Skinnarilanniemen kärjestä löytyy seuraava kohteemme.
Täällä on pietarilaisen hopeaseppä Pekka Silventoisen rakennuttama
Skinnarilan hovi. Tämän komean rakennuksen omistaa nykyisin naapurissa
sijaitseva Lappeenrannan yliopisto, mutta rakennuksen historiaan liittyy monia
käänteitä. Willimies ei ole aikaisemmin täällä vieraillut, mutta ensi viikolla
täällä pitäisi tomerana istua koko päivän mittaisessa koulutustilaisuudessa.
Saattaa olla, että tulee muutama sisäkuvakin hovista otettua. Lisätään ne
sitten myöhemmin.
Lappeenrannan kylpylässä köllötellyt Silventoinen löysi
paikan kesäisen souturetken seurauksena ja päätti ostaa tilan venäläiseltä
Maximovan perheeltä. Alue oli hyvin hoidettu ja Silventoinen ihastui paikkaan.
Keväällä 1894 kaupat lyötiin lukkoon 5.000 ruplan kauppahinnasta. Rahalla
Silventoinen sai reilun sadan hehtaarin tilan kiinteistöineen itselleen.
Skinnarilan hovi (Kuvaaja Saku Siiskonen) |
Elämä kesäisin Saimaan rannalla jatkui auvoisissa merkeissä
aina vuoteen 1901 asti, jolloin silloinen rakennuskanta tuhoutui keittiöstä
irti päässeestä tulipalosta. Äkkiä Silventoisella oli maillaan vain hiiltyneitä
raunioita. Saman tien syntyi kuitenkin päätös uuden ja ehomman päärakennuksen
rakentamisesta. Se ottaisi kuitenkin oman aikansa ja Silventoinen päätti
hankkia perheelleen tilapäismajoituksen. Hän osti Lemiltä vanhan kestikievarin
ja purki talon osiin ja kuljetutti Skinnarilaan. Perheelle oli nyt väliaikainen
majoitus järjestetty ja oli aika käydä uudisrakennuksen kimppuun.
Tammikuussa 1902 suunnitelmat oli valmiit ja uuden
rakennuksen pystyttäjäksi palkattiin ammattimies Kaapreli Mikonpoika Stenman. Rakennus nousi ripeästi ja jo saman vuoden
syksyllä rakennus oli valmis. Joissain lähteissä mainitaan
valmistumisajankohdaksi vuosi 1904. No kyseessä on vain muutaman vuoden heitto,
joten täysi varmuus valmistumisesta puuttuu.
Kalustuksen osalta rakennus sai arvokkaat kalusteet
Silventoisen Pietarin asunnosta hopeasepän vetäytyessä eläkepäivien viettoon
Skinnarilaan. Ajoitus olikin mitä mainioin, koska seuraavana vuonna puhjenneet
levottomuudet Pietarissa olisivat voineet johtaa heidän pakoonsa Suomeen ilman
tavaroitaan. Venäjän vallankumouksien melskeissä monen omaisuus jäi Pietariin
tai muualle Venäjälle.
Rakkautta ja romantiikkaakaan ei Skinnarilan hovin
historiasta puutu. Silventoisen tyttäret astuivat vuorotellen naimisiin ja
heidän sulhasensa olivat oman aikansa ”julkkiksia”. Tytär Oili astui avioon
maisteri Väinö Siikaniemen kanssa, joka on tullut tunnetuksi Tukholman
olympialaisista heittämästään keihäänheiton hopeamitalista. Tunnetumpi
rakkaustarina on kuitenkin esikoisen Alman rakkaus säveltäjä Toivo Kuulaan.
Skinnarilan hovia vastapäätä on tällainen rakennus. Pehtoorin mökki kenties? (Kuvaaja Saku Siiskonen) |
Toivo Kuula oli aikansa renttu. Hän oli naimisissa vaasalaisen
naisen kanssa ja heille syntyi lapsi, joka kuitenkin kuoli synnytykseen.
Samalla sammui rakkaus tästä liitosta ja Toivo lähti jatkamaan matkaansa. Hän
tutustui Alma Silventoiseen ja kosi häntä. Tilanne oli mahdoton, koska hänen
edellinen avioliittonsa oli vielä virallinen. Tuohon aikaan avioeron saaminen
oli vaikeaa ja vasta 1914 Kuula sai avioeron ja hän pystyi avioitumaan
uudelleen. Riiustelu oli jatkunut vuodesta 1906 lähtien, joten säveltäjämestari
on viettänyt täällä lukuisia kesiä.
Aviopari asettui asumaan Viipuriin ja paikka muodostuikin
heidän kohtalokseen. Sisällissodan päätyttyä ja valkoisten saapuessa kaupunkiin
Suojeluskunnan marssin Joka pojan säveltänyt Kuula kutsuttiin juhliin.
Juhlatunnelmissa syntyi epäsopua ja lopulta Kuula puukotti erästä
saksalaismielistä jääkäriä. Paetessaan paikalta hänet saatiin kiinni ja häntä
ammuttiin lähietäisyydeltä päähän. Pari viikkoa hän taisteli hengestään ja
kuoli vammoihinsa 18.5.1918. Siihen päättyi Kuulan ja Skinnarilan hovin 12
vuotta kestänyt yhteinen taival.
Sisällissotaa seuranneine vuosikymmeninä Skinnarilan hovi
oli Suomen eturivin säveltäjien ja soittajien kokoontumispaikka, jossa oli
mahdollista kerätä inspiraatiota uusiin sävellyksiin. Vieraskirjan nimilista
onkin melkoisen kattava musiikin saralta. Muitakin kuuluisuuksia paikalla
vieraili, kuten viimeisenä jääkärinä historiankirjoihin jäänyt Väinö Valve.
Skinnarilan hovin rappio alkoi sotavuosina. Talvisota tuli
ja meni, mutta välirauhan aikana alkoi Salpalinjan rakentaminen ja monet
bunkkerit tulivat tilan maille. Töitä seurasivat työmiehet, jotka majoitettiin
tilan rakennuksiin. Tästä oli seurauksena vahingontekoa. Pahimmat vauriot tila
koki vasta kesällä 1944, jolloin rakennukseen oli majoittunut
radiotiedusteluyksikkö. Tällöin katosi irtaimistoa ja taloa oli vaurioitettu
suuressa mitassa. Siihen mihin vihollinen ei pystynyt, niin omat joukot
pystyivät. Lopullinen isku tilan kannattavalle ylläpidolle aiheutui evakoista,
joille lohkaistiin tilan maista lähes puolet.
Omistajasukupolvien vaihtuessa perikunnat päättivät lopulta
luopua Skinnarilan hovista vuonna 1963. Uudeksi omistajaksi tuli Lappeen kunta,
joka yhdistyi v. 1967 Lappeenrannan kanssa, jolloin omistajaksi tuli siis
Lappeenrannan kaupunki. Myöhemmin naapuriin kohonnut korkeakoulu saneerasi
tilat itselleen edustuskäyttöön, vaikka aluksi idea remontista tulikin
oppilaskunnalta, joka halusi tilat käyttöönsä. Onneksi tällä hetkellä tämä
historiaa huokuva rakennus on hyvissä käsissä ja ehkä siellä juhlien aikana
myös Toivo Kuulan sävellykset soivat, kuten sata vuotta takaperinkin.
Päivitys 14.10.2015
Koska Willimies ei ole koskaan saanut kutsua Skinnarilan hovin sisätiloihin, niin pitipähän taas keksiä jokin vippaskeino! Niinpä työkaverini Lea sai kokea kovia, kun annoin hänelle tiukan ukaasin. Likka näet leuhki, että on menossa paikan päälle jonkun tanssiproduktion takia, niin nakkihan viuhahti samantien. Töihn ei olisi enää asiaa jollei sisäkuvat siirry sähköpostiini pikapikaa.... näinhän sitten tapahtuikin!
Niinpä meillä on nyt tilaisuus ihastella edes muutaman kuvan välityksellä sisätiloja. Löytyipä talon seinältä jopa Toivo Kuulan reliefikin... Kiitokset Lea ja tervetuloa maanantaina takaisin töihin ja jos et keksi tekemistä, niin järjestetään!!!!
Päivitys 14.10.2015
Koska Willimies ei ole koskaan saanut kutsua Skinnarilan hovin sisätiloihin, niin pitipähän taas keksiä jokin vippaskeino! Niinpä työkaverini Lea sai kokea kovia, kun annoin hänelle tiukan ukaasin. Likka näet leuhki, että on menossa paikan päälle jonkun tanssiproduktion takia, niin nakkihan viuhahti samantien. Töihn ei olisi enää asiaa jollei sisäkuvat siirry sähköpostiini pikapikaa.... näinhän sitten tapahtuikin!
Juhlasali |
Komea kaakeliuuni |
Niinpä meillä on nyt tilaisuus ihastella edes muutaman kuvan välityksellä sisätiloja. Löytyipä talon seinältä jopa Toivo Kuulan reliefikin... Kiitokset Lea ja tervetuloa maanantaina takaisin töihin ja jos et keksi tekemistä, niin järjestetään!!!!
Toivo Kuulan reliefi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita