torstai 2. kesäkuuta 2016

Ihantala / Ihantalan sankarihautausmaa

                                                            Europe "Final countdown"


Jees, komiaa katsottavaa tuo blogin kävijämäärä toukokuussa. Melkein 13.000 kävijää on aivan hemmetin upea lukema ja kertoo siitä, että maailmassa lienee muitakin muistomerkeistä kiinnostuneita ihmisiä kuin me! Saattaapi olla että tämä ylläpitämäni Willimiehen jäljillä on kenties Suomen suosituin historiaan edes kaukaisesti keskittyvä blogi? En minä tiedä, mutta sinänsä se on ihan sama. Teen tätä silkasta rakkaudesta historiaan, koska muuten olisin lopettanut jo ajat sitten. Mutta mitä kuuluu Willimiehelle tällä hetkellä?
Ihantalan sankarihautausmaan portti

Yksitoista työpäivää olisi vielä jäljellä ja sitten alkaa lomanvietto Willimiehelläkin! Samalla tässä kesän aikana päivitän itseni takaisin hallinto/opetushommista pelkäksi opettajaksi. Mielenkiintoinen muutos tiedossa ja toivottavasti jatkossa onnistun pysyttelemään erossa tehtävistä joissa en ole hyvä, eivätkä ne saa parhaita kykyjäni esiin. Edessä on siis taas päivitys entiseen tehtävääni, missä ainakin omasta mielestäni olen hyvä ja mikä parasta, saan olla enemmän tekemisissä nuorten ja vähemmän aikuisten ihmisten kanssa. Nuorten kanssa on niin välitöntä, rentoa ja hauskaa tehdä yhdessä kaikenlaista mielenkiintoista historiaan liittyvää. Uskokaa tai älkää, mutta pidän nuorista teini-ikäisistä ja juuri nyt tuntuu haikealta, kun en kesän aikana näe heitä päivittäin. 
Tienviitan kieli vaihtui syksyllä 1944

Elokuu toki saapuu tänäkin vuonna ja paluu arkeen iskee kuin miljoona volttia, mutta uskoisin itsekin olevani tuolloin parhaimmillani, kun kesällä on nollattu pää kokonaan. Mitä Willimies sitten aikoo tehdä nollatakseen päänsä kesällä? No tietenkin kesään kuuluu oleellisesti tämän blogin ylläpitäminen ja kohteiden kiertely, niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Ne ovat itselleni ja Williladylle mitä parhainta terapiaa, mutta sisältyyhän kesään toki paljon muutakin. Tarkoitus olisi rakentaa vierashuone valmiiksi, rakentaa sadetusjärjestelmä omalle pihalle, jotta nurmikko vihertää ja minun ei tarvitse kantaa vettä kukille.
Sankarihautausmaan takaa löytyy muistomerkki

Moottoripyöräilyn osalta aion suorittaa rautaperseajon juhannuksen jälkeisellä viikolla ja pitäähän se kalaankin ehtiä. Lisäksi muutama päivä Pietarissa ja Terijoella sekä muutama mökkireissu parhaan kaverini mökille Lemille kuuluvat ohjelmaan. Meikäläistä ei nimittäin hevillä saa minnekään etelän rantakohteeseen, kun kotitontin nurkallakin on oma uimaranta, tai oikeastaan useampiakin!
Karu Karjalan graniitista veistetty muistomerkki

Toki kesäaikaan kuuluu myös opettajan työtehtävät. Kyllä, uskokaa tai älkää, mutta sateiset lomapäivät aion keskittyä uudistamaan kaiken opetusmateriaalini nykyajan vaatimalle tasolle. Digiloikka on osaltani vielä vähän vaiheessa, vaikka olenkin omassa opetuksessani tehnyt kaiken sähköisesti reilun vuoden ajan. Nyt pitää vielä rakentaa peruspaketit uudelle tasolle ja milloin siihen olisi aikaa edellä mainittujen tehtävien takia kuin kesällä.....? Joten puuhaa riittää, mutta vielähän tässä pitää raivata toimisto tyhjäksi ja hoitaa loput tehtävät pois kuljeksimasta, ennen kuin istahdan 17.6 ehtoolla grillille.
Lyhyt ja ytimekäs teksti

Lisäksi meidän kulkemisesmme Karjalan kannaksella ovat kiinnostaneet yhtä työtoveriani, joten pitäähän se likka viedä Venäjän maalle vaikkapa Sakkolaan ja Vuoksenrantaan ensi viikolla. Uskoisin, että siitä tulee Ira hyvä reissu. Toivottavasti jotain odottamatonta sattuisi, jotta olisi reilusti muisteltavaa jälkeenpäin. Siinähän sitä on vähäksi aikaa suunnitelmia, mutta kun nuo pitäisi vielä toteuttaakin....huh huh!

Jatkosodan sankarivainajat kaiverrettuna kiveen
Talvisodan sankarivainajat myöskin....

Pitäneehän tuota kaiketi joku kohdekin esitellä, koska ketäpä nyt sen kummemmin minun tekemiseni kiinnostaa? Lieneekin aika palata joskus viime talvena esittemilleni Ihantalan taistelutantereille tai paremminkin sen tuhoutuneen kirkon vieressä sijainneelle Ihantalan sankarihautausmaalle, minne on päättynyt 66 ihantalalaisen sankarivainajan tie.
Alueella on myös infotaulu

Hautausmaan alkuperäiset valkoiset puuristit ja aita ovat kadonneet, mutta onneksi maailmassa on vielä hyvyyttä jäljellä kaiken ilkeilynkin ohella ja sankarit ovat saaneet arvoisensa paikan. Tälle luonnonkauniille paikalle on tehty Armas Hutrin ja Teuvo Kuparisen suunnitelmien pohjalta kauniin karu Karjalan graniitista veistetty muistomerkki. Pystyttämisestä vastasi Ihantalan entiset seurakuntalaiset ja muistomerkin paljastus pidettiin 7.6.1992. Sen jälkeen Ihantalan muistomerkkitoimikunta on pitänyt huolta alueen siisteydestä. Ainakin viidesti olen piipahtanut paikalla ja ainakin silloin kaikki on ollut priimakunnossa.
Muistomerkki ei ole kovinkaan korkea
Lopuksi pitänee laittaa linkki Willimiehen elämän tähtihetkeen, jolloin muutama miljoona venäläistä näki Willimiehen omassa kotitelkkarissaan. Puheenihan nuo kutaleet olivat editoineet pois, mutta eipä ole kuulunut Lappeenrannan kaupungiltakaan palkkiota hyvästä PR-työstä! 

Kaikesta huolimatta hyvää kesää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita