Lappeenranta / Nuijamaan pitäjänmuseo

Eilen sain sähköpostia eräältä blogin lukijalta, joka kertoi ilmoittaneensa Willimiehen jäljillä blogin Suomen historiaverkko Agricolan julistamaan kilpailuun Suomen parhaasta historiablogista. Kiitokset vaan ilmoittamisesta, mutta mitään ei ole kuulunut asian tiimoilta. Voitto taitaa mennä jonkun vähän enempi historian metodeja hyödyntävälle blogin pitäjälle.

Sinänsä aivan sama, vaikka tämä palkinto meneekin ohi suun. Willimieskolmikko ei ole palkintojen , julkisuuden tai tittelien kipeää porukkaa. Sen verran kuitenkin asia rupesi kiinnostamaan ja päätinkin vilkaista noita Agricolan esille nostamia historiablogeja. Vilkaisin nuo kaikki lävitse ja täytyy sanoa, että nopeasti oli katsottu eikä tarvitse toiste availla.

Muutaman jutun luin noista ja olipa melkoisen pitkäpiimäisiä jorinoita. Tuosta joukosta Willimiehen jäljillä blogi iskisi silmään kuin spitaalinen, joten jatkamme entiseen tyyliimme. Lukijoita meillä ainakin tuntuu olevan, vaikka akateemiset lukijat varmaankin loistavat poissaolollaan. Pysytään siis omissa porukoissamme!

Pitäjänmuseon nurkalta pilkistää rajavyöhykkeen kyltti

 Nuijamaan pitäjänmuseo sijaitsee kaksikerroksisessa hirsirakennuksessa, missä aikoinaan oli pitäjän viljamakasiini. Nykyisin tämä vuonna 1910 tehty rakennus toimii pitäjänmuseona, minkä pitäisi olla avoinna sunnuntaisin. No viime sunnuntaina Willimieskolmikon liikkuessa Nuijamaalla, ovet olivat kiinni. Emme siis päässeet sisään ja jäi nyt sitten tämä kulttuurikohde näkemättä sisäpuolelta.

Nuijamaa on kuitenkin metka kohde, koska tämän rakennuksen takaa alkaa rajavyöhyke ja se estää rakennuksen ympärillä liikkumista. Iso kyltti museon seinässä muistuttaakin, ettei rajavyöhykkeelle kannata mennä! Mekin poikkeuksellisesti noudatimme määräystä.

Nuijamaalla tarvitaan kulkuohjeet, ettei eksy rajan ylitse

Museon edessä olevassa kyltissä kerrotaan myös Nuijamaan nimen historiasta. Tällä kertaa opin itsekin jotain uutta. Nuijamaanjärven ympäristössä on aikoinaan ollut lahjoitusmaita Venäjän aatelisilla ja etenkin Viipurin kaupungin komendantilla. Kyseisiä lahjoitusalueita kutsuttiin venäjänkielisellä sanalla njamaa, josta nykyinen Nuijamaa olisi saanut nimensä. Mielenkiintoinen ja ainakin itselleni uusi tarina!