Lappeenranta / Tuntemattomat sotilaat

Tuntemattomat sotilaat

Willimiehet aloittivat eilen joululoman ja nyt on aika lakata kiirehtimästä, vaikka nämä joulunaluspäivät ovatkin yhtä hössötystä. Blogissa tämä ”rauhallinen” jouluaika ilmenee niin, että siirrymme kohteisiin, joissa kunnioitetaan vainajia.

Tämän bloggaamisen aikana on kierretty läpi kaikki Lappeenrannan hautausmaat ja useita kohteita niistä esiteltykin. Nyt vuorossa viimeiset, joita olemme tarkoituksella säästäneet tähän joulun aikaan. Joten mennään taas kerran Lappeenrannan sankarihautausmaan kivisten aitojen sisäpuolelle, koska tänään esittelyvuorossa on tuntemattomiksi jääneiden sotilaiden hautapaikka.

Punainen graniittinen hautatyyny kertoo seuraavan sanoman:

”Tässä hautausmaassa lepää 101 sodissa 1939-40 ja 1941-44 kaatunutta tuntemattomaksi jäänyttä sankaria, jotka ovat antaneet henkensä isänmaan vapauden puolesta.”

Ei tähän viestiin minulla ole ainakaan mitään lisättävää. Jäinpähän vain pohtimaan, että on ollut onnea saada elää Suomessa, missä elinaikanani ei kenenkään ole tarvinnut tositilanteessa tarttua rynnäkkökivääriin. Toivottavasti tämä olotila jatkuu tulevaisuudessakin!

Lappeenranta / Suomen ratsuväen muistomerkki*

                                              Suomen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa

Taidan olla melkoinen söhlääjä, koska taas löytyi omien arkistojen kätköistä hemmetin vanhoja valokuvia. Näköjään toukokuussa on tullut pyörittyä tämän kohteen ympärillä. Miksihän en ole tätä aiemmin julkaissut, koska tämän päivän kohteen ympäriltä löytyneet muut kohteet on kuitenkin esitelty. Palataan siis vielä kerran Myllykukkulalle ja esitellään Lappeenrannan kirkon, ruutikellarin, näkötornin ja Nikolain vallien lisäksi tämä Suomen ratsuväen kunniaksi tehty muistomerkki.

Suomen ratsuväen muistomerkki

Willimies on paatunut villin lännen elokuvien harrastaja, joten kai se armeijavuosien palvelupaikka Lappeenrannan perinteikkäässä rakuunoissakin oli odotettua? Vanhoja ratsuväen tiloja asuttivat silloin kultaisella 1980-luvulla minun lisäkseni sadat muutkin rakuunat, jotkut kiväärimiehinä ja parhaimmat kranaatinheitinkomppaniassa. Arvannette, mihin porukkaan Willimies kuului? Muistona on vissiin vieläkin harteilla pyöreä monttu, minkä se h****tin kranaatinheittimenputki painoi muistoksi. Ratsuväkiperinteet olivat muutenkin rakuunoilla jokapäiväiset, kuten oman tupani nimi Lemetti paljastaa. Kuvia kurkkaamalla teillekin selviää, mistä mokoma nimi on peräisin. Vaan lopetetaan tämä tyhjänpäiväinen jaarittelu ja mennään asiaan!

Myllykukkulalla Mannerheiminkadun varrelta löytyy siis tämä lähes unohtamani muistomerkki. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen kivipaasi, vaan laajempi kokonaisuus, mikä muodostaa Breitenfeltin taistelun taisteluryhmityksen. Tämän takia julkistamistilaisuudessa muistomerkin juurelle sijoitettiin pussillinen multaa Breitenfeltin taistelukentän alueelta. Mainitaan nyt, että se sijaitsee Saksassa, missä suomalaiset ratsusotilaat suorittivat palvelustaan 30-vuotisessa sodassa 1600-luvulla. He olivat niitä pelättyjä pienillä hevosilla ratsastavia hakkapeliittoja, joiden taisteluhuutoa ”Hakkaa päälle” saksalainen sotapäällikkö Pappenheimkin oppi pelkäämään.

                                            Aaltosen reliefi

Muistomerkkikokonaisuus on sijainnut paikalla aina vuodesta 1963 lähtien, jolloin tämä Wäinö Aaltosen suunnittelema Suomen Ratsuväen muistomerkki paljastettiin. Sen pystyttämisestä vastasivat Lappeenrannan kaupunki, Suomen ratsuväessä palvelleet ja taistelleet sekä heidän ystävänsä. Paljastustilaisuudessa oli mukana arvovaltaista väkeä. Silloinen puolustusvoimien komentaja jalkaväenkenraali Simelius, sekä itsekin ratsuväessä palvellut kenraali Adolf Ehrnrooth. Heistä jälkimmäinen vastasi ratsuväen lakkauttamisesta vuonna 1947 ja paikkana oli tietenkin Lappeenrannan varuskunnan keskuskenttä. On mahtanut miehen harteilla olla melkoinen painolasti, kun hänen on pitänyt päättää monisatavuotiset kunniakkaat ratsuväen perinteet?

Muistomerkki koostuu maahan asetetuista kivilaatoista, joihin on kaiverrettu suomalaisen ratsuväen kunniakkaimpien taistelupaikkojen nimiä. Kaikkia taistelupaikkoja ei ole tilan puutteen voitu esitellä, mutta 39 taistelupaikkaa Wallhofista Ilomantsiin on mainittu. Elinkaarensa aikana ratsuväki osallistui 23 sotaan ja 263 taisteluun, voittaen näistä useimmat. Kyseessä on siis valiojoukko, joka taisteli Ruotsin kuninkaan, Venäjän keisarin ja Suomen tasavallan puolesta eri puolilla Eurooppaa herättäen pelkoa ja kunnioitusta.

Maahan asetettujen kivilaattojen välissä on korkea kivipaasi, jonka toiselle puolelle Aaltonen on veistänyt Ylämaan spektroliitista reliefin, joka esittää taistelevia ratsukkoja 30-vuotisen sodan ajalta. Reliefin alle on kaiverrettu seuraava teksti:

”Suomalaisen soturin johtotähtinä ovat

kautta miespolvien olleet

usko, vapaus, kunnia ja isänmaa

niin on oleva ajasta aikaan.”

Patsaan toiselle puolelle on sen sijaan kaiverrettu suomalaisten ratsuväen joukko-osastojen nimet vuosilta 1617-1947. Vaikka ratsuväki onkin jalkautettu, niin sen kunniakkaat perinteet elävät silti vieläkin. Lappeenrannassakin näkyy kaikissa suurissa tilaisuuksissa ratsuväen edustajat hevosineen, luurankotakeineen ja miekkoineen.

Hakkaa päälle!

Päivitys 24.7.2025

Tämä muistomerkki on kunnossa ja hyvä niin. 

Ukrainan värit....sielläkin Suomen ratsuväki on tapellut.....tarttisko mennä uudestaan heittämään vihulainen pois?

 

Lappeenranta / Riviera ja Saimaa

Viime hetken lahjavihje pukin konttiin. Hakulisen Matin uusin kirja

Tänään Willimiehellä oli mukava rupatteluhetki Saimaan vesistöhistoriaan perehtyneen Matti Hakulisen kanssa. Meillä riittikin paljon tarinoitavaa Lappeenrannan ja Saimaan historiasta. Eiköhän Matti oteta illanistujaiset joskus toistekin? Matti toi tullessaan uuden Saimaan vesistöhistoriaan perehtyneen kirjansa Suursaimaa – Hiekkarantojen elämää 6000 vuotta sitten.  Kirja on kattava paketti Saimaan vedenpintojen eri tasoista, elämästä Saimaan rannoilla ja Saimaan historiasta. Suosittelen kirjaa vilpittömästi luettavaksi. Itse ainakin aion joululomalla kahlata kirjan läpi kannesta kanteen. Varmasti täältä blogin lukijoistakin löytyy aiheesta kiinnostuneita.

Kiinnostuneille tiedoksi, että tätä kirjaa on turha jahdata ympäri kaupunkia. Paras paikka saada tämä kirja käsiinsä on aiemmin esittelemässäni Karjalankulmassa sijaitseva Karjala - kirjakauppa. Joten kaikki aiheesta kiinnostuneet kiireen vilkkaa hakemaan pukinkonttiin tämän joulun paras tietokirja. Samalla kertaa matkaan voi napata Matin edellisen vuonna 2009 ilmestyneen kirjan Saimaan jääjärvet – Sininen hetki yli 10.000 vuotta sitten. Näistä historianharrastajat voivat kasvattaa tietomääräänsä. Lisäksi on vielä pakko mainita, että kirjojen kuvat ovat huippuluokkaa ja kaaviot todella selkeitä. Alansa parasta tietoa kahdessa eri paketissa! Hakulisen Matin kotisivut löytyvät täältä ja sieltä löytyy pieni näyte kirjan sisällöstä. Kannattaa tutustua.

Matin jääjärvistä lienee hauska aasinsilta Lappeenrannan Rivieran jäätikköjärveen. Tosin vilukissana Willimies kuvasi kohteen järven ollessa sulana, joten näin talven keskelle sopinee vähän kesäisemmältä näyttävä kohde?

Willimies suunnitteli lähtöä etelän lämpöön jouluksi, mutta saituuttaan päätti pysyä kotosalla Lappeenrannassa. Sinänsä ihan hyvä ratkaisu ensi kesää silmällä pitäen. Tarkoitushan olisi ostaa keväällä moottoripyörä, jotta pääsisimme yhdessä Iskä kokkaa blogin pitäjän kanssa Karjalan laulumaille.

Joten itselleni korvauksena Lappeenrannan suosituimman uimarannan Myllysaaren esittely. Nykyisin on tuo keskivartalo päässyt pyöristymään, joten Willimies on alkanut käydä muualla uimassa Myllysaaren sijaan. Toista oli ennen, kun keräännyimme porukalla uimalaitoksen laatongeille kesäpäiviä viettämään! Evästä mukaan ja patterimankka kailottamaan Hurriganesia hyvässä seurassa…voisiko parempaa olla? Noiden aikojen porukasta tapaan vielä useimpia, joten ajoittain muisteluillat vievät Rivieran aikoihin. Mitään pahaa niistä ei ole jäänyt mieleen, toivottavasti ei rannan muillekaan käyttäjille? Blogin palkaton assistentti Korppisielu voi olla tosin toista mieltä, koska hän oli yhden kesän Rivieran rannanvalvoja. Korppi uhkaili meitä usein, että poistukaa paikalta tai voin saada potkut! No hard feelings, Korppi.

Lappeenranta havahtui 1920-luvun puolivälissä, ettei sillä ole kunnollista uimarantaa. Valtuuston toimesta asia laitettiin vireille ja vuonna 1925 valtuusto päätti rakentaa uimalaitoksen Kimpisenniemen koillisrannalle. Paikka ei siis ole sama, missä nykyinen uimalaitos on. Tässä projektissa rahaa paloi enemmin kuin arveltiin ja kaupungin oli pakko myydä metsää saadakseen rahat kasaan. Kustannusten kurissa pitämiseen auttoi töiden teettäminen työllisyystöinä. Laitos valmistui lopulta vuonna 1928 ja se luovutettiin Lappeenrannan Uimareille. Ilman korvausta, ellei sellaiseksi lasketa koululaisten uimaopetuksen järjestämistä.

Seuraava rakennusvaihe Myllysaaren tai Lappeenrannan Rivieran, kuten sitä kutsuttiin, rakentamisessa ajoittui 1950-lukuun. Tällöin päätettiin tehdä uusi uimalaitos Myllysaareen ja lopullisesti se valmistui vuoteen 1954 mennessä. Tällöin alueen saunat, liukumäki, pukukopit ja ravintola valmistuivat. Myllysaaren alueelle ajettiin myös hiekkaa, jolla Myllysaari yhdistettiin mantereeseen sekä uimaranta sai hyvän hiekkarannan.

                                             Lappeenrannan Rivieran rantahietikot...viime kesä oli kolea!

Tämä puinen uimalaitos vaan rapistui nopeasti, joten oli pakko tehdä uudistuksia. Lopulta 1960-luvulla rakenteet muutettiin betonisiksi, jollainen se on nykyisinkin. Uimakilpailuja täällä ei enää järjestetä, mutta kuusi 50 metrin rataa löytyisi ja saman verran puolta lyhyempiä. Unohtaa ei myöskään sovi 10 metrin hyppytornia. Huipulta ei Willimies uskalla loikkia, mutta muutama komea mahalasku on tullut heitettyä viidestä metristä. En suosittele kenellekään!

                              Lappeenrannan uimalaitos

Nykyisin Riviera on kesäisen toiminnan vilkas keskus. Nuorisojoukkoja on aina pelaamassa jalkapalloa ja lukuisat rantalentopallokentät tuntuvat olevan myös suosiossa. Auringonpalvojia täällä aina riittääkin ja jostain kumman syystä ohiajavat autoilijat aina hidastavat matkaa ohimenevällä rantatiellä. Mitähän mahtavat tuijotella? Uutena vetonaulana alueella on seikkailurata, missä saa kulkea vaijereita pitkin Myllysaarta pitkin ja poikin puiden latvoissa. Tämä hauskuus jäi viime suvena kokeilematta, joten ensi kesänä käymme testaamassa.

                              Lappeenrannan Myllysaaren liukumäki

Riviera nimitys Myllysaaresta oli todellakin käytössä aiemmin, joten totuudessa pysytään tässäkin asiassa. Hieno vertailukohta tälle Lappeenrannan suosituimmalle uimarannalle, vaikkei nimi enää olekaan yleisesti käytössä. Liekö tuota kovinkaan moni teistä lukijoistakaan on kuullut?

PS. Googlen Blogger on nykyisin hankala blogialusta. Kuten huomaatte, niin kuvat jäävät pieniksi, jostain ihmeen syystä. Joten klikatkaa kuvaa, niin saatte ne suurempina näkyviin!!

Lappeenranta / Jaettu pitäjä

Nuijamaan sankarihautausmaa. Taustalla Jaettu pitäjä muistomerkki

 Nuijamaan kirkon vieressä olevalla sankarihautausmaalla on Nuijamaan sankarimuistomerkki ”Jaettu pitäjä”. Tämän muistomerkin on suunnitellut Esko Toiviainen. Muistomerkin paljastamisvuodesta löytyy vähän ristiriitaista tietoa, koska eräässä lähteessä mainitaan paljastamisvuodeksi 1956 ja toisessa vuosi 1985. Ota tästä nyt sitten selvää…

Nuijamaan sankarivainajat vuosina 1939-1944. Jaettu pitäjä muistomerkki

 

Muistomerkki kuvastaa Nuijamaan roolia jaettuna pitäjänä, mistä kaksi kolmasosaa jäi sodan seurauksena Neuvostoliiton alueelle. Kiveen on myös hakattu kaikkien nuijamaalaisten sankarivainajien nimet sekä teksti 1939-1944 kaatuneitten nuijamaalaisten muistolle. 

Päivitys 15.7.2025

Muistomerkin alueella tehdään töitä ja sen lähelle oli vaikea päästä. Kuva on kuitenkin jo jokun aikaa takaperin otettu, joten alue voi olla palautunut ennalleen. Pitänee varmaan jossain vaiheessa käydä uudelleen paikalla.

Sankarihaudoista pidetään huolta Nuijamaalla

Lappeenranta / Sähkömuuntajat

Lentäjäntieltä löytyy 1920-luvun klassismia edustava muuntaja

Melkoisen kylmät pakkaskelit ovat saapuneet Lappeenrantaan ja sähköä taas kuluu normaalia enemmän. Niinpä tämän päivän tarina liittyykin Lappeenrannan sähköistämiseen, jota olen aiemmin sivunnut muutamassa kirjoituksessa. Tietoa Lappeenrannan ensimmäisestä sähköistetystä rakennuksesta löydät täältä ja laajemmin koko aihepiiriin liittyvän tarinan täältä. Tämä on siis jatkoa näille kirjoituksille.



Olen tämän kuluvan kuukauden aikana esitellyt muutamia kohteita, joista en ole vaivautunut etsimään sen kummempia tietoja. Tietyllä tapaa jatkan nyt samalla linjalla. Aina silloin tällöin tulee vastaan kohteita, joista ei osaa sanoa, ovatko ne julkaisemisen arvoisia. Tänään esittelemämme sähkömuuntajat kuuluvat tähän kategoriaan. No päätettiin poikien kanssa porukalla, että pitäähän se nämä kauniit vanhat hyötyrakennukset esitellä. Joten nyt tulee sitten kuvia muuntajarakennuksista, joilla on ollut oma roolinsa Lappeenrannan sähköistämisessä. Sinänsä onhan tämä tällaiselle muuntaja amatöörille vähän hankala kohde, mutta olenhan erinomaisen Tillmanin muuntajablogin palkaton assistentti, joten ei muuta kuin muuntajat kehiin.

Nämä klassismia edustavat tyylikkäät muuntajat ovat kaikki 1920-luvulta, jolloin kaupunkia sähköistettiin kovaa vauhtia. Todella komeitahan nämä ovat verrattuna nykyisiin harmaisiin peltilaatikoihin, joita löytyy töhrittynä joka puolelta kaupunkia. Töhrinnältä ja ajan hampaalta eivät nämäkään ole säästyneet.

                               Vanhan hautausmaan nurkalta löytyy

                                tämä 1920-luvun muuntaja



Tämä löytyy taas Sataman leikkipuiston vierestä.

 1920-lukua tämäkin

Erittäin läheltä kotipaikkaani löytyy kaksi punaisesta tiilestä rakennettua muuntajarakennusta. Joskus nuorempana haaveilimme kaverini kanssa, että korjaisimme nämä muuntajat asunnoiksi, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Olisihan nuo tilat melko pienet, mutta kerroksia saisi vaikka kuinka monta, joten tilaa olisi käytössä yllin kyllin. Koska meistä ei ole niiden pelastajaksi, niin toivottavasti edes nykyinen omistaja Lappeenrannan Energia tajuaisi sijoittaa muutaman euron niiden kunnostamiseen ja raivaisi näköesteenä olevat puut pois. Puuston takia en sitten viitsi niistä edes kuvia esitellä, mutta Tillmanin blogista löytyy kuva niistä. Joten länsirannikon mies saa esitellä ne, koska en jaksa kävellä paikalle. Matkaahan olisi kokonaiset 500 metriä!

Viimeisin kohteemme löytyy Rutolasta. Kallion päälle rakennettu punatiilinen muuntaja on jo siinä kunnossa, että saattaa romahtaa koska tahansa, joten tuskin sitä enää montaakaan vuotta voi katsella. Alun perin se on rakennettu sen vieressä sijaitsevan tukkien ylivientilaitoksen sähköistämisen takia. Lisäksi olen saanut vihiä, että muuntajan alla olevassa kalliossa olisi Salpalinjaan liittyvä tunneli tai joku muu vastaava. Paksu teräsovi esti paikassa vierailun. Mikähän siellä on?

Lappeenranta / Kaukaan pommitusten muistokivi

Ihan aluksi on pyydettävä teiltä lukijoilta kärsivällisyyttä! Olen viime aikoina käyttänyt ottamiani valokuvia kohteista, joista en ole aikonutkaan tehdä kirjoitusta. Arvasitte oikein, tänään tulee taas yksi lisää...

Kysessä on Kaukaan pommitusten uhrien hautamuistomerkki. Se löytyy välittömästi Lepolan hautausmaan pääportin oikealta puolelta. En edes muistanut käyneeni paikalla, mutta ilmeisesti on tullut vierailtua, koska kuvatkin löytyvät. Aiheesta en tosin sen kummemmin osaa sanoa, mutta kai sitä nyt edes muutaman sanan?

Kaukaan ilmapommituksen uhrien viimeinen leposija

Talvisodan aikana Lappeenranta oli yksi eniten pommitettuja kaupunkeja. Kokonaiset 247 kertaa kaupungissa annettiin ilmahälytys. Sodan alkupuolella ilmatorjunta onnistui hyvin, koska useimmat pommikoneet pudottivat kuormansa jo  paljon ennen kohdetta. Sodan aikana tilanne muuttui ja yhä useampi pommikone pääsi kohteeseensa, tosin monet pommit jäivät suutareiksi eli eivät räjähtäneet. Näiden Kaukaan tehtailla työskennelleiden kuuden miehen kohtaloksi koitui pommi, mikä myös räjähti.

Maaliskuun alkupäivinä noin pari viikkoa ennen talvisodan päättymistä Lappeenrantaa pommitettiin kiivaasti ja uhrien kuolinpäivänä 2.3.1940, jopa kolme kertaa Lappeenranta oli kohteena. Tätä pommitusta ei pystynyt estämään edes Kaukas OY:n itse ostama ilmatorjuntatykki. Muistan joskus kuulleeni että tykkejä olisi ollut kolme, mutta tästä en mene takuuseen. Joku teistä lukijoista tietänee varmaan paremmin?

Päivitys 4.8.2025

Paikalla käyty ja Kaukaan pommitusten muistokivi on ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin edelllisten kuvien aikaan. 

 

Lappeenranta / Rautatieaseman pommitusten muistokivi

Jokunen aika takaperin minulta kysyttiin tietoa kesän 1944 Lappeenrannan pommituksista. Kehoitin kysyjää lukemaan aiheesta kirjoitetun kirjan. Kirjan nimi on Pommit putoavat-Lappeenranta liekeissä 1939-1944. Sen on kirjoittanut Nordström vuonna 1985. Kysyjä ilmoitti hankkineensa kyseisen kirjan, mutta arkistojen kätköistä löysin muutaman valokuvan aiheesta. Laitetaan siis nämäkin kuvat jakoon.

Kyseessä siis valokuvia kohteesta, mistä emme aikoneet koskaan tehdä tarinaa. Pidämme siis lupauksemme ja jätämme tarinan väliin...silti muutama sananen saattaa olla paikallaan. 

Rautatieaseman pommitusten uhrien viimeinen leposija

Koko jatkosodan ajan Lappeenranta välttyi suurpommituksilta, mutta sodan käännyttyä Suomen kannalta epäedullisemmaksi ja joukkojemme aloitettua perääntymisen, oli Lappeenrannankin aika saada pommeja niskaansa. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä suurpommituksen kohteena oli Lappeenrannan rautatieaseman seutu. Pahaksi onneksi ratapihalla oli myös rintamalle menossa oleva ammusjuna, jonka tulipalo ja räjähtäminen lisäsivät tuhoa.

Sama toisesta kulmasta

Läheisellä Tykin alueella syttyi pommeista moni rakennus tuleen, mutta pahinta tuho oli ratapihalla. Räjähdysvaaran takia junaa oli hankala sammuttaa sen aikaisella kalustolla ja riski ihmishenkien menetyksestä oli suuri. Niiltä ei vältyttykään, vaan 11 ihmistä menetti henkensä. Heidät on haudattu Lappeenrannan Ristikankaan hautausmaalle yhteiseen paikkaan.

Muistokivi Ristikankaan hautausmaalla

 

Lappeenranta / Vapaalle isänmaalle

Itsenäisyyspäivä oli ja meni, mutta jotain arvoja meillä suomalaisilla näyttää olevan, joista kukaan meistä ei halua luopua. Ne henkilöt, ketkä kaikkein kiivaimmin puolustivat isänmaan vapautta, ovat ansaitsemansa muistomerkit saaneet. Tänään esittelyvuorossa yksi sellainen, joka saa omalla vaikuttavuudellaan Willimiehen pohtimaan omaa onneaan asua vapaassa isänmaassa.

Nuijamaan kirkon edustan aukion laitaan ovat Nuijamaan sotaveteraanit sekä reservialiupseerit pystyttäneet muistomerkin Vapaalle isänmaalle.

Muistomerkki Vapaalle Isänmaalle 1939 - 1945 Nuijamaan kirkon mäellä

Muistomerkin pystyttämisvuodesta en löytänyt mitään tietoa, mutta kiveen kiinnitetyssä muistolaatassa siteerataan Zachris(Sakari) Topeliusta.

”Vapaus

Todellinen vapaus on kansojen onni

ja heidän päämääränsä”

Muistolaatta

  

Voisiko näin itsenäisyytemme 100-vuotispäivää lähestyttäessä olla osuvampaa tekstiä? Willimies on ainakin vaikuttunut tekstin syvällisestä sanomasta. 

Tämä tarina lienee hyvä lopettaa edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanoihin:

"Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen puolustaja on Suomen kansa."

                                  Kohtaus Tali-Ihantala elokuvasta

Päivitys 13.7.2025

Näitä muistomerkkejä on aina mahtava kuvailla. Ne on pystytetty todellisille sankareille ja teoista, joita toivottavasti ei tarvitsisi koskaan enää tehdä.....