Lappeenranta / Jooseppi Musto

Jooseppi, tai kuten hänen hautaristissään lukee, Juosi Musto oli Suomen sisällissodan uhri. Hänen elämänlankansa katkesi Pontuksen kaupunginosassa huhtikuun viimeisinä päivinä valkoisten saapuessa vapauttamaan Lappeenrantaa punaisten hallinnasta. Hänen kohtalonsa ei poikennut lukuisten muiden punaisten kohtaloista. Hänen osansa oli tulla ammutuksi ns. Pontuksen kaivannon pohjalle.

Mikä sitten tekee Joosepin haudasta erikoislaatuisen? Erikoista on se, ettei häntä haudattu johonkin joukkohautaan, vaan hän sai oman haudan läheltä surmaamispaikkaa.  Näitä yksittäisten punaisten sisällissodassa surmansa saaneiden hautapaikkoja ei ole kovinkaan monta koko Suomessa. Viha oli ilmeisesti melkoisen kova hävinneitä kohtaan, ettei heille annettu edes mahdollisuutta tulla haudatuksi kirkkomaahan. Joosepilla oli kuitenkin parempi onni kuin lukemattomilla muilla teloitetuilla punaisilla. Hänellä on oma muistopaikka.

Jooseppi "Juosi" Muston hauta Pontuksen kaivannossa vappuna 2012

Mitä Jooseppi sitten teki joutuakseen ammutuksi? Tästä on ristiriitaista tietoa, joten en ala tässä erittelemään tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Tällä kertaa voitte itse perehtyä lähdeaineistoon ja tehdä omat johtopäätöksenne.

Aiemmin olen jo suositellut teille Lappeenrannan historiasta kiinnostuneille kirjaa Koston kevät – 1918. Kirjan ovat tehneet Marko Tikka ja Antti O Arponen. Löytyy mistä tahansa hyvin varustellusta kirjastosta ja kirjakaupasta. Kirja alkaa Jooseppi Muston tarinalla ja netistä sen voi lukea täältä. Aiemminkin jo mainitsin, että kirjasta löytyy epätarkkuuksia ja suoranaisia virheitäkin, mutta ainakaan minun lukukokemustani se ei haitannut. Lisäksi itsellekin tutut paikat ja henkilöt tulivat mukavasti esiin kirjan tarinoiden kautta. Virheistä huolimatta, suosittelen edelleen kirjaa luettavaksi.

Nyt kun olet lukenut Tikan ja Arposen version Jooseppi Muston viimeisistä hetkistä, on aika heittää kehään toinen versio. Sinänsä itse asia ei muutu mihinkään, mutta artikkelista löytyy tarkennuksia moniin tapahtuman juonikäänteisiin. Mukana on Joosepin veljen Antin pakoretken reitti ja uutena asiana se, että teloitettavia olikin kolme, eikä kaksi kuten Tikka ja Arponen väittävät.

Artikkelin on kirjoittanut Katrina Suikki-Hiltunen, joka on kerännyt talteen perimätietoa alueen tapahtumista vuodelta 1918. Hänen artikkelinsa on julkaistu Etelä-Karjalan museon julkaisusarjassa Museoviesti. Tarina löytyy Museoviestin vuoden 2009 julkaisusta. Museoviesti löytyy digilehtenä täältä. Lukaiskaapa tarina loppuun, ennen kuin jatketaan!

Artikkelissa kerrottiin Joosepin hautapaikan olevan sama, mihin hänet haudattiin välittömästi surmatyön jälkeen. Ruumista tuskin on siirretty pitkää matkaa, joten voi olettaa surmapaikan olevan aivan nykyisen haudan lähellä. Haudan ympärillä olevista rautatolpista ja ketjusta oli vähän ristiriitaisuutta, mutta joka tapauksessa ne ovat yhä paikalla. Pystyttikö ne junaradan rakentajat vai kommunistinaiset, tällä asialla tuskin on suurta merkitystä.

Itse kävin paikalla muutama päivä vapun jälkeen ja hauta oli silloin koristeltu serpentiinillä ja kynttilöillä. Joosepin muistoa kunnioitetaan yhä, joten hienoa että junaradan linjausta aikoinaan muutettiin. Kivimuuri radan penkan tueksi ei ollut varmaan kaikkein halvin ratkaisu, mutta tämän takia hauta on säilynyt nykypäivään. Tällaisia hautoja ei monia Suomessa ole, joten eräänlainen nähtävyys tämäkin on. Toisaalta olisihan se ollut parempi ratkaisu, jos vuosi 1918 olisi jätetty almanakassa väliin. Lähes 37.000 henkilöä olisi säästynyt väkivaltaiselta kuolemalta.

Jooseppi "Juosi" Musto (1.1.1884 - 27.4.1918)

PS. Joosepin haudan kohtalo on taas epävarma. Junarata pitäisi jollain aikataululla muuttaa kaksiraiteiseksi, joten toivottavasti nykyisilläkin radanrakentajilla on tahtoa säilyttää Joosepin hauta tulevaisuudessakin.