Flunssa on lähes voitettu kanta ja nyt vauhti jäljellä olevien kohteiden suhteen vain kiihtyy. Tavoitteena oli lopetella kohtapuoliin, mutta omia papereita tuijotellessani tulin siihen johtopäätökseen että paskat tämä vieläkään lopu!! Kohteitahan on jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta saas nähdä kuinka loppujen kohteiden kanssa mahtaa käydä. Useimmat niistä ovat monimutkaisen lupaprosessin takana joko varuskunta- tai tehdasalueilla, minne ei kaiketi ihan helpolla vierailta päästetä. Joka tapauksessa aion yrittää saada kuvausluvan muutamaan paikkaan, jotta saisin tämän Etelä-Karjalan muistomerkkien ja merkittävien kohteiden tietokannan valmiiksi. Eli jatkoa pukkaa....ja Williladykin on tyytyväinen. Johan tässä on saanut kuittailua laiskuudesta kuullakin riittämiin!
Kantturaniemen muistomerkki |
Vaan ennen tehdasalueita ynnä muita on sopivasti vuorossa sotilasalueella sijaitseva kohde. Joskus kesähelteillä piipahdimme paikalla kuvailemassa Lemiltä Lieslahdentieltä löytyvää kohdetta, mutta matka meinasi tyrehtyä heti alkuunsa sotilasalue-pääsy kielletty kyltteihin. Vaan kurvailin rohkeasti eteenpäin ja jouduin lähes välittömästi pysäytetyksi, koska römeä ääninen evp. everstiluutnantti seisoi keskellä tietä tuimasti meitä tuijottaen. Onneksi mies olikin ystävällinen ja avulias kaveri ja opasti meidät paikalta löytyvälle muistomerkille ja kertoi muutenkin laajasti alueen historiasta.
Lähikuva muistomerkistä |
Sotilaallisella täsmällisyydellä päivämäärät ja vuosiluvut kopsahtivat ilmoille, mutta minä valopää olen niistä tietenkin unohtanut jo lähes kaiken. Vaan jotain jäi sentään mieleeni. Kantturaniemen alue on rakennettu välirauhan aikana kesällä 1940 ja toimii nykyisin puolustushallinnon henkilöstön virkistysalueena. Useimmat ovat viettäneet kesiään täällä jo vuosikymmeniä ja samalla vaalineet alueen maineikasta historiaa.
Käsittääkseni Oesch johti sotatoimia tästä rakennuksesta |
Kesällä 1944 juhanuksen jälkeen Kannaksen joukkojen komentaja keskus muutti tänne kenraaliluutnantti Oeschin johdolla. Täältä Lemin Kantturaniemestä johdettiinkin jatkosodan ratkaisseita torjuntataisteluita aina sodan loppuun saakka. Tali-Ihantalan, Äyräpään-Vuosalmen ja Viipurinlahden voitokkaat taistelut johdettiin siis Lemiltä. Tieto yllätti jopa minut, mutta uskottavahan se oli tätä everstiluutnanttia. No, hivenen tsiikailin muitakin lähteitä.
Suunnilleen auton kohdalla Mannerheiminristi vaihtoi omistajaa |
Mielenkiintoinen osa stooria oli se, että Oesch sai kahden maan korkeimmat arvomerkit täällä lähes peräkkäisinä päivinä. Hänelle myönnettiin saksalainen rautaristi ja Mannerheiminristi ansioistaan sodassa ja etenkin vihollisen pysäyttämisessä vuonna 1944. Hänelle annettiin rautaristi 12.7.1944 Saksalaisen Ehrfurtin toimesta ja pari päivää myöhemmin itse Mannerheim piipahti henkilökohtaisestí kiinnittämässä pari viikkoa aiemmin hänelle myönnetyn Mannerheimristin Oeschin rintaan. Vierailuun liittyy myös hauska tarina kun Marski oli poistumassa paikalta armeijan henkilöautolla, niin pikkupojat olivat juosseet hänen peräänsä. Marski käski autonkuljettajan pysähtyä. Hän nousi autosta ja jutteli pikkupoikien kanssa, jotka seisoivat tiukasti asennossa keskustelun ajan. Myöhemmin eräs näistä pikkupojista sai kenraalin natsat itsekin. Valitettavasti nimi on minulta päässyt unholaan.
Parakit on merkitty muistolaatoin |
Juttelin mieheni tädin kanssa. Ikää rapiat 80. Hän kertoi evakkona asuneensa Kantturaniemessä.
VastaaPoista