Lappeenranta / Kaukaan kuoro

Well, nyt ollaan Lauritsalassa, minne pystytettiin keskelle liikenneympyrää ympäristötaideteos Kaukaan kuoro. Kaiketi tuolle olisi ollut parempi paikka kotikunnaillani Kaukaalla, mutta kun siellä ei ole liikenneympyrää, niin paikaksi sitten valikoitui tämä. Mielestäni paras paikka tälle olisi tietenkin ollut Kaukaalla, jonka pitkäaikainen kuoro, ystäväni Taipaleen Antin johdolla toimii vieläkin aktiivisesti. Antista vielä sen verran, että jos hän ei ole musiikkihommissa vaikkapa Kaukaan kuoroa johtamassa, niin hänet tavoittaa Lauritsalan uimahallista torstaisin klo 17.00. Silloin näet kokoontuu Antin vetämä vesijuoksuryhmä, missä Willimieskin on viime viikkoina ollut ahkerasti osallisena. 

Kaukaan kuoro ympäristötaideteos kuukauden vanhana

Nykyiset harrastukseni ovat vähän pliisuja verrattuna nuoruusvuosiini Kaukaalla. Tuolloin meitä oli melkoinen lössi samanikäisiä poikia ja tyttöjä ja keksimme mitä erikoisempia harrastuksia. Koska meidän aikanamme ei ollut vielä älypuhelinta keksitty ja kavereiden kanssa hengailu voitti television kahden kanavan tarjoilut, niin mehän teimme vaikka mitä! Aina keväisin me siirryimme isona laumana Tuosan kallioille, mistä seilailimme lautoilla jäitten seassa saariin pitämään vapaa-aikaa. Makkaranpaisto ja kalastus täyttivät aikamme.

Toinen harrastuksemme oli junalla pummilla ajeleminen. Monet kerrat kilpailimme tehdasjunien kyydissä, kuka uskaltaa mennä pisimmälle tehdasalueelle junan puukuorman päässä roikkuen? Käytössämme oli solmittu köysilenkki, minkä pujotimme tukin ympärille ja istuimme herroiksi tässä istuimessa aina päätepysäkille asti. Käryhän siinä joskus kävi, mutta silloin otettiin hatkat ja tehdaspoliisi ei saanut meitä kiinni....ikinä. Tästä harrastuksemme siirtyi VR:n puutavarajuniin, jotka hidastivat tuolloin Kaukaan koulun kohdalla. Siitä oli helppo loikata junaan mukaan ja reissata aina Imatralle saakka, kuten joskus porukalla teimme. Yleensä tosin poistuimme kyydistä jo Lauritsalan ratapihalla.

Olihan nuo melkoisia aikoja ja tuossahan on vain murto-osa omista tempauksistamme mainittuna. Paljon muutakin toki kerkesimme ja niistä lienee paras olla ihan hissukseen, niin oma äitini ei järkyty liikaa lukiessaan blogiani:) Kaikkea jäynäähän nuo nykynuoretkin saavat aikaiseksi, mutta noin vaarallisiin hommiin monikaan ei ryhdy, koska nykyäänhän jännitystä voi kokea omaa puhelintaan räpläämällä. Jäävät vaan paljosta paitsi nämä nykynuoret. Nuorenahan se pitää kaikkea kokeilla, ettei tarvitse vanhana kiikkustuolissa maanitella, etten kokeillut kun oli tilaisuus....

No, riittäköön tuo minun nuoruudestani Kaukaalla. Nuo ajathan ovat jo kaukana menneisyydessä ja eivät koskaan palaa, vaikka olenkin jokusen kerran suunnitellut järjestäväni kiikkupalloturnauksen entisten kaukaalaisten kera. Ehkä me vaan emme mahtuisi entiselle kisapaikallemme? Niin ja metelikin olisi melkoinen, joten meidäthän kaiketi karkoitettaisiin paikalta?

Laatta on jo hapettunut, mutta siinä lukee:"Kiertoliittymän taideteos, Kaukaan kuoro. Jouko Lempinen 2018. Lappeenrannan kaupunki ja UPM Kaukas

Kaukaan kuoron kivinen muistomerkki

Koska meteliä pitää Kaukaan kuorokin, tosin jalostunutta sellaista, niin kyllähän he ovat muistomerkkinsä tai siis ympäristötaideteoksen ansainneet. Tämä Jouko Lempisen ideasta lähtenyt teos on nyt siis kaikkien nähtävillä Lauritsalan hallituskadun liikenneympyrässä, mihin se valmistui vuoden 2018 aikana. Siinä uittopuomeista tety kuoro laulaa neliäämisesti johtajansa Antin johdolla. 

Mielestäni teos sopii hyvin paikalleen, koska se tuo hyvin esiin Kaukaan ja Lauritsalan roolia metsäteollisuuskeskittymänä ja siinä näkyy hienosti Lempisen innoituksen lähde Kaukaan kuoro, joka kertoo hänen omista kuorolaulua harrastaneista vanhemmistaan ja tietenkin paikallisuudesta. Vielä kun kuoron alla siintää sininen betonilaatoista toteutettu Saimaa, joka antaa viimeisen säväyksen tähän teokseen.

Kaukaan kuoro-teos paljastettiin 19.9.2018 ja sai seurakseen muistomerkin liikenneympyrän nurkkaukseen kesällä 2019.