Lappeenranta / Aliupseerikoulutuksen kivet*

                                Deep Purple "Soldier of fortune"

Kyllä osaa olla taas vaikeaa! Työkiireet ovat jarrutelleet julkaisutahtia ja kaiken lisäksi piti vielä tulla kipeäksikin. Eilisiltainen Svetogorskin matka taisi poikia jonkin sortin ruokamyrkytyksen, koska yhtenään saa juosta huussiin soittelemaan posliinipuhelimella Norjaan. Ilmeisesti Willimiehen maha kestää ainoastaan ”Willimuorin” tekemää pottumuusia ja lihapullia, joten tulevaisuudessa saa naapurin gourmetherkut jäädä vähemmälle. On meinaan melkoisen kesy olo tällä hetkellä, mutta ei anneta sen häiritä…

Olen nyt viime aikoina esitellyt Maasotakoulun suljetulla sotilasalueella olevia muistomerkkejä, mutta olen ollut näiden faktatietojen kanssa ihan hukassa. Jäljellä on vielä kolme kohdetta, joista tänään vuorossa Sotilasammatillisten opintojen muistomerkki. kuten lukijat varmaankin jo arvasivat, niin tästäkään muistomerkistä minulla ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa, koska tieto on jossain puolustusvoimien hallussa. Valitettavasti näin, mutta ainahan näitä kirjoituksia voi päivittää uusilla tiedoilla. Tämä tietysti vaatii, että jostain löytyisi jotain uutta tietoa!

Sotilasammatillisten opintojen muistomerkki Lappeenrannan Maasotakoulun piha-alueella

Uutta tietoa löytyy varmasti, koska tämä viikko on sen jo todistanut. Ensiksi sain yhteydenoton Vihdin suunnalta, missä paikallinen kaveri haluaa tehdä dokumentin Ylen kanssa Berliinin olympialaisten voittajien saamista tammentaimista. No isoja puitahan nuo ovat jo nyt. Kaveri oli bongannut kirjoitukseni ja kyseli lisätietoja. Lukijalta saamani erään vihjeen perusteella osasin opastaa miehen ottamaan yhteyttä erääseen asiantuntijaan ja näin alkoi yhteistyö. Toivottavasti tämä johtaa televisio-ohjelmaan, vaikkakin me tietenkin pysyttelemme poissa julkisuudesta. Johan julkisivulautakuntakin puuttuisi asiaan!

Toinen miellyttävä asia oli paikallisen miehen ”Williukille” eli omalle isäukolleni piirtämä kartta. Tämä juontaa juurensa viime syksyyn, jolloin julkaisimme kertomuksen Simolan pommituksista. Julkaisu johti lukuisiin yhteydenottoihin ja esille nousi kellari, mihin erään lukijan läheisiä kuoli useampia. Hän oli etsinyt kellaria kesäisin, mutta ei löytänyt. No nyt löytää! Kiitokset kuuluvat pommitukset itsekin kokeneelle Joukolle, jonka piirtämän kartan sekä hänen puhelinnumeronsa välitin Helsingin suuntaan. Ensi kesänä paikka löytyy… Oli mukavaa huomata, että vaikka kyseessä onkin vain historiaan keskittyvä blogi, niin tämänkin avulla voi auttaa ihmisiä heille tärkeissä asioissa. Tällaiset asiat auttavat tsemppaamaan ja jaksamaan jatkossakin. 

Niin… kirjoittelin taas kaikesta muusta kuin aiheesta, mutta koska aiemmin jo tunnustin etten tiedä tästä mitään! Tällä kertaa kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan. Onneksi lopuista muistomerkeistä löytyy tietoakin, joten päästään taas blogin juurille! Hauskaa viikonloppua lukijoille, mutta nyt on mentävä taas puhelimeen…. 

Uutta tietoa päivitellään vuosittain

Tuleekohan näistä sotatieteen maistereita?

Keskimmäisen kiven muistolaatta

Päivitys: Tämä Maasotakoulun pihamaalla sijaitseva muistomerkki ansaitsee täydellisen päivityksen. Ensimmäistä kertaa blogimme historiassa jopa otsikko menee uusiksi, mutta hyvä niin. Julkaistuamme tarinan meihin otti yhteyttä muistomerkin suunnittelija ja ideanikkari sotilasmestari Vesa Tuovinen. Lupasimme ensi tilassa(kolme viikkoa sitten) korjata virheet, koska Vesa toimitti meille hienoa aineistoa muistomerkin suunnitteluvaiheesta, lehtijuttuja aiheesta ja mikä mielenkiintoisinta, kuvan muistomerkin suunnitteluvaiheesta. Tällaista materiaalia ei blogissamme ennen ole ollutkaan tarjolla, joten ajattelin julkaista päivityksen pelkästään tekijän sanoin, enkä ryhdy referoimaan Vesa Tuovisen lähettämää materiaalia. Kiitokset Vesa sinulle!

Annetaan siis Vesan kertoa muistomerkin vaiheista!

Taustatietoa aliupseerikoulutuksen kivien syntyhistoriasta

Maavoimien sotilasammatillinen opintojakson 1 2008 oppilaskunnan hallituksessa heräsi ajatuksia ja ideoita miten kurssi jäisi osaksi Maasotakoulun historiaa. Kyseessähän oli ensimmäinen Maavoimien sotilasammatillinen opintojakso 1, käytännössä kyseinen kurssi aloitti Maavoimien aliupseerikoulutuksen.

Toimin oppilaskunnan kuraattorina ja oppilaskunnan hallitus teki esityksiä mm. kurssipuun istuttamisesta Leirin mäelle. En innostunut puun istuttamisesta, koska Leirin mäelle jo istutetut puut ovat lähinnä toimiupseerikoulutuksen aikaisia ja siksi, että monet istutetuista puista on varsin huonokuntoisia.

Keskustelin asiasta Maasotakoulun koulutuspäällikkö everstiluutnantti Antti Lehtisalon kanssa ja hän antoi minulle tehtävän, että suunnittele jotain pysyvää ja arvokasta. Hän antoi aikataulun johon mennessä tulisi esitellä luonnos muistomerkistä. Tällöin elettiin kevät talvea 2008 ja muistomerkin tuli olla valmis paljastettavaksi Maavoimien sotilasammatillinen opintojakso 1 2008 päättäjäisiin mennessä.

Tehtävän saatuani aloin pohtia, että minkälainen muistomerkin tulisi olla. Varsinainen pohdinta ja suunnitelman kristallisoituminen tapahtui työmatkalla polkupyöräilyn aikana. Piirtämäni luonnos on nähtävillä kansiossa.

Ylivääpeli, nykyisin sotilasmestari, Vesa Tuovisen luonnos muistomerkistä (omistaja Vesa Tuovinen)

Lähdin siitä ajatuksesta, että kiviä on kolme - jokainen Maavoimajakso tulee näin huomioitua. Kivien yhdistämisestä toisiinsa päädyin rautatankoihin ja jostain muistui mieleeni sanonta ” taipuu - muttei taitu”. Tämä sanonta ja rautatangot kuvaavat aliupseeriston ammatillista identiteettiä. Samalla tangot kuvaavat myös opintojen jatkuvuutta.

Marmorilaattojen kiinnittäminen ja irrottaminen mahdollistaa kurssin päivämäärän kaivertamisen.

Kiviksi päädyin Salpa-linjan kiviin - tästä saatiin liittymäpinta sotiemme veteraaneihin. Itse kivien hankkiminen oli varsin työläs projekti. Maasotakoululla oli Salpalinjan-kiviä mustalaismetsikössä. Kivet olivat jääneet ”kadettiketju-projektista”. Kivet osoittautuivat käyttökelvottomiksi koska kiviin oli porattu summittaisia reikiä.

Otin yhteyttä Lappeenrannan kaupungin puutarhuriin. Hän tiesi, että Lappeenrannan kaupunki on anonut Museovirastolta luvan Salpalinjan kivien nostamiseen. Lupa oli anottu Lappeenrannan veteraanipuiston perustamiseen.

Ruoholammella Tilsalantien leventämisen yhteydessä oli jouduttu nostamaan Salpalinjan kiviä. Sain luvan käydä valitsemassa mieleiseni kivet. Kivien valinnassa pyrin huomioimaan kivien muodon. Ajatus oli, että jokaisella opintojaksolla on erimuotoinen kivi.

Kivet nostettiin Kaivuuliike Saikon toimesta. Nostamista oli valvomassa Lappeenrannan kaupungin tiemestari.

Kurssikivien paikkaa hahmotellessa yliluutnantti Timo Väisänen ehdotti Rakennus kersantin edustaa. Ehdotus oli erinomainen koska muistomerkki on kaikkien nähtävillä ja muistomerkin edessä voi järjestää mm. kurssikuvaukset.

Muistomerkin rakentaminen tapahtui varsin nopealla aikataululla. Kaivuuliike Saikko oli ollut mukana jo aiemmissa muistomerkki hankkeissa. Heidän ammattitaitonsa jopa 4000kg painavien kivien käsittelyssä ja sidosmaan valinnassa oli erittäin tärkeä.

Kivet on sijoitettu lomittain toisiinsa nähden. Tämän voi havaita kun muistomerkkiä katselee sivulta päin. Tarkoituksena tällä on tuoda muistomerkkiin syvyyttä ja samalla se kuvaa opintojen toisiinsa liittymistä ja maaston nousujohteinen muoto Maavoimaopintojen rakennetta.

Aliupseerikoulutuksen kivet olivat valmiina viikkoa ennen kurssin päättymistä.

Muistomerkki paljastettiin 16.5.2008

Kansiossa on liitteenä Maasoturin artikkeli tilaisuudesta.

24.3.2010 ylivääpeli Vesa Tuovinen

Maasoturilehden tarina muistomerkin taustoista (omistaja Vesa Tuovinen)

Maasoturilehden tarina muistomerkin julkaisemisesta (Omistaja Vesa Tuovinen)