Ihantala / Hautausmaan muistomerkki*

Elämä on mielenkiintoista! Juuri kun eilen kerroin lopettavani nykyisessä duunissani kymmenen työpäivän kuluttua, niin sain tänään mielenkiintoisen puhelinsoiton. Minulle tarjottiin päällikkötason tehtävää mielenkiintoisessa ympäristössä! Aikaa olisi miettiä asiaa keskiviikkoon saakka, joten taitaa tulla muutama uneton yö lisää... Juuri kun olin tyytynyt kohtalooni palata historianopettajaksi, niin tarjolle tulee duuni, minkä palkka ja muut edut saavat miehen mietteliääksi! En erikoisemmin ole glorian enkä rahan perään, mutta nyt on harkittava vakavasti omaa uraa, jos kohdallani sellaisesta voidaan nyt puhuakaan.

Pommikuoppia hautausmaan takana

Tänne vihollinen pysäytettiin

Alueella on juoksuhautoja muistona

Pommikuoppia

Kadonnutta hautausmaata

Sodan jäänteitä

Saas nähdä millaiseen päätökseen tulen, mutta elämme näköjään aikoja, jolloin kaikki voi muuttua hetkessä. Vähän samalla tavalla elämä mullistui kesällä 1944 Ihantalan tantereilla, jolloin alueelle lopullisesti pysäytettiin puna-armeijan vyöry kohti Suomea. Ainakin näin lappeenrantalaisena asia kiinnostaa, koska salainen käsky Lappeenrannan ja Imatran polttamisesta maantasalle ja evakuoinnista olisi annettu välittömästi, jos venäläiset olisivat edenneet nykyisen Komsomolskajan alueelle, mitä aiemmin kutsuttiin Kilpeenjoeksi. Se sijaitsee vain jokusen kilometrin Ihantalasta Jääskeen päin. Mitään todisteita minulla ei ole asiasta, mutta näin olen kuullut kerrottavan....

Hautausmaan rauhaa

Muistomerkki

Muistomerkin kaiverrukset

Ihantala oli valtavien taisteluiden ja tykistökeskitysten kohteena, mutta vielä enemmän ammuttiin takaisin ja murhaavastikin. Silti Ihantalan hautausmaa jauhautui lähes kadoksiin tykistökeskityksissä ja jalkaväen taisteluhaudat sekä pommikuopat kertovat vieläkin ajasta, jolloin ilmassa oli rautaa, ruudinkäryä ja ruumiinkappaleita sekä luita, kuten taannoin jostain sotakertomuksesta luin. On mahtanut olla melkoista odottaa vihollisen hyökkäystä! Täällä olikin liki viimeinen mahdollisuus pysäyttää vihollisen eteneminen ennen takana sijainnutta Salpa-linjaa.

Hautaa ympäröinyt kivitolppa

Hautarivien merkintöjä

Näitähän riitti

Tänä päivänäkin taisteluiden jäljet ja hautausmaan tyhjyys kertovat karua kieltä kuinka kokonainen hautausmaa voi kadota. No ei sentään ihan koko hautausmaa, koska löytyihän sieltä yksi säästynyt hautakivi. Enempää emme nähneet.... Sen sijaan tämän Ihantalan seurakunnan hautausmaana vuosina 1925-1944 toimineen alueen kunniaksi alueelle on erääseen suureen kivenlohkareeseen kaiverrettu asian muistamiseksi tekstiä kahdella kielellä.

Ihantalan hautausmaan ainoa hautakivi? Ihantalan muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajan mukaan hautakivi on tuotu jostain muualta, eikä kuulu Ihantalan hautausmaalle.

Tämä muistomerkki maassa olevine merkittyine kivineen, jotka osoittavat hautausmaan hautarivien sijainnin, ovat ainoat jäljellä olevat jäänteet alueen menneisyydestä. Valitettavasti en löytänyt sen kummempaa tietoa muistomerkin tekijöistä paljastamisvuodesta puhumattakaan. Olisivatko mahdollisesti Ihantalan muistomerkkisäätiön tekemät? Hautarivien numeroidut kivetkin vaikuttivat jotenkin melkoisen uusilta, joten lienevätkö nekään alkuperäiset? Ehkä joku lukijoistamme tietää asiasta enemmän....?

Teksti on vielä luettavissa

Päivitys 4.11.2018
Tämäkin muistomerkki tuli aikoinaan julkaistua ilman sen kummempia tietoja, mutta koska blogini kirjoituksia julkaistaan nykyään Karjala-lehdessä, niin tietenkin sitä kautta Ihantalan muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja minut bongasi ja soittelimme toisillemme sekä jaoimme tietoja. Olikin antoisa keskustelu ja mielelläni jopa tapaisinkin Kuparisen Teuvon. Saattaisi tullakin pitkä ja antoisa keskustelu....

Puhelinkeskustelumme ja Teuvon Kiveen hakattu - Ihantalan muistomerkit kirjan avulla osaan nyt kertoa tästäkin paljon enemmän. Lienee siis aika päivittää tämäkin tarina kohdalleen, niin saammehan kumpikin sielunrauhan.

Samalla kertaa sankarivainajien muistomerkin ja kirkon portaiden kaiverrusten jälkeen paljastettiin Ihantalan hautausmaan muistomerkki, joka on tehty isoon luonnonkiveen, joita alueelta löytyy ihan kohtuullinen määrä. Paljastamispäivämäärä on siis 7.6.1992 ja paikalla oli yli neljäsataa vierasta. Liekö vastaavaa määrää näillä tantereilla ollutkaan vuoden 1944 torjuntataisteluiden jälkeen?

Muistomerkin paljastuksen airueina toimivat Sirkka ja Maunu Kemppi, jotka seisoivat kansallispukuisina muistomerkin vierellä. Tilaisuuden aluksi veteraanisoittokunta esitti Axel von Kothenin Rukouksen. Seppeleenlaskemisesta vastasivat Eine Sintonen ja Pertti Lottanen. Sen jälkeen oli puheiden vuoro, joista vastasivat lehtori Eine Sintonen ja maanviljelyneuvos Eino Lottanen. Heidän jälkeen omaiset jättivät kukkatervehdyksensä. 

Tilaisuus päättyi lopulta Eino Leinon runoon Oi, muistatko vielä sen virren yleisön ja soittokunnan yhteisesityksenä. Lisäksi loppuhuomautuksena se, että nämä kolme Ihantalan muistomerkkiä koettiin niin tärkeäksi, että veteraanisoittokunta esiintyi paikalla ilmaiseksi. Lisäksi orkesterin paikalle saaminen meni Lahden Liikenteen piikkiin, joka kustansi linja-auton matkan ajaksi. 

Hautausmaalla touhuttiin tämänkin jälkeen etenkin vuosina 1996 ja etenkin 1997, jolloin molemmat hautausmaat saivat perusteellisen selvitystyön jälkeen ympärilleen kuusiaidat. Loppusilauksena hautausmaiden rivit merkittiin maastoon graniittisin pienin pylväin, jotka sijoitettiin talkoilla paikalleen. Tekijä oli Orimattilan Pennalan kiviveistämö, jonka omistaja Veli-Matti Vilhonen totesi maksun hetkellä:"Pitäähän sitä olla sen verran isänmaallinen, että ei tällaisesta kehtaa rahaa ottaa, kun muutkin ovat talkoilla mukana" Nyt omaiset pystyivät löytämään omaisensa, vaikka hautakivet ovat tuhoutuneet.