maanantai 21. syyskuuta 2015

Miehikkälä / Kalliokosken lasitehdas





Hellacopters "Gotta get some action - Now"

Voi perhana, taas alkaa olla dollarit loppu ja pääministeri Sipilä haluaa viedä loputkin. Ei siinä mitään, koska jotenkinhan tämä Suomi on nostettava jaloilleen. Velkaa on niin ettei osaa lukemaa edes ääneen sanoa ja nollien määrä hirvittää... Kyllä minä ja muutkin suomalaiset pärjätään vähän vähemmälläkin, mutta on kyllä pakko sanoa että ammattiyhdistysliikkeen (lue SAK) asenne ihmetyttää. Miljoonan henkilön ryhmällä on toki painoarvoa, mutta käyttävätkö he valtaansa väärin?

Ainakin itselläni on sellainen kutina, että viime perjantaisen mielenilmauksen takia taas muutama tehdas siirretään ulkomaille. Ei siinä ole mielestäni mitään pahaa, koska ymmärrän että yrityksen pitää tehdä voittoa ja myydä tekemiään tavaroita. Vaan kun pitäisi tajuta jo lopultakin, ettemme voi ikuisesti jatkaa samojen vanhojen bulkkituotteiden tekoa, vaan pitäisi pystyä luomaan uusia teollisuudenaloja ja tuotteita, mitkä tekisivät kauppansa. Koita sitten tähän pyrkiä ammattiyhdistysliikkeen vastustaessa kaikkia uudistuksia. Lienee Sipilällä edessään melkoinen savotta näiden änkyrien kanssa....
Kyltti ohjaa perille

Muutenkin ammattiyhdistysliikkeen, kuten koko työväenaatteenkin päivittäminen voisi olla paikallaan. Isot visiot kuten kahdeksan tunnin työaika ja työskentelyolosuhteiden parantaminen on jo tehty. Nyt jokaisella duunarilla on oma autokin omassa pihassaan. Missä ovat uudet visiot ja näkemykset? Olisiko aika keksiä jotain uutta ja lähteä aidosti duunareiden asialle, eikä nostamaan hirveää palkkaa vastustamalla kaikkea! Herätkää, koska ei tämä ensimmäinen kerta ole kun tässä maassa on konkursseja tehty ja tehtaita suljettu.

Vastaavaa on koettu Miehikkälässäkin, missä 70 vuotta toiminut Kalliokosken lasitehdas havaitsi kilpailukykynsä menneen ja laittoi hanskat tiskiin vuonna 1931. Syynä kaartinkapteeni Apollon Alfthanin vuonna 1861 perustaman lasitehtaan tuotannon päättymiseen oli uusi teknologia, mikä teki ikkunalasin valmistuksesta puhaltamalla kannattamatonta. Siinä ei auttanut edes Kalliokosken tehtaan saamat lukuisat palkinnot hyvälaatuisesta lasista, kun hinta se on mikä ratkaisee ostopäätöksen.
Kalliokosken lasitehtaan muistomerkki

Venäjällehän alkuaikojen tuotanto meni lähes kokonaisuudessaan ja rajojen sulkeutuminen idän suuntaan pakotti tehtaan etsimään markkinat uudesta ilmansuunnasta. Vaikeaa oli tuotannon järkevöittäminen huippulaadusta riippumatta ja niinpä lopulta vuonna 1931 Kalliokosken rannalla sijainnut tehdas päätettiin sulkea. Työttömiksi joutui niin ruotsalaiset kuin saksalaisetkin lasinpuhaltajat ja muut paikalliset työntekijät. Isku olikin sen verran kova, ettei korvaavaa teollisuutta ole noussut alueelle vieläkään. Toivottavasti sama kehityskulku ei osu Suomen teollisuuteen 2010-luvulla. 
Laatta kertoo perusfaktat

Lasitehtaan muistomerkki löytyy Miehikkälän Pitkäkoskelta ja se pystytettiin paikalleen kulttuuri- ja kirjastolautakunnan sekä Pitkäkosken kyläyhdistyksen yhteistyön tuloksena vuonna 1991. Valu- ja metallityöt ovat Veikko Krouvin ja Pekka Seppälän aikaansaannoksia. Mielestäni persoonallinen ja omalla tavallaan sympaattinen muistomerkki lukuisten viime sotiin liittyvien kohteiden joukossa. Itse asiassa siitä selviää oikein hyvin tehtaan ykköstuote - ikkunalasi.
Muistomerkin jalustassa on tehtaan tuotteita - raakalasia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita