Lappeenranta / Kalkinlouhinnan muistomerkki

Lappeenranta on teollisuuskaupunki, joka on kasvanut puuteollisuuden ja Saiman kanavan ympärille. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, koska Ihalaisen kaupunginosasta aivan keskustan ulkopuolelta löytyy toisenlainen teollisuusalue. Tämän alueen toiminta on keskittynyt jo satoja vuosia alueen rikkaiden kalkkivarojen hyödyntämiseen.

Willimies on jo aiemmin esitellyt tähän kalkkitehtaaseen liittyvät saostusaltaat tarinassa Lappeenrannan Malediivit. Nyt on aika esitellä koko teollisuudenala, joka on tuonut lappeenrantalaisiin koteihin leipää ja vähän voitakin jo pitkään. Willimies itsekin oli aikoinaan kesällä 1980 tai 1981 täällä töissä, mutta työsuhde jäi lyhyeksi. Kyseessä taisi olla reilun päivän mittainen rypistys. Vikaa ei ollut työpaikassa, vaan työntekijässä!

Sain nimittäin paremman tarjouksen muualta ja vaihdoin työpaikkaa. Saatanpa joskus esitellä tuon Ladojen maahantuontikeskuksen, missä olin Ladoilla kurvailemassa 15-vuotiaana. Ilman ajokorttia tietenkin…no suljetulla alueella sitä ei kyllä tarvinnutkaan. Tämä Raipossa sijaitseva laitos on varmaan yksi suurimmista rakennuksista Lappeenrannassa? Piipahdin kesällä paikalla Simolan vesitornin kuvausmatkalla ja hämmästyin itsekin kuinka iso tämä tyhjillään oleva rakennus olikaan.

Lappeenrannan Simolantien varrelta löytyy Partek OY:n vuonna 1998 pystyttämä muistomerkki tälle merkittävälle teollisuudenalalle. Kyltissä kerrotaan, että muistitietojen mukaan alueelta olisi louhittu kalkkia jo 1600-luvulla. Itse väitän, että oikeampi olisi puhua 1500-luvusta, mutta en tietenkään muista mistä tuo tieto olisi päähäni jäänyt. Voin tietysti olla väärässä ja liekö tuolla suurta merkitystäkään, kumpi on oikeassa?

Kalkinlouhinnan muistomerkki

Infokyltti muistomerkin kupeessa

Joka tapauksessa alueella on valtava louhos, josta näet kuvan täältä. Minulla itsellänikin oli kuvia louhoksesta, mutta minne lie hävinneet vuosien saatossa. Olen tosin ymmärtänyt, ettei louhosta enää suurenneta alaspäin, vaan pohjalta lähtee isoja tunneleita joista kiveä louhitaan. Huhujen mukaan yksi näistä maanalaisista tunneleista kulkisi tavaratalo Prisman alapuolella, mutta en tiedä tarkasti. Voi pitää paikkansa ja eiköhän niitä tunneleita ole enemmänkin. Olisi hienoa jos tänne pääsisi joskus tutustumaan avoimien ovien päivänä. Laittakaahan siellä Nordkalkilla homma mietintämyssyyn!

Alueelta louhittiin siis kalkkia jo varhain, mutta vuonna 1819 alue siirtyi Lappeenrannan kaupungin omistukseen. Laajamittainen louhinta oli aloitettu 1790-luvulla, jolloin kalkkia tarvittiin linnoitustöihin. Onhan kalkki tärkeää tiilen valmistuksessa ja maalien raaka-aineena. Alueella oli kalkinpolttoon tarvittavat uunit ja kaupunki vuokrasi aluetta yksityisille liikkeenharjoittajille. Ensimmäisenä alueen vuokrasi kauppias Jakob Wikman vuonna 1821. Hänen jälkeensä yrittäjiä oli muitakin, mutta toiminta oli melko vähäistä ja kannattavuus heikkoa.

Isompi muutos oli viipurilaisen Jakovlevin astuminen puikkoihin 1800-luvun loppupuolella. Hän rakensi uudet uunit ja laajensi toimintaa muutenkin. Tärkeimmäksi lopputuotteen vientikohteeksi muodostui Pietarin kaupunki. Jakovlevin kuoleman jälkeen perikunta yritti myydä louhosta kaupungille, mutta eivät suostuneet, koska Lappeenranta tiesi alueen vuokrasopimuksen päättyvän ja louhoksen palaavan heille ilmaiseksi. Melko katalaa meininkiä! Jakovlevin ajan jälkeen joutsenolaisen Pulp Oy:n aika louhoksella jäi lyhyeksi, koska kalkinvalmistus osoittautui kannattamattomaksi selluteollisuuden tarpeisiin.

Viimeisin suuri muutos on Partek Oy:n ryhtyminen alueen kalkkivarojen louhijaksi vuonna 1910. Partek sai alueen käyttöönsä 50 vuodeksi ja he uskalsivat tehdä mittavia investointeja alueelle. Toiminta saatiin kannattamaan uusien uunien ja monipuolisten tuotteiden avulla ja siitä lähtien Lappeenrannan kalkki on tullut tunnetuksi ympäri Suomen. Nykyisin alueen kalkkivarojen hallinnoija on Partek OY:n toiminnanjatkaja Nordkalk Oy, jonka toiminta jatkuu varmasti vielä pitkään.