Jees, komiaa katsottavaa tuo blogin kävijämäärä toukokuussa. Melkein 13.000 kävijää on aivan hemmetin upea lukema ja kertoo siitä, että maailmassa lienee muitakin muistomerkeistä kiinnostuneita ihmisiä kuin me! Saattaapi olla että tämä ylläpitämäni Willimiehen jäljillä on kenties Suomen suosituin historiaan edes kaukaisesti keskittyvä blogi? En minä tiedä, mutta sinänsä se on ihan sama. Teen tätä silkasta rakkaudesta historiaan, koska muuten olisin lopettanut jo ajat sitten. Mutta mitä kuuluu Willimiehelle tällä hetkellä?
 |
| Ihantalan sankarihautausmaan portti |
Yksitoista työpäivää olisi vielä jäljellä ja sitten alkaa lomanvietto Willimiehelläkin! Samalla tässä kesän aikana päivitän itseni takaisin hallinto/opetushommista pelkäksi opettajaksi. Mielenkiintoinen muutos tiedossa ja toivottavasti jatkossa onnistun pysyttelemään erossa tehtävistä joissa en ole hyvä, eivätkä ne saa parhaita kykyjäni esiin. Edessä on siis taas päivitys entiseen tehtävääni, missä ainakin omasta mielestäni olen hyvä ja mikä parasta, saan olla enemmän tekemisissä nuorten ja vähemmän aikuisten ihmisten kanssa. Nuorten kanssa on niin välitöntä, rentoa ja hauskaa tehdä yhdessä kaikenlaista mielenkiintoista historiaan liittyvää. Uskokaa tai älkää, mutta pidän nuorista teini-ikäisistä ja juuri nyt tuntuu haikealta, kun en kesän aikana näe heitä päivittäin.
 |
| Tienviitan kieli vaihtui syksyllä 1944 |
Elokuu toki saapuu tänäkin vuonna ja paluu arkeen iskee kuin miljoona volttia, mutta uskoisin itsekin olevani tuolloin parhaimmillani, kun kesällä on nollattu pää kokonaan. Mitä Willimies sitten aikoo tehdä nollatakseen päänsä kesällä? No tietenkin kesään kuuluu oleellisesti tämän blogin ylläpitäminen ja kohteiden kiertely, niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Ne ovat itselleni ja Williladylle mitä parhainta terapiaa, mutta sisältyyhän kesään toki paljon muutakin. Tarkoitus olisi rakentaa vierashuone valmiiksi, rakentaa sadetusjärjestelmä omalle pihalle, jotta nurmikko vihertää ja minun ei tarvitse kantaa vettä kukille.
 |
| Sankarihautausmaan takaa löytyy muistomerkki |
Moottoripyöräilyn osalta aion suorittaa rautaperseajon juhannuksen jälkeisellä viikolla ja pitäähän se kalaankin ehtiä. Lisäksi muutama päivä Pietarissa ja Terijoella sekä muutama mökkireissu parhaan kaverini mökille Lemille kuuluvat ohjelmaan. Meikäläistä ei nimittäin hevillä saa minnekään etelän rantakohteeseen, kun kotitontin nurkallakin on oma uimaranta, tai oikeastaan useampiakin!
 |
| Karu Karjalan graniitista veistetty muistomerkki |
Toki kesäaikaan kuuluu myös opettajan työtehtävät. Kyllä, uskokaa tai älkää, mutta sateiset lomapäivät aion keskittyä uudistamaan kaiken opetusmateriaalini nykyajan vaatimalle tasolle. Digiloikka on osaltani vielä vähän vaiheessa, vaikka olenkin omassa opetuksessani tehnyt kaiken sähköisesti reilun vuoden ajan. Nyt pitää vielä rakentaa peruspaketit uudelle tasolle ja milloin siihen olisi aikaa edellä mainittujen tehtävien takia kuin kesällä.....? Joten puuhaa riittää, mutta vielähän tässä pitää raivata toimisto tyhjäksi ja hoitaa loput tehtävät pois kuljeksimasta, ennen kuin istahdan 17.6 ehtoolla grillille.
 |
| Lyhyt ja ytimekäs teksti |
Lisäksi meidän kulkemisesmme Karjalan kannaksella ovat kiinnostaneet yhtä työtoveriani, joten pitäähän se likka viedä Venäjän maalle vaikkapa Sakkolaan ja Vuoksenrantaan ensi viikolla. Uskoisin, että siitä tulee Ira hyvä reissu. Toivottavasti jotain odottamatonta sattuisi, jotta olisi reilusti muisteltavaa jälkeenpäin. Siinähän sitä on vähäksi aikaa suunnitelmia, mutta kun nuo pitäisi vielä toteuttaakin....huh huh!
 |
| Jatkosodan sankarivainajat kaiverrettuna kiveen |
 |
| Talvisodan sankarivainajat myöskin.... |
Pitäneehän tuota kaiketi joku kohdekin esitellä, koska ketäpä nyt sen kummemmin minun tekemiseni kiinnostaa? Lieneekin aika palata joskus viime talvena esittemilleni Ihantalan taistelutantereille tai paremminkin sen tuhoutuneen kirkon vieressä sijainneelle Ihantalan sankarihautausmaalle, minne on päättynyt 66 ihantalalaisen sankarivainajan tie.
 |
| Alueella on myös infotaulu |
Hautausmaan alkuperäiset valkoiset puuristit ja aita ovat kadonneet, mutta onneksi maailmassa on vielä hyvyyttä jäljellä kaiken ilkeilynkin ohella ja sankarit ovat saaneet arvoisensa paikan. Tälle luonnonkauniille paikalle on tehty Armas Hutrin ja Teuvo Kuparisen suunnitelmien pohjalta kauniin karu Karjalan graniitista veistetty muistomerkki. Pystyttämisestä vastasi Ihantalan entiset seurakuntalaiset ja muistomerkin paljastus pidettiin 7.6.1992. Sen jälkeen Ihantalan muistomerkkitoimikunta on pitänyt huolta alueen siisteydestä. Ainakin viidesti olen piipahtanut paikalla ja ainakin silloin kaikki on ollut priimakunnossa.
 |
| Muistomerkki ei ole kovinkaan korkea |
Lopuksi pitänee laittaa linkki Willimiehen elämän tähtihetkeen, jolloin muutama miljoona venäläistä näki Willimiehen omassa kotitelkkarissaan. Puheenihan nuo kutaleet olivat editoineet pois, mutta eipä ole kuulunut Lappeenrannan kaupungiltakaan palkkiota hyvästä PR-työstä!
Kaikesta huolimatta hyvää kesää!
Päivitys 4.11.2018
Elokuussa koulujen aloittamispäivänä minun puhelimeni pirisi koko päivän, enkä pystynyt kiireiden takia siihen vastaamaan. Kotiinpalattuani soitin kyseiseen numeroon ja toisessa päässä vastasi äänestä päätellen vanhempi herrasmies. Kyseinen mies oli Teuvo Kuparinen, jota saamme kiittää Ihantalan muistomerkeistä. Tämä lahtelainen entinen rehtori otti elämäntehtäväkseen näiden muistomerkkien pystyttämisen Ihantalan tanhuville.
Pitkän ja antoisan keskustelun jälkeen lupasin lainata kirjastosta Teuvon ja hänen vaimonsa Annelin kirjoittaman kirjan Kiveen hakattu - Ihantalan muistomerkit. Julkaistessani tarinani en tiennyt kyseisen kirjan olemassaolosta yhtikäs mitään. Nyt se on edessäni ja on aika päivittää Ihantalan muistomerkkiasiat kohdilleen, kuten lupasin Teuvolle tekeväni ensitilassa. Elokuustahan ei ole vielä paljon aikaa vierähtänytkään....
Asia lähti etenemään 1980-luvun viime hetkinä, kun matkailu entisille kotiseuduille tuli taas mahdolliseksi. Innokkuus tarttui ja niinpä 11.8.1991 Yliveden kotiseutujuhlassa Lohjalla päätettiin perustaa Ihantalan muistomerkkitoimikunta. Sen johtoon valittiin Teuvo Kuparinen ja muiksi jäseniksi Kauko Ikävalko, Mauno Kemppi, Pentti Putkonen ja Pentti Pyrhönen. Heidän toimestaan homma lähti ripeästi käyntiin ja jo syyskussa 1991 alkoi neuvottelut venäläisten kanssa muistomerkkien pystyttämisestä.
Aluksi lupaa ei herunut, mutta uudella yrityksellä näytettiin hivenen vihreää valoa, vaikka sankarihautausmaan tontti oli luvattu jollekin datsan paikaksi. Onneksi esteeksi tuli, ettei hän ollut maksanut varausmaksua. Niinpä muistomerkkitoimikunta reissasi Viipuriin ja paikat rauhoitettiin muistopaikoiksi 17.10.1991. Tuuria oli todellakin matkassa...
Muistomerkin tekijäksi valittu Armas Hutri halusi materiaaliksi Käkisalmen Kaarlahden punaisen graniitin ja toive hyväksyttiin. Muistomerkkien tekijäksi valittin 25.11.1991 venäläis-saksalainen Profil-yhtymä. Nyt puuttui enää rahoitus ja sitten asia etenisi ripeästi sovittuun luovutuspäivään 22.5.1992. Oli uuden kokouksen vuoro, mikä pidettiin Nummelan Air-motellissa. Täällä entisille ihantalaisille ja lehdistölle esitettiin hanke ja sen kustannukset. Valtion rahaa ei vielä tuolloin ollut jaossa, joten tarvittiin rahaa tavallisilta kansalaisilta. Keräys eteni ripeästi ja kasaan saatiin 52334 markkaa, joista 48119 yksityisiltä kansalaisilta. Joka markka olikin tarpeen, koska lopuksi jäljelle jäi 326 markkaa! Tällä rahalla tosin tehtiin muutakin Ihantalan alueella.
Toukokuun alussa 1992 muistomerkki sai perustukset rakennusmestari Viljo Kannisen piirustusten mukaisesti. Perustuksia olivat tekemässä Kannisen ja Kuparisen lisäksi kolme pietarilaista nuorta miestä. Pojat tekivät sokkelin, mutta ei kelvannut. Kanninen teki sen uudelleen ja niinpä 14.5.1992 paikalle saapunut muistomerkki, portin pylväät ja portti olivat valmiit asennettavaksi. Toki pientä ongelmaa siinäkin ilmeni, mutta asiat ratkaistiin. Muistomerkki oli valmis paljastettavaksi.
Kesäkuun seitsemäs päivä 1992 oli valittu muistomerkin paljastamispäiväksi. Tilaisuus alkoi Sanfrid Mäkitalon fanfaarilla. Musiikkipitoista ohjelmaa jatkoi Lahden veteraanisoittokunta. Airueina toimivat kansallispukuiset sisarukset Tapio Ikävalko ja Hannele Haataja. Muistomerkkitoimikunnan puheen piti Teuvo Kuparinen ja tilaisuuden kruunasi ensimmäisen kerran liki puoleen vuosisataan jo joutui armas aika! Mahtoi kuulua pitkälle, koska laulajia oli yli 400 henkeä. Lopuksi muistomerkille moni perinnejärjestö laski omat seppeleensä ja tilaisuus päättyi veteraanin iltahuutoon.
Sankarihautausmaa-alue ollut kuitenkaan vielä valmis. Ympärille piti saada aita, jonka suunnitteli kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Yhteinen toive päätettiin toteuttaa ja se koostuisi graniittipylväistä ja paksusta rautaketjusta. Lisäksi tolppien päihin tulisi rautatapin päähän pronssinen pallo. Ketju ja pallot saatiin Häiväojalta sopuhintaan ja tolpat tilattiin kiviveistämö Markus Pilliseltä Taivassalosta. Tavaransiirrosta Ihantalaan vastasi korsolainen kuljetusliike Rautaoja. Aidan pystyttäjinä hääri kymmenen talkootyöläistä. Aita oli valmis.
Toukokuun 23 päivänä 2007 paikalle saapuneita talkoolaisia kohtasi outo näky. Tolppien päissä olleet pronssipallot oli varastettu! Kaksi sälliä oli otettu teosta kiinni, mutta koska tunnustusta ei saatu, niin asia jäi sikseen. Kuparinen päätti hommata Suomesta naisten kuulia ja korvata niillä pronssiset pallot. Niinpä sitten Suomesta saapui seppä Martti Niemi Ihantalaan ja hitsasi pallot tappeihin kiinni. Ovat muuten vieläkin paikallaan.....
Päivitys 4.11.2018
Elokuussa koulujen aloittamispäivänä minun puhelimeni pirisi koko päivän, enkä pystynyt kiireiden takia siihen vastaamaan. Kotiinpalattuani soitin kyseiseen numeroon ja toisessa päässä vastasi äänestä päätellen vanhempi herrasmies. Kyseinen mies oli Teuvo Kuparinen, jota saamme kiittää Ihantalan muistomerkeistä. Tämä lahtelainen entinen rehtori otti elämäntehtäväkseen näiden muistomerkkien pystyttämisen Ihantalan tanhuville.
Pitkän ja antoisan keskustelun jälkeen lupasin lainata kirjastosta Teuvon ja hänen vaimonsa Annelin kirjoittaman kirjan Kiveen hakattu - Ihantalan muistomerkit. Julkaistessani tarinani en tiennyt kyseisen kirjan olemassaolosta yhtikäs mitään. Nyt se on edessäni ja on aika päivittää Ihantalan muistomerkkiasiat kohdilleen, kuten lupasin Teuvolle tekeväni ensitilassa. Elokuustahan ei ole vielä paljon aikaa vierähtänytkään....
Asia lähti etenemään 1980-luvun viime hetkinä, kun matkailu entisille kotiseuduille tuli taas mahdolliseksi. Innokkuus tarttui ja niinpä 11.8.1991 Yliveden kotiseutujuhlassa Lohjalla päätettiin perustaa Ihantalan muistomerkkitoimikunta. Sen johtoon valittiin Teuvo Kuparinen ja muiksi jäseniksi Kauko Ikävalko, Mauno Kemppi, Pentti Putkonen ja Pentti Pyrhönen. Heidän toimestaan homma lähti ripeästi käyntiin ja jo syyskussa 1991 alkoi neuvottelut venäläisten kanssa muistomerkkien pystyttämisestä.
Aluksi lupaa ei herunut, mutta uudella yrityksellä näytettiin hivenen vihreää valoa, vaikka sankarihautausmaan tontti oli luvattu jollekin datsan paikaksi. Onneksi esteeksi tuli, ettei hän ollut maksanut varausmaksua. Niinpä muistomerkkitoimikunta reissasi Viipuriin ja paikat rauhoitettiin muistopaikoiksi 17.10.1991. Tuuria oli todellakin matkassa...
Muistomerkin tekijäksi valittu Armas Hutri halusi materiaaliksi Käkisalmen Kaarlahden punaisen graniitin ja toive hyväksyttiin. Muistomerkkien tekijäksi valittin 25.11.1991 venäläis-saksalainen Profil-yhtymä. Nyt puuttui enää rahoitus ja sitten asia etenisi ripeästi sovittuun luovutuspäivään 22.5.1992. Oli uuden kokouksen vuoro, mikä pidettiin Nummelan Air-motellissa. Täällä entisille ihantalaisille ja lehdistölle esitettiin hanke ja sen kustannukset. Valtion rahaa ei vielä tuolloin ollut jaossa, joten tarvittiin rahaa tavallisilta kansalaisilta. Keräys eteni ripeästi ja kasaan saatiin 52334 markkaa, joista 48119 yksityisiltä kansalaisilta. Joka markka olikin tarpeen, koska lopuksi jäljelle jäi 326 markkaa! Tällä rahalla tosin tehtiin muutakin Ihantalan alueella.
Toukokuun alussa 1992 muistomerkki sai perustukset rakennusmestari Viljo Kannisen piirustusten mukaisesti. Perustuksia olivat tekemässä Kannisen ja Kuparisen lisäksi kolme pietarilaista nuorta miestä. Pojat tekivät sokkelin, mutta ei kelvannut. Kanninen teki sen uudelleen ja niinpä 14.5.1992 paikalle saapunut muistomerkki, portin pylväät ja portti olivat valmiit asennettavaksi. Toki pientä ongelmaa siinäkin ilmeni, mutta asiat ratkaistiin. Muistomerkki oli valmis paljastettavaksi.
Kesäkuun seitsemäs päivä 1992 oli valittu muistomerkin paljastamispäiväksi. Tilaisuus alkoi Sanfrid Mäkitalon fanfaarilla. Musiikkipitoista ohjelmaa jatkoi Lahden veteraanisoittokunta. Airueina toimivat kansallispukuiset sisarukset Tapio Ikävalko ja Hannele Haataja. Muistomerkkitoimikunnan puheen piti Teuvo Kuparinen ja tilaisuuden kruunasi ensimmäisen kerran liki puoleen vuosisataan jo joutui armas aika! Mahtoi kuulua pitkälle, koska laulajia oli yli 400 henkeä. Lopuksi muistomerkille moni perinnejärjestö laski omat seppeleensä ja tilaisuus päättyi veteraanin iltahuutoon.
Sankarihautausmaa-alue ollut kuitenkaan vielä valmis. Ympärille piti saada aita, jonka suunnitteli kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Yhteinen toive päätettiin toteuttaa ja se koostuisi graniittipylväistä ja paksusta rautaketjusta. Lisäksi tolppien päihin tulisi rautatapin päähän pronssinen pallo. Ketju ja pallot saatiin Häiväojalta sopuhintaan ja tolpat tilattiin kiviveistämö Markus Pilliseltä Taivassalosta. Tavaransiirrosta Ihantalaan vastasi korsolainen kuljetusliike Rautaoja. Aidan pystyttäjinä hääri kymmenen talkootyöläistä. Aita oli valmis.
Toukokuun 23 päivänä 2007 paikalle saapuneita talkoolaisia kohtasi outo näky. Tolppien päissä olleet pronssipallot oli varastettu! Kaksi sälliä oli otettu teosta kiinni, mutta koska tunnustusta ei saatu, niin asia jäi sikseen. Kuparinen päätti hommata Suomesta naisten kuulia ja korvata niillä pronssiset pallot. Niinpä sitten Suomesta saapui seppä Martti Niemi Ihantalaan ja hitsasi pallot tappeihin kiinni. Ovat muuten vieläkin paikallaan.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita