maanantai 22. huhtikuuta 2013

Lappeenranta / Lauritsalan kartano osa 2

                                 Nights of iguana "Dry Nancy"

Edellisessä kertomuksessa kävimme läpi Lauritsalan kartanon historiaa aina vuodesta 1680 vuoteen 1869, jolloin kartano siirtyi von Haartmanin suvun haltuun. Tämäkin ajanjakso oli tilan voimakkaan kehittämisen aikaa ja von Haartman sai tilalla paljon aikaan. Tilanhoitamisen lisäksi heidän ajanjaksoonsa kuuluvat keskeisesti tilanhoidon muuttuminen yritystoiminnaksi ja osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon. 

Muutettuaan Lauritsalaan Lars Emil von Haartman erosi everstin arvoisena armeijasta ja ryhtyi liikemieheksi. Hän toimi kunnallislautakunnan esimiehenä vuoteen 1874 saakka ja oli edustajana vuoden 1882 valtiopäivillä. Sen takia hän joutui muuttamaan jo vuonna 1879 Königsbergin kartanoon, pystyäkseen hoitamaan valtiopäivämiehen tehtäviä ja saadakseen lapsensa koulutetuiksi. Aiemmin hänen lapsillaan oli kotiopettaja, mutta kansansivistystyö oli kuitenkin merkittävässä osassa Haartmanin elämässä. Hän yritti perustaa Lappeenrannan ensimmäistä kansakoulua entiseen matkustajakotiin, mutta hanke ei toteutunut. 
 
12-kulmainen viljamakasiini 1850-luvulta
Puutarhan rakentaminen ja viljelymenetelmien kehittäminen veivät myös hänen aikaansa, mutta satsaukset kannattivat. Tilan mailla pidettiin v.1873 maatalousnäyttely, jonka seurauksena Haartman voitti lukuisia palkintoja. Näyttelypaikkana toimi vieläkin pystyssä oleva 12-kulmainen viljamakasiini, missä näyttely pidettiin. Paikalla oli monia aikansa silmäätekeviä, kuten lääninkuvernööri ja senaatin maanviljelystoimikunnan puheenjohtaja. Makasiini oli yksi blogimme haastavimpia kuvattavia kohteita, koska sitä ympäröi melkoiset nokkospehkot ja muistan vieläkin kihelmöivät kinttuni viime kesältä. No parempi näin, koska makasiinin alkuperäisellä paikalla menee nykyisin tie, joten ainakin se on pelastunut tuholta, kun se siirrettiin nykyiselle paikalleen.
Peltinen tuuliviiri muistuttaa vuoden 1873 maatalousnäyttelystä

Haartmanin aikaan kuului myös osakeyhtiön perustaminen, jonka hallintaan kartano jäi. Kesällä 1899 perustettiin Osakeyhtiö Lappeenranta-Lauritsala, jonka toimintaan kuului tilan hoitaminen ja oluen valmistus. Syynä oli Haartmanin sataman alueelta aiemmin ostama panimo, jonka seurauksena kartanon oma panimo muuttui kannattamattomaksi. Osakeyhtiö jatkoi toimintaansa, kunnes saavutaan vuoteen 1906. Se muodostuikin suurten ratkaisujen vuodeksi.

Yhtiö etsi uusia suuntaviivoja ja ratkaisuksi muodostui kartanon myynti. Ostajaehdokas oli valmiina, kunnes Haartmanin oma poika osti tilan itselleen, saaden aikaan melkoisen sopan. Tätä jaksoa ei kuitenkaan jatkunut kuin kolme viikkoa, kun kartano myytiin eteenpäin Salvesenille. Haartmanin poika kääri voittoa lyhyestä omistuksestaan ja muutti Helsinkiin välittömästi. Taas kartano sai uuden omistajan.
Kartanon navetassa toimii kesäisin kahvila
 
Harvassa navetassa on päätyikkunoita ja koristeita
Aktiebolaget T & J Salvesenin haltuun tila siirtyi 25.9.1906. Tällöin teollinen toiminta keskittyi Lauritsalassa sahan ja puutavaran ympärille. Salvesenien hallussa oli Varkaansaaren saha, joka kuitenkin paloi maan tasalle v.1906. Saha rakennettiin uudelleen ja James Salvesenin poika Emil otti sahan isännöitsijän tehtävät vastuulleen. Pikkuhiljaa Salvesenien muutkin suvun jäsenet muuttivat Lauritsalaan ja jättivät jälkensä alueeseen. Kartanosta katsoen toiselle puolelle Saimaan kanavaa he rakensivat omat huvilat, jotka ovat vieläkin jäljellä. Willimieskin kävi kerran niitä kuvailemassa, mutta niiden vuoro tulee joskus vähän myöhemmin.
 
Kartanon talli ja vanha vellikello
Tämä skotlantilaislähtöinen suku vaikutti myös alueen kehitykseen parantamalla työväestön sosiaalisia oloja, joista esimerkkinä oman koulun rakentaminen sahan työväestön lapsille. Lauritsala oli siis Salvesenin yhtiön keskuspaikka ja yrityksen puutavarateollisuus yritystoiminnan kivijalka, mutta silti he huolehtivat tilan toiminnasta ja olivat valmiit sijoittamaan toimintaan paljon rahaa. Niinpä tila työllisti parhaimpina aikoina joukon piikoja ja renkejä, unohtamatta muita tarvittavia ammattihenkilöitä puutarhurista kirvesmiehiin. 
Vanha väentupa, nykyisin yksityisomistuksessa (Ammattikuvaajan ottama...puu keskellä kuvaa! )

Salvesenien kohtaloksi muodostui vaikea ajanjakso 1910-luvun loppupuolella, jolloin maailmanmarkkinat olivat suljetut ensimmäisen maailmansodan takia. Lopulta Salvesenit möivät koko yrityksensä sekä 69500 hehtaaria maata joulukuussa 1916 Aktiebolaget Kaukas Fabriikille. Kaupanteon yhteydessä Salvesenit saivat oikeuden asua kartanon rakennuksissa, kunnes viimeinenkin Salvesen muutti pois 12.9.1918. Salvesenit muuttivat aluksi Norjaan, mistä matka jatkui v.1919 Skotlantiin. Taas kerran uusi yritys otti kartanon maat haltuunsa ja muutoksia oli luvassa.

Aktiebolaget Kaukas Fabrik osti kartanon itselleen 4.12.1916 ja samalla koko Salvesenien teollisuusrypäs siirtyi uusille omistajille. Kaukaan tarkoitus oli muuttaa kartano yrityksen edustustilaksi ja samalla tarjota yhtiön johtajille mahdollisuus pohtia asioita ja yrityksen tulevaisuutta edustavissa ja viihtyisissä tiloissa. Aluksi kartanoon jäi asumaan Salvesenien sukua, jotka muuttivat pois vasta syksyllä 1918. Tätä ennen maassamme raivonnut sisällissota uhkasi kartanoa, mutta Eva Salvesenin pitämän päiväkirjan mukaan kartano sai olla omassa rauhassa, koska punaisten vartiomiehet kunnioittivat pitkäaikaisia työllistäjiään. Hyvä näin, koska näin kartano säästyi sodan tuhoilta. Kartanon säilymisessä auttoi myös v.1917 sahan isännöitsijäksi tullut norjalainen konsuli Jörgen Burud, joka nosti kartanon lipputankoon Norjan lipun merkiksi, ettei tänne ollut asiaa.
Ns. yläpytinki 1880-luvulta. Asuinrakennuksesta toimistokäytön jälkeen päiväkodiksi. Tämän pihalla liehui Norjan lippu keväällä 1918

Sisällissodan jälkeen kartano jatkoi rauhallista eloa aina talvi- ja jatkosotaan asti, jolloin kartano oli seuraavan kerran vaarassa tuhoutua. Lukuisat pommitukset uhkasivat kartanoa, koska Saimaan kanavan alkupäässä kartanon läheisyydessä sijaitsi tärkeitä siltoja. Kartanon mailla toimikin sotavuosina ilmatorjuntapatteristo estämässä siltojen tuhoutumisen. Sotien jälkeen Kaukaan omistuksessa kartano jatkoi maanviljelystoimintaa ja alueelle rakennettiin jopa suuret kasvihuoneet, jotka kuitenkin nopeasti jäivät uusien tie- ja rautatielinjojen alle. Lopulta tilan toiminta kävi mahdottomaksi laajenevan asutuksen takia ja lopulta vuonna 1966 Kaukas lopetti maanviljelyn kartanon mailla. Yhtiö jätti kartanon ympärille maata vain viisi hehtaaria ja möi loput laajenevalle kaupungille asutustarkoitukseen.

Kartano itsessään palveli Kaukaan edustustilana aina 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen toiminta hiljeni, kunnes vuoden 2007 lopulla Lappeenrannan kaupunki osti kartanon ja vuokrasi sen yritystoimintaa varten. Nyt kartano on monien vaiheiden jälkeen muuttunut tasokkaaksi majoitus- ja juhlapalveluita tarjoavaksi yritykseksi. Mielenkiintoista nähdä, kuka valtion päämies on seuraava vieras. Venäjän keisari Aleksanteri II, ruotsin prinsessa Sibylla 1955 ja Urho Kekkosen 1968 ovat täällä jo vierailleet!

                                 Mainosvideo Lauritsalan kartanosta
     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita