Kouvolan pyhän ristin kirkon pihamaalta löytyy melkoisen mielenkiintoinen muistomerkki tai paremminkin hautamonumentti. Kyseiseen hautaan on haudattu kolme vuonna 1918 kuollutta saksalaissotilasta. Ilmeisesti saksalaissotilaat kuuluvat joukkoihin, jotka nousivat maihin keväällä 1918 auttamaan Suomen valkoista armeijaa. Sodan päätyttyähän joukkoja jäi maahamme antamaan koulutusta maamme aloittelevalle armeijalle. Kaiketi nämäkin kaverit kuuluvat siihen joukkoon.
 |
| Saksalaissotilaiden hautamuistomerkki pyhän ristin kirkon pihamaalla |
Kukaan näistä kolmesta ei ole kuollut sisällissodan aikana, vaan vasta saman vuoden syksyllä. Kuolinsyytä en pysty mistään selvittämään, koska kyseisiä nimiä ei löytynyt sotasurmasivustolta. Ilmeisesti sairaus, tapaturma tai joku muu syy surmasi heidät täällä Suomessa. Ainut asia minkä sain selville heistä on se, että heidän hautamuistomerkkinsä on pystytetty vuonna 1924. Nyt olisi mukava saada lisää tietoa tästä mysteeristä! Osaisikohan joku auttaa?
 |
| Ainoa informaatio irtoaa hautakivestä |
Päivitys 15.9.2019
Anna Sirolan teos vuoden 1918 saksalaismuistomerkeistä antaa paljon lisätietoa tähän kohteeseen, mistä en oikeastaan aluksi tiennyt yhtikäs mitään. Nyt Annan kirjan luettuani, olen paljon viisaampi!
Sisällissodan päättymisen jälkeen Suomeen jäi saksalaisia sotilaita itärajaa turvaamaan, Saksan etujen turvaamisesta puhumattakaan. Osa näistä sotilaista sijoittui tärkeään rautatiesolmukohtaan Kouvolaan ja majoittui venäläisiltä vapautuneisiin kasarmeihin. Rauhan aikakaan ei ole aina vaaraton, vaan kolme sotilasta menehtyi tuona aikana Kouvolassa. heistä ensimmäinen, Jaworski, haudattiin ensin aivan tuolloisen venäläisen sotilaskirkon eteen puuristillä varustettuun hautaan.
Vainajien lisääntyessä heidät haudattiin vähän syrjemmälle, minne Jaworskikin siirrettiin. Hautojen puuristien rapistumisesta valitettiin jo melko pian saksalaisten poistuttua Kouvolasta, mutta asialle ei tehty mitään, koska perisuomalaiseen tapaan kinasteltiin, että kenelle kuuluu hoitovastuu haudoista? Asia kuitenkin eteni ja kesällä 1924 paikalle alettiin puuhaamaan muistomerkkiä.
Muistomerkki paljastettiin vuoden 1924 lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Muistomerkin suunnitteli rakennusmestari Uuno Immonen ja valmistuksesta vastasi hämeenlinnalainen V.Heinäsen kiviveistämö.
Muistomerkkiin kaiverretut tiedot kertonevat, että rapistuneista puuristeistä siirretyt tiedot eivät olleet enää täydelliset vuoden 1924 kesällä.
Anna Sirolan teos vuoden 1918 saksalaismuistomerkeistä antaa paljon lisätietoa tähän kohteeseen, mistä en oikeastaan aluksi tiennyt yhtikäs mitään. Nyt Annan kirjan luettuani, olen paljon viisaampi!
Sisällissodan päättymisen jälkeen Suomeen jäi saksalaisia sotilaita itärajaa turvaamaan, Saksan etujen turvaamisesta puhumattakaan. Osa näistä sotilaista sijoittui tärkeään rautatiesolmukohtaan Kouvolaan ja majoittui venäläisiltä vapautuneisiin kasarmeihin. Rauhan aikakaan ei ole aina vaaraton, vaan kolme sotilasta menehtyi tuona aikana Kouvolassa. heistä ensimmäinen, Jaworski, haudattiin ensin aivan tuolloisen venäläisen sotilaskirkon eteen puuristillä varustettuun hautaan.
Vainajien lisääntyessä heidät haudattiin vähän syrjemmälle, minne Jaworskikin siirrettiin. Hautojen puuristien rapistumisesta valitettiin jo melko pian saksalaisten poistuttua Kouvolasta, mutta asialle ei tehty mitään, koska perisuomalaiseen tapaan kinasteltiin, että kenelle kuuluu hoitovastuu haudoista? Asia kuitenkin eteni ja kesällä 1924 paikalle alettiin puuhaamaan muistomerkkiä.
Muistomerkki paljastettiin vuoden 1924 lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Muistomerkin suunnitteli rakennusmestari Uuno Immonen ja valmistuksesta vastasi hämeenlinnalainen V.Heinäsen kiviveistämö.
Muistomerkkiin kaiverretut tiedot kertonevat, että rapistuneista puuristeistä siirretyt tiedot eivät olleet enää täydelliset vuoden 1924 kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita