Lappeenranta / Mielipaikka

Francinen "Goodbye forever" Onko sopivampaa biisin nimeä?

Näihin sävelmiin ja tunnelmiin! Se on nyt reissut reissattu ja eräs pitkään kestänyt vaihe Willimiehen elämässä ohitse! Nyt on aika juhlia ja suunnitella uusia kuvioita elämään. Tarkoitukseni on nimittäin tehdä suuria muutoksia elämässäni ensi vuonna elikkä 2020! Mitä nuo suuret muutokset tulevat olemaan, ovat vielä osittain harmaan usvan peitossa, mutta jotain suuria muutoksia on takuulla tulossa, se on varmaa! Ensiksi on kuitenkin aika vetää happea tämän lopulta melkoisen uuvuttavaksikin muuttuneen reissun jälkeen. Ainakin akkuja on pakko ladata jonkun aikaa ja sitten todennäköisesti aloitan jonkun uuden projektin samalla innolla kuin Willimiehen jäljillä blogi alkoi aikanaan.

Koska matkalla on sattunut ja tapahtunut paljon asioita, jotka olisivat jääneet toteutumatta ilman muiden työpanosta, niin tässä kohtaa on pakko antaa iso käsi blogin palkattomille assistenteille Pirhosen Ilkalle ja Pylkkäsen Jarille. Assistentti Pylkkänen keksi aikoinaan nimen blogille, mitä hivenen tuunasin W-kirjaimella. Nimi oli mielestäni osuva ja sitä ei aikoinaan tarvinnut edes harkita vaihtaa muihin vaihtoehtoihin. Muistaakseni Pirkkamiehen jäljillä oli joku toinen ehdotus blogin nimeksi. Mistä tuokin typerä nimiehdotus sai alkunsa?

Lappeenrannan Halkosaaren paviljongin rantakalliossa on Mielipaikka - muistolaatta

Ilkka taas on venäjänkielen taitoisena hankkinut minulle kuvia lukuisista muistomerkeistä rajan takaa, joten ihan kaikkialla minunkaan ei ole tarvinut käydä. Lisäksi Ilkan kanssa olemme kuljeskelleet lukuisia kertoja pitkiä reissuja Laatokan Karjalan alueella kamera mukanamme ja meillä on ollut ihan saakelin hauskaa yhdessä. Reissut ovat olleet rentoja ja läppä on lentänyt automatkoilla. Nuo Venäjän korpireissut ovat olleet ihan parhaita ja niitä meillä on vielä suunnitelmissa tehdä lisääkin, kunhan keritään. Nuo tulevat reissut kyllä vetäistään ilman kameraa......

Merkittävissä rooleissa blogin historian aikana ovat olleet myös lukuisat muut ystäväni ja omat poikani. Muistan vieläkin, kun muutaman kuukauden bloggauksen jälkeen annoimme poikieni kanssa ensimmäisen haastattelun Etelä-Saimaaseen. Se on jäänyt elävästi mieleen, vaikka tuon jälkeenkin on tullut jokunen haastattelu annettua. Se oli kuitenkin vielä noita alkuaikoja, jolloin intoa riitti vaikka muille jakaa. Nykyisin suurin palo on jo ohitse....

Williladykin lienee tykästynyt Mielipaikkaan

Suurkiitokset pitää antaa myös Williladylle, joka on istunut viime vuodet kyydissä kun olemme kierrelleet maita ja mantuja. Ilman häntä blogi olisi loppunut jo paljon aiemmin. Tuskin olisin yksin jaksanut kiertää Kymenlaaksoa, vaan nuo kohteet olisivat ainakin jääneet esittelemättä. Luultavasti myös Karjalan kannakselta olisi jäänyt puuttumaan vaikka mitä! Matkoilla sattui ja tapahtui kaikenlaista, mitä on mukava muistella vielä vuosienkin päästä.

Tarjosin Williladylle mahdollisuutta kirjoittaa tähän lopuksi jotain, mutta eipä hän innostunut. Lieneekö harmissaan blogin päättymisestä? Kuitenkin pyysi välittämään teille viestin, että "Kiitos, kivaa oli". Itse olen samoilla linjoilla!

Reissu oli mukava ja ajoittain työläs, haastava ja samalla antoisa sekä rasittava. Kuitenkin opin itsestäni melkoisesti tämän reissun aikana. Yllätyin monesti kuinka pystyin näin pitkäjänteiseen ja istumalihaksia vaativaan ponnistukseen. Normaalistihan en jaksa innostua mistään kovin pitkäksi aikaa, mutta tämä bloggaaminen vei mennessään. Olihan kyseessä kuitenkin taival, missä sain toimia monissa rooleissa. Välillä olin koulutuksenikin kautta historiantutkija, arkeologi, Indiana Jones, luolamies sekä arkistojen tonkija. Ehkä ne olivat nuo syyt, mitkä saivat minut jaksamaan?

Nyt kuitenkin on aika panna pillit pussiin, mutta sen lupaan että vielä blogi herää eloon, todennäköisesti jo ensi suvena. Se vain vaatii uusia kohteita, koska tällä hetkellä minun kohdelistani on tyhjä. Tiedän, että ensi keväänä uusia muistomerkkejä on taas tulossa ja lupaan niitä esitellä. Lopettaminen ei siis ole ehdoton! Se vain vaatii uusia kohteita ja kyllä minä veikkaan, että ensi keväänä alan viimeistään niitä taas etsimään netin kätköistä lisääkin. Jatkoa siis tulee, mutta aktiivinen jokapäiväinen kirjoittelu on ohitse. Sille ei valitettavasti ole enää eväitä. Vaikka joku joskus kommentoikin, että Savossa on paljon monumenttilöitä, niin aluetta en jaksa enää laajentaa. Johonkin raja on vaan vedettävä....

Jos joku on miettinyt, mikä olisi viimeisen kirjoituksen aihe, niin nyt se selviää! Kyseessä on MIELI-paikka laatta, joka on kiinnitetty Lappeenrannan satama-alueen Halkosaaren kärkeen. Tämä laatta kertoo kaikki ajatukseni tästä kotikaupungistani. Kyseessä on todellakin oma mielipaikkani ja mistään hinnasta en enää aio muuttaa asumaan muualle. Oma maa mansikka, muu maa mustikka! Olen lappeenrantalainen sydämessäni ja aion olla jatkossakin, vaikka pieni osa siitä kuuluu myös Säkkijärvelle. Sieltähän toinen puolisko isovanhemmistani on kotoisin ja sillekin löytyy oma sopukkansa.

Willimiehenkin mielenterveys on ollut ajoittain koetuksella.....nyt voi kuitenkin jo hymyillä!

Joka tapauksessa ensi kesänä aion istua yhden illan tämän mielipaikka-muistolaatan vieressä virnuillen tyytyväisenä tämän ison projektin tekemisestä. Saattaa olla, että myhäilen tyytyväisenä katsellessani Lappeenrannan sataman suuntaan ja muistelen alueelta löytyvien lukuisten kohteiden tarinoita. Kenties seuranani on muutama kappale parhaimpia kavereita, joista yllättävän monen nimi on Pirkka.....jokainen saa mielessään pohtia keitä he ovat?

Siinäkin mielessä tämä viimeinen kohteeni on ajankohtainen, koska onhan tässä matkan varrella omakin mielenterveys ollut koetuksella, koska onhan tämä bloggaaminen luonut myös paineita elämääni. Kenties nyt on helpompi hengittää?

Vaan kai se jotain faktaa on tästä MIELI-paikasta kerrottava.  Lappeenrannan Halkosaari valikoitui Lappeenrannan mielipaikaksi, kun hanke lähti etenemään valtakunnan tasolla. Eri puolille Suomea paljastettiin vastaavia mielipaikkoja ja syynä oli Suomen mielenterveysseuran 120-vuotisjuhlallisuudet. Melkoisen pitkään on tarvetta ollut kyseiselle työlle! Niinpä Halkosaari sai 21.5.2017 mielipaikka-laatan rantakallioon. Taiteilija Vesa Suurosen toteuttama laatta kiinnitetiin Paviljongin rantakallioon aluevastaava Sari Mähösen Suomen Mielenterveysseurasta osallistuessa tapahtumaan ja mestaripelimanni Juha Kuorttinen soitti kanteleella mielimusiikkia.

Nyt meillä kaikilla lappeenrantalaisilla on siis oma mielipaikkamme ja pidetään siitä huolta! Ainakin minä aion katsella sitä ensi kesänä rauhallisin ja hyvillä mielin......

Lopuksi kiitokset kaikille yli 800.000 lukijalle ja etenkin jokaisen kirjoitukseni lukeneelle omalle äidilleni erittäin suuret kiitokset. Äiti, enää sinun ei tarvitse hävetä poikasi paljastuksia toilailuistaan! No, pieni riski toilailuihin on vielä olemassa, koska aion juhlia tämän blogin päättymistä kotikonnuillani Kaukaan Kisakrouvissa tänään klo 17 alkaen. Olen sen ansainnut!

Kaukaan kansallislaulu "Sweet Home Alabama", koska olenhan iltasella Kaukas Texas Alabamassa, kuten meilläpäin haasteltiin! 

PS. Jos haluat kiertää itsenäisesti Willimiehen tavoin kaikki 1839 kohdetta, niin helpoiten selviät siitä Willimiehen jäljillä-blogin kohdekartan avulla. Käykäähän tutustumassa kohteisiin ihan itsekin...