Ilmeisesti kolusin Lappeenrannan blogini Willimiehen jäljillä alkuaikoina melkoisen tarkkaan. Uusia kohteita on ollut melkoisen haastava löytää ja kaikki nyt esittelemäni kohteet eivät ole muistomerkkejä, vaan olen joutunut vähän "tiputtamaan" vaatimustasoa näillä blogini päättävien kohteiden osalta. Mukaan pääsee nyt sellaisiakin kohteita, joita en vielä viisi vuotta takaperin kuvitellutkaan julkaisevani. No tämän päivän kohde ei tosin silloin ollut vielä olemassakaan. Kyseessä on näet uuden ravintola Nautiluksen pihamaalla kököttävä pronssinen sukeltajaukko veistos. No, onhan tämä komea, kuten miljöökin, missä sukeltajaukko köllöttää....
 |
| Arvokiinteistön julkisivu Saimaalle päin |
Reilu vuosi takaperin Ainonkadun ja Neulasepänkadun kulmauksessa avattiin suuren peruskorjauksen jälkeen ravintola Nautilus, jonka rakennus on aina ollut mielestäni upea kuten monien muidenkin lappeenrantalaisten mielestä. Yhdessä vaiheessa tämän upean kiinteistön omistajat jopa suunnittelivat sen purkamista ja viisikerroksisen kerrostalon rakentamista sen tontille. Onneksi meillä Museovirasto, joka voi estää tällaiset typeryydet. Niinpä lopulta löytyi venäläistä rahaa, millä kiinteistö kunnostettiin ja avattiin uusi ravintola.
Kyseisen arvokiinteistön historia on myös melkoisen värikäs. Se rakennettiin 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa pappilaksi. Kauaa se ei kuitenkaan tätä tehtävää hoitanut, vaan tilalle tuli naapurissa ollut oluttehdas, joka osti kiinteistön toimistokseen. Siinä kerkesikin toimia niin Lappeenranta ja Lauritsala OY:n panimojen toimistot. Kerrankin on työläisten tilit laskettu arvokkaassa ympäristössä. Lopulta toimintaa jatkanut Hartwall osti kiinteistön 1960-luvulla.
 |
| Ravintolan edustalla istuu penkillä sukeltajaukko |
 |
| Arvokiinteistöön pääsee nykyisin sisään lounaan hinnalla.....kallista! |
Lopulta kaljantekeminen loppui Lappeenrannan satamassa ja rakennus siirtyi Kari ja Ritva Kakon omistukseen 1990-luvun alkupuolella. Rakennus peruskorjattiin ja se toimi heidän asuntonaan ja insinööritoimistonsa päämajana. Kauaa ei kuitenkaan mennyt kun muutoksia meinasi tulla. Venäjän suurlähettiläs Derjabin, kyllä se sama mies, ihastui taloon. Hän halusi muutta talon Venäjän konsulaatiksi. Kaupungin asukkaat vastustivat hanketta ja se ei toteutunut. Nykyisinhän tuo olisi kaiketi läpihuutojuttu!
 |
| Pronssinen sukeltajaukko |
 |
| Lieneekö tekijän nimi..... |
 |
| bloggari näyttää kääpiöltä sukeltajaukon rinnalla |
Lopulta talo päätyi 2000-luvun alussa helsinkiläisille veljeksille Harry ja Klaus Damstenille. Sitä en tiedä möivätkö he talon venäläiselle ravintolayrittäjälle vai onko se vuokralla. Onneksi se kuitenkin kaunistaa maisemaa vielä tänäkin päivänä.... Niin ja saivatpa pihaan hankituksi pronssisen sukeltajaukko veistoksenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita