Lappeenranta / Nuijamaan raja-asema

Lappeenranta on melko kansainvälinen kaupunki nykyisin. Se selviää nopeasti alueen teillä ja kaduilla kurvaillessa, mutta jostainhan ne ulkomaalaiset tänne saapuvat? Pitkäkilpiset autot ovat näky, mihin Lappeenrannassa törmää jatkuvasti. Heidän kanssaan on toki erittäin miellyttävää asioida…vaikkapa kolaritilanteessa, kuten Willimiehelle kävi muutama vuosi takaperin. Tuosta lievästä pususta on autossani vieläkin muistona pieni lommo etusiivessä. Harmitusta poisti kuitenkin mukavasti käymämme keskustelu. 

”Soitammeko poliisit paikalle?”

”Njet”

”500€, thank you” 

Ei muuten lommo haittaa yhtään….

Täältä Nuijamaan raja-asemalta useimmat Lappeenrantaan saapuvat venäläiset tulevat ja onpa Willimieskin piipahtanut rajan toisella puolella kerran jos toisenkin. Viime vuosina harvemmin, mutta nuoruusvuosina useammin. Viipurin nähtävyydet on käyty katsastamassa useasti ja Pietarissakin tullut piipahdettua serkkupojan toimiessa kuljettajana, koska Willimiehellä ei ollut voimassa olevaa kansainvälistä ajokorttia;)

Nuijamaan raja-asema

Nuijamaan raja-asema otettiin käyttöön 1.6.1975 ja sen jälkeen liikennemäärät ovat nousseet huimasti. Sen takia piti oikein uusi raja-asema rakentaa, kun liikenne ei enää toiminut vanhalla raja-asemalla riittävän ripeästi. Uusi tai paremminkin nykyinen raja-asema otettiin käyttöön syyskuussa 2006 ja jo vuonna 2008 ylitettiin kahden miljoonan rajanylittäjän määrä. Nousu on ollut huimaa, koska vielä vuonna 1990 rajanylittäjiä oli vain 200.000. Melkoinen trafiikki siis täällä Nuijamaan raja-asemalla!

Viitat ohjaavat vihreälle ja punaiselle linjalle

Pitänee tähän loppuun mainita, että ensi suvena olisi pitkästä aikaa lähdettävä Venäjän maalle. Tuo Joensuun hurja kokkaava bloggaaja Iskä sai minut kesällä ylipuhuttua lähtemään moottoripyörällä kierrokselle Itä-Karjalaan. Tarkoitus olisi nähdä Sortavala, Petroskoi sekä muutama erämaassa oleva vanha luostari. Iskä näet luulee, että minua mokomat kiinnostaisi?

Itse ehdotin trippiä Novgorodiin, mutta Itä-Karjalaa kolunneelle Iskälle mokomat asfaltoidut tiet eivät kelpaa. Haluaa näet ehdottomasti uudella enduropyörällään viedä minut jonnekin extreme-reiteille. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, koska minulla ei ole vielä edes moottoripyörää. Viimeisimmästä pidemmästä prätkäajelustakin on jo tovi vierähtänyt, joten hirvittää jo etukäteen. Ehkä keksin jonkun hätävalheen, ettei tartte lähteä? Eniten tosin harmittaa, ettemme retkellämme ylitä rajaa täältä Nuijamaalta, vaan Värtsilästä.