Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Melkoista hiljaiseloa ollut täällä blogissa, mutta ei tässä silti olla laakereilla lepäilty. Kuvausretkiä on suoritettu viime päivinä Imatralla, Taipalsaarella ja entisellä Ylämaan alueella. Lukuisia kohteita on siis tallennettu kameran muistikortille, vaikka joskus ihmetyttää, että mistä kaikkia aika tähän touhuun löytyy. Palkkatyökin painaa päälle ja oman kodin yläkerran remontti, mikä on yhtä listaa lukuunottamatta valmiina. Kaiken tämän päälle vielä pitää yrittää ahnehtia prätkällä kilometrejä, jotta parin viikon päästä alkava Venäjän reissu sujuisi viime vuotista sutjakammin.
Kaksi suurta ja mahtavaa
Millähän voimilla tuostakin reilun viikon mittaisesta reissusta selviää? No ehkä kymmenen kiloa keventyneeseen kroppaani on muodostunut lihas jos toinenkin tämän ylenmääräisen rehkimisen ansiosta... Kuka tietää, jos vaikkapa saisin vielä toisenkin kymmenen kiloa kropasta muokattualäskistä lihaksiksi? Ilmeisesti kauan haaveilemani nyrkkeilysäkin hankkiminen ja ripustaminen autotallin kattoon alkaa olla ajankohtaista?
Melkoinen murikka
Vaan jaarittelut sikseen ja esitellään eilisiltaista kuvasatoa Imatralta. Eilen näet ajaessani läpimärkänä kotiin töistä Yamahalla, päätin lähteä Williladyn kanssa shoppailumatkalle Imatran Jyskiin. Matkaan tarttui riippusänky, mutta ennen sen sijoittamista pihamaalle, päätimme piipahtaa imatran Jäppilänniemessä. Paikkana se oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta löytyihän se kohde kaikesta huolimatta.
Rakokivi lienee saanut nimensä tästä
Kyseessä on aivan helkkarin suuri siirtolohkare, minkä jääkauden jäämassa on siirtänyt nykyiselle paikalleen. Kaiken hyvän lisäksi kivi on lohjennut kahtia ja muodostaa melko pitkän käytävän, mitä pitkin itseäni hoikemmat mahtuvat kulkemaan kiven läpi toiselle suuaukolle. Meikäläinen tietty jämähti olutmahastaan kiinni puolimatkassa kiven väliin ja asiantuntevia kommenttejahan tuosta joutui kuulemaan. Seuralainen olisi kuulemma päässyt kulkemaan hoikalla varrellaan kiven läpi, mutta kun joku tukki tien ja ohittaminen oli mahdotonta. Jos seuralainen olisi kurkannut ylöspäin, niin olisi saattanut jäädä häneltäkin vinoilut vähemmälle, koska kiven rakoseen päitten yläpuolelle oli kiilautunut lukuisia pienempiä kivenmurikoita. Minuahan ne ei toki huolettanut....
Alkumatka oli helppo
Mielenkiintoinen episodi tähänkin kohteeseen liittyy, koska löysin kohteesta maininnan Imatran luonnonsuojeluselvityksestä. Siinä kerrotaan, että kivellä olisi muinaishistoriallinen merkitys, mutta asiantuntevasti jätetään mainitsematta että mikä se merkitys on kenties ollut. Emme siis tiedä, eikä paljoa kiinnostakaan, koska rakokivi on mielenkiintoinen nähtävyys ilman tarkempia tietojakin. Itse asiassa suosittelemme piipahtamaan paikan päällä....
Ylhäältä paistoi aurinko, mutta tuon kiilautuneen kiven alta piti kulkea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita