Halvattu, kun flunssa iski täydellä voimalla päälle. Jokunen päivä on mennyt ihan maatessa punkan pohjilla, mutta alkaa tekemisen puute ajoittain pakottaa liikkeelle. Niin nytkin ja ajattelinkin raapustaa tämän alkujorinan tarinaan Torsansalon linnavuoresta ja paikallisesta kuuluisuudesta Pohu-Matista. Muuten tämä tarina onkin ollut valmiina jo muutaman kuukauden, koska kuvatkin on näemmä napattu jo toukokuun 10.s päivä. Lieneekin jo aika julkaista tämä stoori.
 |
| Torsansalon linnavuori |
Kangaslammentien varresta lähtee muutaman sadan metrin mittainen polku kohti linnavuorta, mikä on toiminut maamerkkinä niin Pähkinäsaaren kuin Uudenkaupungin rauhassa. Kenties linnavuorta merkittävämpää on sen juurelta löytyvä pirunkirkko, mikä lienee saanut nimensä luolan kaarevasta ja holvimaisesta katosta. Luola itsessään on melkoisen suuri, mutta pohja on täynnä kiviä, joten siellä liikkuminen oli hankalaa etenkin minulle, jonka tasapaino on tunnetusti parasta A-ryhmää.
 |
| Tienvarresta löytyy kyltti, mistä alkaa lyhyt vaellus pirunkirkkoon |
Pirunkirkko nimen luola lienee saanut paikallisesta perinnekertomuksesta, missä pirun katsottiin pitäneen paikalla omia pakanallisia menojaan. Lieneekö tarinassa totta nimeksikään? En tiedä, mutta varmaa on että sitä on käytetty turvapaikkana vihollista vastaan ainakin Ison vihan aikaan ja vielä niinkin myöhään kuin kesällä 1944, jolloin paikalliset siirsivät sinne tavaroitaan turvaan lähestyvältä viholliselta.
 |
| Luolan suuaukko |
Vaan kyllähän tähän luolaan liittyy toinenkin tarina, nimittäin paikallisten noitien ja taikureiden jälkeläinen Pohu-Matti, joka keitteli täällä omia rohtojaan vaivaan jos vaivaan. Kyseinen kansanparantaja paransi ihmisiä omilla rohdoillaan ja uittamalla vaivaisia läheisessä Linnalammessa. Tarinat kyseisistä ihmeteoista levisivät kauas aina Pietariin saakka, mistä saavuttiin vielä vuosia Pohu-Matin kuoleman jälkeen hakemaan apua ja parannusta erilaisiin vaivoihin. Vaan turhaan, koska Pohu-Matin tietotaito katosi hänen kuolemansa myötä iäisiksi ajoiksi.
 |
| Aarre jäi löytymättä minulta ja assistentti Pessiltä |
Tarinoiden mukaan Pohu-Matti olisi toki halunnut siirtää taikavoimansa ja osaamisensa omalle pojalleen. Taikuus oli pullossa, minkä juomalla kaikki tieto olisi siirtynyt pojalle, mutta hän ei uskaltanut juoda pulloa, joten Pohu-Matin taikakeinot katosivat ikuisiksi ajoiksi. Toinenkin asia tuntuu olevan kadonnut ikuisesti, koska perimätieto kertoo, että Torsansaloon olisi piilotettu iso aarre Ison vihan aikaan venäläisiltä turvaan. Lieneekö piilottaja kuollut, koska aarre odottaa yhä löytäjäänsä. Niin myös meidän retkemme jälkeen.....
 |
| Infotaulu kertokoon loput |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita