Lappeenranta / Kehruutyttö

Nyt alkanut kuukausi tulee olemaan itselleni tärkeä ja merkityksellinen. Yli seitsemän vuotta kestänyt matkani muistomerkiltä toiselle kahden valtion alueella on lähestymässä loppuaan. Jäljellä on enää kymmenen kohdetta kotikaupungistani Lappeenrannasta ja sen jälkeen Willimies asettuu hetkeksi laakereileen lepäämään ja miettii uusia juonia. Vaikka aionkin blogia täydentää jatkossakin, kunhan uusia kohteita julkaistaan, niin eihän se riitä itselleni jatkossa. Jotain uutta on kehiteltävä vapaa-ajan täytteeksi, koska enhän minä osaa paikallani olla, vaan kaipaan jotain älyllistä tekemistä jatkossakin!

Kehruutyttö Kehruuhuoneen edustalla kesällä 2017

Kehruutyttö viikko paljastamisen jälkeen kesällä 2017

Iso ongelma on tällä hetkellä se, etten vaan tiedä mitä aion jatkossa vapaa-ajallani tehdä. Työkuviot täyttävät päiväni historiakiintiön, joten jatkossa aion keskittyä sen ulkopuolisiin asioihin. Johtavatko ne johonkin projektiin, sitä en osaa vielä todellakaan sanoa. Ehkä minä vaikenen lopullisesti Internet-maailmassa ja projektini ovat jatkossa henkilökohtaisia, joita en jaa muiden kanssa. Monesti olen ajatellut Willimiehen jäljillä blogin tuovan mielenkiintoisia kumppanuuksia, mutta aika vähiin ovat jääneet ja toisaalta ilmainen työ minua ei erikoisemmin kiinnosta. Tähän blogiin sijoittamani n.10000€ saa riittää minun osaltani.

Kehruutyttö Kehruuhuoneen edustalla kesällä 2019

Meitsien ottajia ei näkynyt

Blogin päätyttyä todennäköisesti keskityn ensin itseni kuntoon laittamiseen, mikä tarkoittaa runsaita kävelykilometrrejä ja muuta liikuntaa, kuten vesijuoksua. Vesijuoksua olenkin jo syksyn ajan harjoitellut, mutta eipä tuo vartalon kiinteytymistä ole saanut aikaan......vielä. Tarkoitukseni olisikin saada elopainoa alaspäin 15 kiloa ja vyötäröä solakammaksi. Pitkään jatkunut massakausi saisi jo vaihtua aktiiviseen liikuntakauteen. Ehkä tämä projekti minua aluksi työllistää eniten ja kenties sen aikana juolahtaa mieleeni, että mitä seuraavaksi? 

Ainoa asia, mikä on tällä hetkellä tulevaisuudesta varmaa, on moottoripyöräily. Tänä syksynä löysin uudelleen innon tähän harrastukseen ja aionkin jatkaa prätkällä huristelua. Yksi haave on hurauttaa prätkällä Lappiin ja jatkaa sieltä matkaa Hammerfestiin ja Tromssaan. Tämän haaveen toteutumisajankohta on ensi kesä. Saanpahan istua prätkän sarvissa ja miettiä ajan kanssa, että mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Tarkoitus olisi että 2020 olisi muutosten vuosi. Mitä muutoksia se tuo tullessaan, niin en tiedä vielä. Katsellaan, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa! Mutta nyt asiaan.....

Kymmenenneksi viimeisenä kohteena Willimiehen jäljillä blogissa esitellään kesäkuussa 2017 Lappeenrannan linnoituksessa Kehruuhuoneen edustalla paljastettu Kehruutyttö-patsas. Aloiteen Kehruutytöstä teki Kehruuhuoneen ravintolaa pyörittänyt Sari Kaasinen, joka halusi paikalle maamerkin, jonka luona ihmiset voisivat näppäillä selfieitä tai meitsieitä, kuten karjalan kielellä asia ilmaistaan. Koska Kaasinen on suuri ITE-taiteen ystävä, hän päätti kysäistä savitaipalelaiselta Perttti Kuorttiselta, olisiko hänestä sellaisen tekijäksi? Kuorttinen lupasi harkita asiaa ja katsella, että syntyisikö jotain paikan historiaa ilmentävää. No, Kehruutyttöhän siitä syntyi.

Punahonkainen Kehruutyttö vankityössä

Paikan historiaanhan liittyy Kehruuhuoneen toimiminen vankilana. Vangit olivat naisvankeja ja heidän tehtävänsä oli kehrätä lankaa. Tuo aikansa vankilatyö on nyt näkyvissä myös Kuorttisen teoksessa. Siinä vanhasta punahongasta veistetty kehräävätyttö polkee rukkia, missä on symbolisesti 12 pienaa, joista hän laskee ajankulua. Lisäksi teoksen tyttö on ruostumattomasta teräksestä tehdyn ympyrän sisällä, joka kuvaa vankilanseiniä, jotka suojaavat tyttöä. 

ITE-taiteilijan signeeraus

Teos on säänkestävä. Sen kansi on tehty niin, että vedet valuvat siitä pois ja kuivuvat, eikä naru lahoa. Niinpä teoksen alkuperäinen idea teoksen pitkäikäisyydestä toteutunee.....