Nuijamaalla on kirkon läheisyydessä Sormuskivi. Kyseinen
paikka on kaikille nuijamaalaisille tuttu, mutta kyseessä on nähtävyys, mikä
kaikkien pitäisi nähdä edes kerran elämässään. Kyseinen Sormuskivi on nimittäin
yksi maamme suurimmista siirtolohkareista, jotka ovat jääneet muistoksi
jääkaudesta. Lienee turha edes mainita, että Sormuskivi on rauhoitettu
suojelukohde.
Kyseiseen kivenmurikkaan liittyy monta tarinaa, mutta
aloitetaan nimen alkuperästä. Nimensä Sormuskivi on saanut nälkävuosien
aikaisesta tapahtumasta. En osaa sanoa onko kyse 1860-luvun suurista
nälkävuosista vai jostain toisesta ajanjaksosta. Suomessahan aikoinaan ei
eletty samankaltaisessa yltäkylläisyydessä kuin nykyään, vaan aika ajoin leipään
piti laittaa puolet petäjäistä sadon jäätyä heikoksi ja nälän yltyessä.
Nuijamaan Sormuskivi |
Tällaisena aikana joku iso lintu on napannut mädäntyneestä
ruumiista käden matkaansa ja kuljettanut sen kiven päälle. Muistona tästä
linnun ateriahetkestä kiven päältä löytyi myöhemmin käden luuranko, missä oli
sormus sormessa. Tästä nimi Sormuskivi. Muitakin tarinoita tähän järkäleeseen
toki liittyy.
Joskus aikoinaan kiven päälle on johtanut kierreportaat ja
joku uskalikko karautti hevosellaan kiven päälle. Ylösmeno onnistui, mutta
alastulo ei. Hevonen kieltäytyi yhteistoiminnasta ja se piti loimiin käärittynä
laskea riukuja myöten kiveltä alas. Tämän jälkeen kiven päälle johtaneet
portaat purettiin pois. En osaa sanoa onko kyseessä ollut 1800-luvun puoliväli,
jolloin Nuijamaan kautta kulkevaa Saimaan kanavaa rakennettiin. Silloin
nimittäin kiven päällä oli jonkinlainen paviljonki, jossa kanavan suuret herrat
nauttivat kahvetta ja punssia. Isohan tuo paviljonki ei ole voinut olla, mutta
todennäköisesti siellä on herrasväki viettänyt laadukasta vapaa-aikaansa.
Muistolaatta Sormuskiven kyljessä kertoo paikan sotaisasta historiasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita