keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Rautjärvi / Korpjärven 152mm kanuuna

                                                       Irwin "Rentun ruusu"

Nyt jyrähtää...Willimies harkitsee vakavasti ryhtyvänsä itsenäiseksi yrittäjäksi! Jälleen kerran on suuria suunnitelmia, mutta katsotaan mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa naapurin kanssa ollaan jo pitkään pohdittu yrittäjiksi ryhtymistä ja eilisen illan jälkeen se on askelta lähempänä. Vaan, vielä on homma vaiheessa ja moni asia voi kaataa hienot suunnitelmamme, mutta katsellaan mitä tästä tulee...
Korpjärveltä jyrähtää

Hienoahan tuo olisi saada olla oman itsensä herra ja nauttia oman yrityksen hedelmistä vaikkei ne aluksi varmaan suuret olisikaan. Silti omasta vapaudesta ja oikeudesta päättää omista asioistaan kannattanee vähän maksaakin? Ainut mikä tässä enää arveluttaa, on se seikka, että Suomen valtio lainsäädännöllään ja kaiken maailman byrokratialla iskee helkutisti kapuloita rattaisiin. Niiden kanssa tasapainoilu vaatinee melkoisesti viitseliäisyyttä perehtyä kaiken maailman sääntöihin, ohjeisiin ja määräyksiin. Tässä maassa valtiovalta tekee kaikkensa, että ihmiset eivät ryhtyisi yrittäjiksi. Ei mikään ihme, että tässä maassa toimeliaisuus hiipuu...
Muistolaatta

Mutta, jos yrittäminen ei kannata tässä pölhöläisten valtakunnassa, niin talkoovoimillakin saadaan vielä jotain aikaiseksi. Hyvä esimerkki tästä on Rautjärven Korpjärven kyläläiset, jotka rakensivat entiselle nuorison riiauspaikalle oman nelisäärisen kiikun, tanssilavan, korsun ja hankkivat koko paikkaa vartioimaan oman tykin. Hemmetin hienoa, että onnistuivat, koska eiköhän oman tykin hankkiminen tässä maassa vaadi melkoisesti lupalappujen ja lomakkeiden täyttämistä sekä politikkojen voitelua. Tuskin lupa on irronnut ensimmäisellä yrittämisellä, vaikka lopulta ovatkin selättäneet byrokraatit 6-0.
Kiikku antoi kunnon kyydit

Tykin paikalle hankki paikallisyhdistys Risunpolttajat ry, joka halusi omalta osaltaan kunnioittaa sotaveteraaneja, jotka olivat raskaan patteriston tykkipatterin miehiä. Tällä paikalla he vartioivat isänmaata heinä-elokuussa 1941. Tuskin hekään arvasivat, kuinka erilaiseksi heidän puolustamansa Suomi muuttuisi vuosikymmenien vieriessä. Toivottavasti ovat saaneet edes kohtuullisen korvauksen osallistumisestaan viime sotiin. Nykypolitikot kaiketi karsisivat veteraanienkin etuisuudet pois, jos uskaltaisivat. Onneksi heitä muistetaan edes Korpjärvellä, missä tämä muistomerkki on ollut kaikkien nähtävänä 23.6.2000 lähtien. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita