No niin, nyt on enää jäljellä vain muistomerkkejä ja - laattoja jäljellä olevissa blogikohteissa. Kaikenlaiset turistijipot ja luonnonmonumentit on nyt esitelty ja loppuaika Willimiehen jäljillä-blogissa pysytään asian ytimessä, siis muistomerkeissä. Aika vähän niitä on viime vuosina Lappeenrantaan paljasteltu, mutta sentään joitakin. Tänään aloitamme näiden kohteiden purkamisen Lappeenrannan Vilkjärveltä.
 |
| Pururadan ympäristöön istutettu metsä tarvitsee vielä vuosia tukkipuuksi tulemiseen |
Suomi on aina ollut riippuvainen metsien vihreästä kullasta. Siksi itsekin olen jo pienestä pitäen joutunut osalliseksi erilaisiin tehtäviin, joita suomalainen metsä tarjoaa. Harvennukset, tukkipuiden kaataminen sekä niiden kärrääminen traktorilla pois metsästä on ollut kohtaloni pikkupojasta saakka. Nuorempana vastasin propseista ja risuista, mutta vanhempana pääsin isäukon ja sedän kanssa ihan miestenkin töihin tukkimetsään. Ilmeisesti kipinä metsiin jäi elämään ja armeijan jälkeen aloitin työurani Kaukaan sahalla, mistä matka jatkui Kaukaan vaneritehtaalle. Tuo teollisuustyöjakso kesti osaltani vuodesta 1986 vuoteen 2010.
 |
| Muistomerkki on myös pururadan varressa |
Toki tuona aikana suoritin iltaopintoina liiketalouden merkonomin tutkinnon ja vietin viisi vuotta Joensuun yliopistossa historianopettajaksi valmistumassa. Kaukaan tehtaille on pakko olla kiitollinen heidän tarjoamastaan mahdollisuudesta opiskella. Työnantajana Kaukas Oy, Kymi-Strömberg, Kymmene Oy ja UPM-Kymmene Oyj oli mitä parhain. Iso kiitos vieläkin mahdollisuudesta!
No nyt metsäteollisuus on kaiketi ikuisesti taakse jäänyttä elämää, mutta suhde suomalaiseen metsään ei ole vieläkään kadonnut. Tämän blogin kohteita etsiessäni olen joutunut useasti tunkeutumaan metsiin, niin Suomen kuin Venäjänkin alueilla. Hauskaahan se on aina ollut ja metsissä aion viettää aikaani myöhemminkin. Onhan suvun maatilalla paljon maaplänttejä, jotka kaipaavat uusia taimia istutettavaksi, joista kasvaa tulevaisuuden hiilinielut. Tänäkin suvena tuli istutettua useita tuhansia taimia plantaasillemme.
Vastaava operaatio suoritettiin 17.5.2017 Lappeenrannan Vilkjärvellä, minne Meto Kaakkois-Suomi ry eli Metsäalan asiantuntijoiden oma järjestö istutti kokonaisen metsän Lappeenrannan kaupungin maille. Tilaisuus liittyi myös kiinteästi Suomi 100 vuotta - juhlavuoden juhlallisuuksiin. Paikalla ollut satapäinen yleisö istuttikin metsän vauhdikkaasti ja sen jälkeen olikin juhlallisuuksien vuoro.
Tilaisuudessa olivat edustettuina myös seuraavat ryhmät: Wilkjärven Winssikerho sekä Vilkjärven Martat, joiden taikomat hernerokka ja muurinpohjaletut maistuivat kaikille. Paikalla oli tietenkin edustettuna myös maan luovuttaneen Lappeenrannan kaupungin edustajana metsätalouspäällikkö Risto Laukas.
 |
| Muistomerkin laatta |
Juhlapuheilta ei tietenkään vältytty ja niistä vastasivat Meton puolelta puheenjohtaja Heikki Paukkunen ja Håkan Nystrand. Heidän puheidensa koskivat Suomen metsien monimuotoisuutta ja puun toimitusketjun ihmisten korostamista. Ilman ihmistä, ei matsäteollisuuden ketju ole kestävällä pohjalla. Lopuksi kaupungingeodeetti Riitta Puurtinen keroi metsien olevan meille kaikille tärkeitä. Ne tarjoavat meille taloudellista vaurautta, virkistysmahdollisuuksia ja työpaikkoja.
Lopulta puheiden jälkeen oli muistomerkin paljastamisen vuoro. Tämä muistomerkki koostuu isoon kiveen kiinnitetystä laatasta, missä on seuraava teksti.
Suomi 100 – vuotta metsä
”Metsän poika tahdon olla
sankar’ jylhän kuusiston”
– Metsämiehen laulu / Aleksis Kivi –
Metsät ovat suomalaisen sielunmaisema ja puu merkittävin luonnonvaramme. Metsät ovat tuoneet suomalaisille hyvinvointia historiamme ajan. Vihreää kultaamme rakkaudella vaalivat ja ammattitaidolla hoitavat metsäasiantuntijat.
Suomen 100-vuotista taivalta juhlistaen,
METSÄALAN ASIANTUNTIJAT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita