinkin, mutta vuonna 1745 matka siis päättyi huonosti.

Sama liidutettuna

Tapahtuman muistoksi Jaalan kirkkorannan rantakallioon hakattiin seuraava teksti vuonna 1952 kotiseutupäivien yhteydessä.

1539-1879

SOUDETTIIN TÄSTÄ

IITIN KIRKKOON

1745

VENE KAATUI

11 HENK. HUKKUI

Ilm. 20: 13

Kouvola / Kirkkomatkalaisten muistomerkki

Nyt on hermo pinnassa! Moottoripyörä on paskana ja kaasukättä kutittelisi päästä tien päälle reissuuun, mutta minkäs teet? Torstaiehtoona prätkä levisi Joutsenon laskettelukeskuksen tienoille ja piti jättää japanilainen laatutuote tien poskeen. Onnekseni paras ystäväni saapui paikalle 30 kilometrin matkasta auttamaan ja teimme yhdessä kaikkemme saadaksemme sen hörähtämään käyntiin. Vaan ei onnistunut...prkl! Onnekseni pelasti minut pitkältä kävelymatkalta. Seuraavana aamuna sitten riensin autolla töihin ja töiden jälkeen uuden bensapumpun ostoon. 

Näkymä Vuohijärvelle, minne kirkkomatkalaiset hukkuivat

Pikaisen kotosalla nautitun päiväkaffeen jälkeen rustailin pari tuntia tienposkessa pumppua paikalleen ja yritin vaikka mitä, mutta ei lähtenyt käyntiin....prkl. Ei auttanut kun pyytää taas apua hyviltä ystäviltä. Ensin soitto naapurille, että lainaatko peräkärriä? Lupa heltisi, mutta kärri oli Joutsenon Jänhiälässä. No, ennen sitä piti vielä käydä Lappeenrannasta hakemassa isäukon auto lainaan ja apupojaksi palkata oma poika. Tämä osuus menikin ripeästi ja lähdimme pojan kanssa Jänhiälään kärrin hakuun. Sen jälkeen kotiin hakemaan tarvittavat apuvehkeet ja sitten lopultakin kohti moottoripyörää.

Hukkuneiden muistomerkki

Prätkä lavalle ja kohti kotia. Prätkä alas kärristä ja palauttamaan autoa Lappeenrantaan sekä viemään poika kotia, jotta kerkesi töihin. Ei ollut helppoa tämä loppuviikon liikkuminen. Ei kannata kenenkään epäillä ettenkö tehnyt kaikkea mahdollista vippaskonsteja. Ei vaan ole tämä kulkeminen helppoa täällä Joutsenossa, kun aina saa apua hakea Lappeenrannan puukirkolta saakka. Onneksi sentään on hyviä ystäviä keneltä apua saa, mutta kiitollisuuden velkani alkaa olla jo melkoisissa lukemissa, joten en enää ilkeä pyytää teitä enää auttamaan missään remonttihommissa. Itse tosin olen valmis kuittaamaan nämä jeesit työnteolla, kunhan tarvitte apua. Joka apua antaa, sitä myös saa!

Muistomerkki liidutettuna

Vaan, koska liikkuminen ja siihen liittyvät probleemat ovat taas hetkeksi takana, niin on kuitenkin syytä pysyä samassa aihepiirissä. On sitä liikkumisen suhteen ollut ongelmia menneisyydessäkin. Hyvänä vai pitäisikö sanoa ikävänä esimerkkinä tästä on Kouvolan pohjoisosista löytyvä Muorinrannan kiveen hakattu muistomerkki, missä on ainoastaan mainittu vuosiluku 1739.

Minä ennen hermojenmenetystä

Syynä vuosilukuun on kyseisenä vuonna kirkkoreissulla kaatunut kirkkovene, joka vei syvyyksiin yhteensä 11 matkalaista. Tuohon aikaan Jaalan alueen asukkaat tekivät kirkkomatkansa Iitin kirkolle. Vuohijärveä pitkin saavuttiin tänne Muorinrantaan ja jatkettiin matkaa jalkaisin kohti Iittiiä. Onneksi jo 1879 Jaala sai oman kirkon, joten matka lyheni. Nältä 11 vainajaa se ei kuitenkaan auttanut, mutta saivat kuitenkin omn muistomerkin vuonna 1949 Mäkelän kotiseutupäivien yhteydessä.

Kouvola / Huhdasjärven museoalue

Taas on viikko vierähtänyt ja onkin ollut ihan mielenkiintoinen viikko! Koulussa siirryttiin takaisin lähiopetukseen ja kaksi kuukautta kotoa keittiön pöydän äärestä toteuttamani etäopetusjakso on ohitse. Kokemukset etätyöstä olivat pelkästään positiiviset ja jotenkin en ymmärrä opetusministerimme perusteluita, miksi lopetimme tuon uuden aikakauden kokeilun... Ehkä pienimmille koululaisille siitä on hyötyä, mutta ainakin isommat pärjäsivät kokonaisuutena hyvin. No, päätös on päätetty, joten viimeiset pari viikkoa vielä istutaan koulun penkillä paikkaamassa syntyneitä aukkoja. 

Kesäloman ajalle ei sen kummempia suunnitelmia minulla ole, mutta moottoripyörällä aion tehdä yhden pidemmän reissun, jonka päämäärä on Raatteen tie alkuperäisen Nordkappin sijaan. Milloin tuolle matkalle pääsen onkin sitten ihan usvan peitossa. Tällä hetkellä tuo uskollinen Rosinanteni ei oikein suostu yhteistoimintaan kanssani vaan minun pitää irroittaa siitä kaasutin ja viedä se jonnekin puhdistettavaksi. Ilmeisesti vuosien paskat on kertyneet vääriin paikkoihin ja liikkuminen on liian hidasta minun makuuni. Joka tapauksessa reissun teen......

Lisäksi kesäaikaan pitäisi kaiketi tehdä vielä yksi kuvausreissu Kouvolan suuntaan, jotta saisin jotenkin nämä kohde-esittelyt riittämään bloginpäätösbileisiin saakka. Nehän on tarkoitus jo perinteiseen tapaan pitää 20.12.2020 kieppeillä. Viikonlopunhan tuo muisteluehtoo vaatii, jotta pystyy taas projektin vähäksi aikaa unohtamaan. 

Uusia kohteita ei nyt kummemmin ole listalleni ilmestynyt, mutta rajan takana Venäjällä olisi muutama uusi mielenkiintoinen kohde tulossa, mutta niiden kuvaaminen saa nyt jäädä ellen saa kuvia käyttööni noiden muistomerkkien puuhamiehiltä. Itseäni ei tällä hetkellä houkuttele ajatus Venäjällä liikkumisesta, koska viisuminikin meni toissapäivänä vanhaksi. No, se ei ole se suurin syy, kuten arvaatte! Muistomerkkien kuvaamista enemmän, minua korpeaa Venäjäasiassa se, etten pääse Viipuriin Kentucky Fried Chickeniin syömään maailman parasta kanaa. KFC, tulossa ollaan heti kun tilanne sen sallii ja aion ottaa suurimman annoksen mitä teiltä löytyy!

Vaan tällä kertaa pysytellään Suomessa ja esittelen museoalueen, mistä löytyi kuitenkin ihan oikea muistomerkki ja vieläpä komea sellainen. Tämä Huhdasjärven museoalue on Jaalan kotiseutuyhdistyksen päätoimipaikka. Tänne on kerätty pitkin vanhaa Jaalan pitäjää erilaisia vanhoja rakennuksia vuodesta 1983 saakka. Komea kokoelma niitä onkin paikan päälle kerätty...Kyllä täällä kelpaa erilaisia tapahtumia ja juhlia järjestellä, kuten Puu- ja pölkkypäiviä, mistä kertoo myös sisääntulon viereiseen kiveen kiinnitetty muistomerkki.

Huhdasjärven museoalueen muistomerkki

Juha Lapin toteuttama muistomerkin laatta

Muistomerkin on tehnyt Juha Lappi ja tämä vanhoja metsiä ja hongikoita kunnioittava muistomerkki on vuodelta 1992. Laattaan on kuvattu metsää ja mies kirves kädessä. Laatassa on teksti: "Ikimetsäin muistoksi, työn arvon kunniaksi, Puu- ja pölkkypäivät 1992. Mielestäni ihan hemmetin upea kirveenterän muotoinen muistomerkki kiveen kiinnitettynä. Vastaavankaltaista en muista nähneeni!

Alueelle on siis tuotu vanhoja rakennuksia, jotka esittelen valokuvin ja kuvatekstein. Jos vaikka sattuisit innostumaan käymään paikalla. Tosin paikka on niin syrjässä kulkureiteiltä, ettei tänne osu vahingossa, vaan tänne on mentävä tarkoituksella!

Kaksi luhtiaittaa yhdistettynä. Isompi vuodelta 1850 ja pienempi 1900-luvun alusta

Savusauna, minkä ikä on reilusti yli 130 vuotta

Tervatalo vuodelta 1910 

Nuorisoseurantalo

Laatta nuorisoseurantalon seinässä

Tästä nuorisoseurantalosta löysin vähän lisätietoa yhdistyksen omilta sivuilta, joten liitän sen suoraan kopioituna tähän: "Nuorisoseurantalon vanha osa. Tämä osa on Jaalan Metsäkylästä J. Arvion talo, joka ostettiin 2000 markalla. Talo siirrettiin Jaalan kirkonkylään nuorisoseurantaloksi vuonna 1908 vuokratontille Tobias Wittingin Korvenpään pellon koillisosaan. Talo päätettiin pystyttää nykyiseen kuntoon ilman lisärakennuksia, joten taloon tulee kuulumaan ainoastaan juhlasali, kamari ja kyökki. Taloa laajennettiin 1926, jolloin rakennettiin uusi juhlasali ja näyttämö. Kun Nuorisoseurantalo päätettiin purkaa vuonna 2004, sai Kotiseutuyhdistys talon vanhan osan lahjoituksena Nuorisoseuralta siirrettäväksi Museokankaalle Huhdasjärvelle. Purkutyön jälkeen päästiin vuonna 2007 aloittamaan talon uudelleenpystytys. Avustuksia rakennuksen pystytykseen saatiin Marjatta ja Eino Kollin säätiöltä sekä Suomen kotiseutuliitolta"

Kouvola / Kimolan delta

Äiteenpäivää pukkaa! Itselläni on tiedossa vähän erilainen äitienpäivä, koska oma äiteeni kuuluu riskiryhmään ja emme tietenkään halua häntä poikieni kanssa sairastuttaa. Pidämme siis etäisyyksiä ja viemme pihamaalle omat eväät nautittavaksi. Tarkoitus olisi vähän kuitenkin "juhlistaa" tätä vuoden 2020 poikkeuksellisten aikojen äiteenpäivää... Äiti, tulossa ollaan!

Muuten tämä korona-arki on menneellä viikolla tuonut uudistuksia. Sain lopultakin John Waynen filmit katseltua ja siirryin toisen itselleni rakkaan harrastuksen pariin. Kaivoin tallista esiin moottoripyöräni ja pari pidempää lenkkiä on sillä jo kurvailtu. Valitettavasti nautintoa on vienyt hivenen polttoaineen seassa pyörivät roskat, jotka tukkivat kaasarin ja eteenpäin meneminen on ollut vähän tukkoista. No, eiköhän tämäkin asia korjaantune ensi viikon aikana. Sitten onkin aika suunnitella pitkää ajoreissua.

Kimolan delta

Talvella sain päähäni ajatuksen reissusta Nordkappiin ja sieltä takaisin kotiin Tromssan ja Kiirunan kautta. Nyt tämä koronan pahalainen pilasi tämän suunnitelman, joten edessä on Suomen tylsillä teillä kurvaamista. Jää virallinen rautaperseajo tekemättä, koska Suomen valtatiet ovat niin tylsiä ajettavia. Niinpä tyydyn omin eväin suoritettuun päivän mittaiseen reissuun. Kohdetta en ole vielä pahemmin miettinyt, mutta Raatteen tie voisi olla mukava paikka piipahtaa ja paluumatkalla voisin käydä vieläpä Suomen keskipisteessä Piippolan pitäjässä. Kai noiden kohteiden takia voisi yhden päivän ja 1000 kilometriä viettää Yamahan satulassa?

Kolme viljanjyvää.....tai mitä lie?

Näillä eväillä alkavaan viikkoon. Niin ja saahan sitä loppuviikosta jo evästä muualtakin, koska opettajana edessä on paluu työpaikalle ja sehän merkitsee kouluruokailua. Sitä onkin ollut jo ikävä! Niin ja ruokalistan mukaan heti torstaina yksi lemppariruokani juustoinen uunikala.... eipähän tarvitse lähteä itse kalastamaan, mikä on tosin ollut mielessäni jo monta kertaa. Voihan sitä ehkä ensi viikolla sinnekin keritä....

Paikalta löytyvä kyltti kertoo, ketkä ovat toimineet sponsoreina

No, siirrytään taas viikon kohteen pariin. Tämän kertainen kohde, Kimolan delta, sijaitsee Kouvolan Jaalasta länteen. Vielä tarkemmin kerrottuna se on keskellä peltoaukeaa, mikä on mielestäni hivenen erikoinen ratkaisu, mutta minä nyt en näistä asioista mitään tiedä, kuten en mistään muustakaan. 

Kimolan delta on kuvanveistäjä Antero Toikan suunnittelema ja se koostuu kolmesta kolmiosta, jotka kuvaavat viljanjyviä. Lisäksi se kuvastaa myös Kimolan alueen ison siltaa ja Kymijoenvarren jokisuistoja. Teos on Kimolan kyläyhdistyksen hankkima ja se paljastettiin paikalla 21.6.2011. 

Kouvola / Jaalan prinssi

                                 Gary Moore "Over the hills and far away"

Yksi koronaviikko taas takanapäin! Projekti on edennyt hyvin ja enää kolme John Wayneaa katsomatta. Sen jälkeen ei jää enää kuin viisi leffaa jäljelle, mutta niitä ei sitten löydy mistään. Löysin ameriikasta tiedon, ettei niistä ole kopioita jäljellä tai jos on, niin niitä ei pysty katsomaan ennen mittavaa restaurointityötä. Tyydyn siis kohtalooni ja olen ylpeä urakastani. Kaikkiaan 141 leffaa kestävä projekti päättyy ensi viikolla ja lieneekö koko Suomessa toista vastaavaa urakkaa tehnyttä? Tuskin ainakaan kovin montaa. Se on harmi, koska olen nähnyt loistavia elokuvia ja toki myös huonoja elokuvia, mutta nauttinut niistä kaikista....etenkin länkkärit ovat minun makuun!

Lisäksi mielenkiintoisia uutisia on tippunut tässä viimeisen viikon aikana. Työt kotona ovat loppusuoralla ja edessä on hallituksen päätöksellä paluu työpaikalle. Näin huulipunahallitus on ohjeistanut, koska on kuulemma täysin turvallista. No, sen näkee sitten.... Lisäksi rajat naapurimaihin, etenkin Venäjälle pysynevät kiinni vielä pitkään, niin pitää jatkossa sitten ostaa bensatkin kotimaasta eikä käydä viikottain ulkomailla tankkaamassa. Muutenkin olen ajatellut alkaa sponsoroimaan enempi lähiseudun yrittäjiä ja jättää jatkossa ulkomaanmatkat vähemmälle. Lienee meikäläisillä yrittäjillä tarvetta minunkin vaatimattomille euroilleni?

Jaalan prinssin hautakivi on vaatimaton

Lähimatkailusta siirrynkin reilu kuukausi takaperin suorittamalleni lähimatkalle Kouvolan pohjoisosiin. Tuolloin vierailin Jaalan hautausmaalla ja törmäsin mielenkiintoiseen hautakiveen, joka oli pakko tallettaa muistikortille ja nyt jakaa kaikille. Hautakivessä minuun kiinnitti huomion mainita Turkin sodassa 1877. Niinpä vähän googlailin miehestä ja paljoa lisää nyt ei toki löytynyt, mutta jotain kuitenkin tästä hautakivestä löytyi.

Prinssin vaimo lepää samassa haudassa

Kyseessä on "Jaalan prinssi" Juho Prins, joka oli ammatiltaan vääpeli. Tämä Siikavalla syntynyt, nuorena paimenpoikana toiminut, Juho littyi Heinolan komppaniaan sotilaaksi. Syntymävuodeksi hautakiveen merkitystä vuodesta 1838 päättelisin sotilasuran alkaneen 1850-luvun alkuvuosina...ehkä? Armeijassa hänelle annettiin ensimmäistä kertaa elämässään sukunimi. Tämän teon jälkeen armeijassa palveli Juho Prins niminen sotilas, jonka sotilasura vei hänet kauas Suomesta Turkin sotaan 1877. Matkaltaan hän toi mukanaan orpopojan, joka kastettiin Suomessa Aleksei Apostoliksi ja hänestä tuli myöhemmin Suomen armeijan musiikkimajuri ja toimipa hän myöhemmin jopa Helsingin kaupunginorkesterin kapellimestarinakin....

Elämänsä viimeiset vuodet Juho Prins asui Verlassa ja tämä lempinimeltään "Jaalan prinssi" haudattiin maan lepoon Jaalan hautausmaalle 1919.