Lappeenranta / Spraytöherrys (500.000 lukijaa)

Katselin eräänä iltana televisiota ja seurailin uteliaana maamme tulevia päättäjiä, jotka erilaisissa tosi-tv ohjelmissa munaavat itsensä. On se aika outoa menoa, että ilmaisen ulkomaanmatkan tai pienen rahallisen korvauksen takia on valmis häpäisemään itsensä kaiken kansan ja omien sukulaisten sekä ystävien silmien edessä. Mikähän mahtaa olla näiden sankarien motiivi tuohon menoon. Ei se minua toki haittaa eikä juuri yllätäkään, koska ainahan näinkin pienestä kansasta idiootteja on löytynyt ennenkin. Nyt vaan jotenkin tuntuu, että näitä hörhöjä putkahtelee esiin joka hemmetin kiven kolosta. Kuten tiedämme, niin kiviähän meillä riittää....

Nykymaailma vaatii ilmeisesti sitä, että kaikki pitää julkisesti paljastaa lukijoille ja katsojille, koska niillähän media rahansa tekee. Samaanhan minäkin olen syyllistynyt, vaikka rahaa en olekaan tienannut euron euroa tällä bloggaamisella. Minäkin olen matkan varrella kertonut omasta elämästäni melko avoimesti teille lukijoille, mutta ainoastaan siksi että se keventää kuivaa asiatekstiä. Voi olla, että pelkkä valokuva jostain muistomerkistä asiapitoisella tekstillä varustettuna olisi ollut joidenkin lukijoiden ja kenties asiantuntijoiden mieleen, mutta tuskinpa siten olisin saanut blogiini 500.000 kävijää bloggaamisen alusta laskettuna! Itse asiassa en tiedä mitään muuta keinoa, miten olisin pystynyt vaikuttamaan samassa mittakaavassa?

Nyt kuitenkin ajoittain tuntuu, että Willimiehen jäljillä-blogi nykymuodossaan alkaa tulla tiensä päähän, koska ihmiset eivät jaksa enää lukea, vaan kaikki pitää olla helposti pureksittavassa muodossa. Niinpä olen harkinnut videoiden kuvaamista erikoisista paikoista, missä osassa olen jo aiemmin käynyt. Videot voisivat olla mukava lisä? Lisäksi tunnettavuutta voisi hankkia lisää jakamalla kuvia, videoita ja muuta lisätietoa Instagramin, Youtuben ja muiden palveluiden kautta, mutta tässäkin tulee vastaan aika ja viitseliäisyys. Miksi tekisin niin, koska tämä ei ole minulle työ vaan harrastus? Jos bloggaisin lifestylesta niin ymmärtäisin paremmin tuon itsensä tyrkyttämisen ja markkinoinnin. Jotenkin tätä omaa tekelettäni on vaan melkoisen vaikea kaupallistaa, jolloin hyötyisin rahallisesti. Miksi siis vaivautuisin?

En minä missään nimessä kaipaa suurta julkisuutta, mutta olisihan se ihan mukava joskus päästä kertoilemaan omasta työstään jollekin porukalle ja kannustaa muitakin tekemään samaa muilla paikkakunnilla. Ilmeisesti muistomerkit yms eivät ole niin kiinnostava aihepiiri, että se aiheuttaisi joukkohysteriaa? Kaikesta huolimatta pitää olla kiitollinen siitä, että näinkin moni on innostunut lueskelemaan näitä jorinoitani. Sitäkään en olisi ikinä uskonut tapahtuvan.... Silti blogin kuukausittainen kävijämäärä on kasvanut matkan varrella nykyiselle vakiintuneelle tasolle(yli 10000 kävijää/kk), mitä ainakin itse pidän ihan kelpo lukemana. Saisihan noita lisääkin tulla, jotta saisin miljoonan kävijän määrän täyteen. Silloin voisin hyvällä omatunnolla sanoa saaneeni jotain aikaan, eikä vaivannäköni olisi mennyt hukkaan! 

Eihän tekemäni työ nyt missään nimessä ole hukkaan mennyt, vaan olen päässyt käymään paikoissa, jotka ovat olleet upeita ja mielenkiintoisia. Valitettavasti niitä on vaan liian vähän! Pääosa kohteista on vaan yksi vaatimaton kivenlohkare laatalla varustettuna kaupunkien ydinkeskustassa tai niiden läheisyydessä. Se ei vaan aina jaksa tyydyttää omaakaan intohimoani. Jotain uutta siis pitäisi keksiä blogin tekemisen suhteen, mutta sen suhteen olen tällä hetkellä vähän umpikujassa. Olisiko teillä lukijoilla antaa vihjeitä, mitä haluaisitte Willimiehen tekevän jatkossa ja kuinka blogia voisi kehittää? Onko mielessänne joitain vielä esittelemättömiä kohteita? Kaikki apu on tervetullutta, koska jotain muutosta tähän hommaan pitää saada tulevaisuudessa....

Kiitokset kuitenkin lukijoille, joista osa on ollut matkalla mukana aivan alkumetreiltä saakka. Onneksi olette jaksaneet, vaikka välillä oma uskoni on ajoittain horjunut. Yksi syy tietynlaiseen kyllästymiseen on myös se, että blogin alue on laajentunut niin suureksi, ettei minulla enää ole omakohtaisia kokemuksia paikoista joilla vierailin. Siksi blogin alku oli itselleni mielenkiintoisempi, koska niihin liittyi joku omakohtainen asia. Niistä oli helppo kirjoittaa...

Tänään sitten juhlan kunniaksi onkin aika julkaista kohde Willimiehen jäljillä-blogin alkuperäiseltä kohdealueelta Lappeenrannasta. Täältä kaikki alkoi ja tänne kaikki tulee aikanaan päättymäänkin. Olenkin tietoisesti pitänyt piilossa muutamia Lappeenrannan kohteita, jotta pääsen lopettamaan blogini alkujuurilleen. Nyt on kuitenkin syytä julkaista niistä yksi, jotta vähän piristyisin! 

Apinabaarin(Lucky Monkeys) nurkalta 

Viime itsenäisyyspäivänä kävin poikieni kanssa katsomassa elokuvateatteri Nuijamiehessä Eput - elokuvan. Leffan alkua odotellessani kävelimme pitkin Valtakatua ja näin yllätyksekseni talon seinään kiinnitetyn laatan, joka oli hauska! Itse asiassa tällaista saisi olla paljon lisää, koska juuri se on kiehtovaa, että paikalla on tapahtunut jotain ja se on jonkun mielestä muistamisen arvoista. Juuri tämä luo paikalle merkityksen.

Hyvällä maulla ja huumorilla.... mie tykkään!

EX-leffateatteri Nuijamiestä vastapäätä kadun toisella puolella on laatta kertomassa jonkun jyväskyläläisen tuntemattomaksi jääneen vandaalin tihutyöstä vuodelta 1998. Ilmeisesti heebo on testannut, että maalia suihkuaa spraypullosta ja seinäänhän ne on läjähtäneet! Yliopiston touhuihinhan tämä episodi on liittynyt, mutta Kalevatron - uuden taiteen festivaali on halunnut muistaa tätä tapahtumaa elokuussa 2015. Ymmärtääkseni Kalevatron on alakultturien yhteinen tapahtuma, joka toteutetaan vuosittain. Helkkaristi kiitoksia porukalle, joka vaivautuu tuomaan hymyn ihmisten kasvoille heidän kulkiessaan paikan ohitse. 

PS. Löytyykö vastaavia muualtakin? Ilmoittakaa hitossa, jos löytyy...