Tänään törmäsin naamakirjassa uutiseen, missä kerrottiin
Agricola-historiaverkon julkaisseen parhaiden historiablogien kilpailun tulokset.
Palkinnotkin oli jo jaettu viime perjantaina. Willimiehen jäljillä blogia
ei odotetusti näkynyt voittajien joukossa, joten hyvä näin. Valitsijat ovat varmaan valinneet valikoimasta parhaimmat. Kaikki kunnia voittajille! Voittajablogeihin pääset tutustumaan
täältä. Kiitokset kuitenkin niille lukijoille, jotka olivat ehdottaneet blogiamme kyseiseen kilpailuun. Kuka tietää, vaikka vuonna 2087 blogimme pääsisi voittajien joukkoon?
Me sen sijaan tyrkkäämme jatkoa eilen esiteltyyn Nuijamaan
ensimmäisen kirkon tarinaan. Esittelyssä nykyinen Nuijamaan kirkko, joka
vihittiin käyttöön joulukuussa 1948. Jatkosodan alkuvaiheen kranaatin osuman
saaneen ja maan tasalle palaneen kirkon paikalle rakennetun uuden kirkon
suunnittelivat arkkitehdit Tarja Salmio-Toiviainen ja hänen miehensä Esko
Toiviainen. Kirkon vihki käyttöön rovasti Kalervo Pulkkinen.
Nuijamaan paanukattoinen kirkko |
Kirkkoon liittyvän kellotapulin rakensi Mikael Samppa ja se otettiin
käyttöön seuraavana vuonna ja sen katolle sijoitettu kukko valvoo
seurakuntalaisten hyvinvointia ja turvallisuutta.
Nuijamaan kellotornin huipulla vahtii kukko |
Rahavarojen puutteessa heti sodan jälkeen oli kirkon
rakentaminen pienelle seurakunnalle suuri taloudellinen ponnistus, eikä se
kokonaisuudessaan nuijamaalaisten rahoilla ollut mahdollista. Muistutuksena
muualta saapuneista rahoista on kirkon ulko-oven vieressä kyltti, mikä kertoo
rakennuksen saaneen taloudellista apua Maailman luterilaisen liiton
Amerikkalaiselta komitealta. Rahallisesti avusti myös suomalainen Kirkkoja
Karjalaan yhdistys, mutta he eivät ole saaneet kirkon seinään omaa plakaattia.
Maailman luterilaisen liiton Amerikkalaisen komitean muistolaatta Nuijamaan kirkon seinässä |
Nuijamaan kirkko edustaa ainoana Suomen kirkkona aikakautensa
puurakentamisen romanttista vaihetta. Harva kirkko rakennettiin aikakaudella
enää puusta, puhumattakaan että kirkko olisi katettu paanukatolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita