Lappeenranta / Blenheim BL-133

                                                       Elonkorjuu "Viistäköön siipeni maata"

Onneksi tuo pohjalaisuhon ykkösmies Lauri Tähkä tajusi kerätä kimpsunsa ja lähteä soolouralle. Elonkorjuu yhtyehän on nyt selkeästi parempi kuin koskaan aiemmin.... Lisäksi tuo simpsakka viulisti, joka ainakin miellyttää tällaisen vanhan ukon silmää!!!

Tänään on mielenkiintoinen päivä ja sehän näkyy jo heti aamusta aikaisena heräämisenä. Mikäs tässä nyt niin jännää on? No, tarkoitus olisi lähteä Williukin kanssa Viipuriin ja samalla matkalla kurvata äitini puolen suvun kotiseuduille Säkkijärvelle, jota nykyisin kutsutaan Kondratjevoksi. Matkalla olisi tarkoitus löytää isoäidinisän hautakivi, joka on ollut hukassa vuosikymmeniä.

Nyt näitä Säkkijärven hautausmaalta rakennuskäyttöön otettuja hautakiviä on kerätty suomalaisten toimesta ja sieltä pitäisi löytyä merikapteeni Husun Simonkin kivi. Varmuutta tästä ei ole, mutta vihje on saatu ja pitäähän se käydä omin silmin toteamassa. Toivottavasti kivi löytyy. Alkuperäisestä hautapaikasta meillä ei ole tietoa, joten sinne se jää ainakin asettamatta. Lieneekö hautausmaasta mitään jäljelläkään, kun ei kotitalostakaan ole porraskiveä kummempaa tähteenä?

Blenheimin putoamispaikka on metsän reunassa, jonne viitta osoittaa

Vaikka etsimmekin itsellemme tärkeää jäännettä sukumme historiasta, niin ajoittain tulee väkisin mieleen, että viime sotien uroteot ja sankarikuolemat ovat saaneet liian merkittävän osan meidän itsenäisyyden ajan historiassamme. Itsekin olen tässä blogissamme esitellyt sotamuistomerkkejä melkoisen määrän, eikä loppua näytä tulevan. Kuten jo arvasittekin, niin tänään olemme taas talvisotaa muistelemassa. Eihän tässä pahaa ole, että muistetaan, mutta kyllä aihe ainakin omasta mielestäni kokee melkoisen inflaation, kun jokainen aihe on muistomerkin arvoinen.

Tänään kuljemme Ylämaalla Kirpun kylässä, minne tippui kolme päivää ennen talvisodan päättymistä englantilaisvalmisteinen Bristol Blenheim BL-133 pommikone. Tuolloin elettiin kriittisiä aikoja, koska neuvostoliittolaiset olivat onnistuneet ylittämään Viipurinlahden ja pitivät hallussaan vahvoja asemia sen länsipuolella. Hyvän lentosään vallitessa määrättiin pommittajat töihin.

Blenheim BL-133 muistomerkki

Luonetjärveltä nousikin ilmaan neljä Blenheimiä, jotka suorittivat pommitustehtävänsä onnistuneesti luultavasti juuri matkamme pääkohteessa Säkkijärvellä. Pommituksen jälkeen koneet hajaantuivat ja vihollisen jalkaväen suojana toimineet hävittäjät lähtivät perään ja onnistuivat ampumaan Blenheimiin lukuisia osumia. Lopulta kone syöksyi maahan Kirpun kylässä ja paloi lähes täydellisesti. Ainoastaan muutamia osia siitä on pelastettu Karjalan ilmailumuseoon nähtäväksi.

BL-133 osia Etelä-Karjalan ilmailumuseossa

Koneen kolmihenkinen miehistö kuoli kokonaisuudessaan maahansyöksyssä, vaikkakin ilmailumuseon infotaulussa mainitaan ohjaaja Piponiuksen saaneen surmansa hypättyään laskuvarjolla ja vihollishävittäjän ampuessa hänet laskuvarjohypyn aikana. Mitään tällaista ei ainakaan mainita Suomen ilmailuhistorian muistomerkit kirjassa. Siinä vihjataan, että joku saattoi hypätä. Joka tapauksessa kaksi lentäjää löytyi koneen välittömästä läheisyydestä, kun taas ohjaaja Piponiuksen ruumis löytyi vasta huhtikuussa.

Muistolaatta 

Muistomerkkihanke lähti liikkeelle lentäjien aloitteesta ja lukuisten vapaaehtoisten voimin tämä Ylämaan reserviläisten, Ylämaan kunnan, Kaakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistyksen ja Karjalan lennoston killan yhteishanke toteutui ja muistomerkki paljastettiin talvisodan syttymisen 60-vuotispäivänä 30.11.1999. 

Blenheimin ohjaaja

Blenheimin tähystäjä

Blenheimin konekivääriampuja