Ahdistaa! Alkaa olla ilmeisesti taas kisaväsymystä, vaikka
olenkin viime aikoina päivitellyt tätä blogia vain joka toinen päivä. Valokuvia
kohteista olisi vaikka kuinka paljon, mutta kun tämä tekstin vääntäminen
tökkii. Pitäisiköhän antaa poikien kirjoittaa seuraavat pari tarinaa? No
yritetään kuitenkin…
Aloitetaan muistelemalla Willimiehen jäljillä blogin lyhyttä
historiaa. Puoli vuotta on nyt takana ja todennäköisesti vuosi vielä edessä?
Ensimmäinen julkaisu ilmestyi blogissa 30.3.2012 ja siitä lähtien tarinoita on
julkaistu 150 kappaletta, joten tämän pitäisi olla joku juhlajulkaisu? En nyt
vaan ole juhlatuulella.
Aluksi kiitokset lukijoille. Teitä on ollut 18.500
kappaletta ja mikä yllättävintä – ympäri maailmaa. Joskus on täytynyt kaivaa
jopa vanha karttakirja esille, että on selvinnyt jonkin pienen maan sijainti. Eksoottisista
paikoista, kuten esim. Mauritiukselta, Malediiveilta, Panamasta, Egyptistä,
Intiasta, Kiinasta ja Argentiinasta(yht. 82 valtiota) on löydetty tie
Lappeenrannan nähtävyyksiä katselemaan. Toivottavasti edes yksi ulkomaalainen
turisti olisi tullut blogin takia vierailulle Lappeenrantaan ja tuonut tänne
lisää valuuttaa. Tästähän Lappeenrannan kaupunki voisi myöntää meille vaikkapa jonkun
mitalin? Leikki sikseen, ei tätä mitalien takia tehdä, vaan ihan omaksi iloksi
ja vähän toistenkin. Toisaalta kyllä…J
Kävijämäärät ovat melkoisen vakiot, mutta elokuinen lehtijuttu Etelä-Saimaassa sai melkoisen boostin aikaiseksi. Ilmeisesti
julkisuus teki blogin tunnettavuudelle melkoisen palveluksen. Toisaalta äkkiä
se kuuluisuus katoaakin. Tällä hetkellä kävijöitä on noin 120 - 150 päivittäin,
joten ei tässä ihan omaksi iloksi tarvitse kirjoitella. Lukekaahan tarinoita jatkossakin,
niin saadaan tämä projekti loppuun joskus.
Blogin alkuvaiheessa ihmettelin, ettei kukaan ollut keksinyt
tätä ideaa aiemmin? Nyt tiedän, ettei toista näin hullua taida tästä kaupungista
löytyä…siinä kai suurin syy. Toisaalta ei taida löytyä hulluja muualtakaan,
koska ”Kotkan siivillä” blogi taitaa hyytyä jo ennen starttia?
Willimies....täyttä betonia |
Sami ja Saku, muchos gracias teille molemmille! Ilman panostanne
tämä projekti olisi lässähtänyt jo aika päiviä takaperin. Teiltä olen saanut
tsemppiä vaikeina hetkinä ja olette itsekin tehneet suuren työn etsimällä
netistä tiedon murusia kohteista. Toisaalta olettehan oppineet itsekin paljon
Lappeenrannan historiasta ja se ei ainakaan ole ollut hukkaan heitettyä aikaa.
Vai mitä poijaat?
Assistentteja ei voi unohtaa. Te olette pyyteettömästi
osallistuneet kuvausretkiin ilman palkkaa. Hienoa, että kaveripiiristäni löytyy
muitakin historiaan hurahtaneita! Lienee kai kohteliasta kirjoittaa nimenne
tänne näkyviinJ
Sekalaisessa järjestyksessä: Jari Pylkkänen, Jouni Sollo, Korppisielu, Ari
Niemelä, Jarkko Rita, Kyösti Jääskeläinen, Mika Lallo, Ahti Siiskonen ja Mikko
Reinikainen sekä muutama muukin, jotka ette halunneet nimeänne bittiavaruuteen.
Lienee myös paikallaan antaa erityiskiitos Maasotakoulun
majurille(nimi sotilassalaisuus), joka myönsi Willimiehelle erikoisluvan
liikkua ja valokuvata suljetulla sotilasalueella. Nämäkin kohteet esitellään, tosin
vasta keväämmällä. Unohtaa ei myöskään sovi ”Joensuun suurta ajattelijaa” eli
Pirhosen Ilkkaa, joka on potkinut tähän projektiin myös vauhtia. Lisäksi tämä
kilpailutilanne ”Iskän” ja Willimiehen välillä pitää meidät molemmat hyvässä
kunnossa…hah hah!
Lisäksi täytyy mainita, että olen saanut paljon uusia
ystäviä ja monet historian hämäriin painuneet vanhat kaverit ovat ottaneet
yhteyttä blogin ansiosta. Mukavin yllätys oli eräs heinäkuinen yhteydenotto.
Muistelin 5.7.2012 julkaisemassani kirjoituksessa Tuijaa, jonka kanssa
kurvailtiin nuorina mopolla Halkosaareen. Reilu viikko eteenpäin niin istuimme
nenät vastakkain Prinsessa Armaadan terassilla menneitä muistelemassa. Hauskaa oli ja muistahan Tuija, mitä sovimme
ensi kesästä!
Betoninen Willimies vm.-82 on Niilo Kouvon tekemä patsas |
Ystävät on ollut parasta tässä projektissa. Kiitokset teille
ja pidetäänhän yhteyttä jatkossakin. Rapin Kallelle olen vieläkin kaffet
piikissä, häntäkään ei voi unohtaa! Kiitokset ruutikellarin esittelystä, oli
hienoa nähdä kyseinen paikka. Unohtaa ei sovi myöskään Asikaisen Mikaa, jonka
paikallistuntemuksen avulla löytyi Joutsenon korvesta se viime sotiin liittyvä
lentomuistomerkki. Tunti rämmittiin tiheässä metsikössä yltä päältä hiestä märkinä,
mutta löytyihän se! Tämäkin esitellään joskus myöhemmin…
Mitäs sitä vielä tarinoisi? Liittykää Willimiehen jäljillä Facebook-sivustoomme
ja ilman muuta voitte antaa palautetta ja kommentteja naamakirjan kautta tai
sitten suoraan blogin kommentointiosion kautta. Monet teistä ovat lähestyneet meitä
suoraan sähköpostitse, joten näinkin voi toimia! Kiitoksia myös lukuisista
vihjeistä, joita olen teiltä lukijoilta saanut. Lisääkin voi ilmoitella.
Etenkin nuijamaalaiset ja ylämaalaiset, teiltä kaipaisin tietoja alueenne
muistomerkeistä, nähtävyyksistä ja muista erikoisuuksista. Nämä alueet ovat
itselleni melkoisen tuntemattomia. Tietenkin vihjeitä otetaan vastaan keneltä
tahansa. Juttuun johtaneesta vihjeestä saa nimen palkattomien assistenttien
listalle…
Lisäksi tässä voisi kai mainita kiitokset muutamista
kommenteista, joissa olen saanut lisäinfoa kohteista. Aion päivittää tarinoita
tulevaisuudessa ja korjata puutteita, kun niitä tulee tietooni. Päivitetyt
jutut merkitsen otsikon *-merkillä. Muutama päivityshän sitä onkin jo tullut
tehtyä. Kiitokset teille kaikille aktiivisille!!! Olisinpa minäkin aktiivinen
ja saisin lopultakin päivitettyä nuo kirjoitukset!
Lisäksi jos hallussanne on kuvia vanhasta Lappeenrannasta,
niin esittelisimme niitä mielellämme blogissamme. Jos kuvan kopiointi
sähköiseen muotoon ei onnistu, niin me voimme tehdä sen teidän puolestanne ja
palauttaa alkuperäiset kuvat takaisin.
Olisiko kansalaistori kaupungintalon edessä sopiva sijoituspaikka Willimiehelle? |
Tämä tarinahan on kuin Oscarin voittaneen amerikkalaisen näyttelijän
kiitospuhe, mutta mennään edes hetkeksi asiaan. Esitellään tähän lopuksi
Huhtiniemen leirintäalueelta löytyvä betoninen Willimies. Blogia aloittaessani,
en tiennyt tällaisesta patsaasta yhtään mitään. Kesällä kurkkasin hakusanoja,
joilla blogiin on eksytty ja sieltä huomasin hakusanan ”villimiespatsas Huhtiniemi”.
Tyrkkäsin hakusanan kaiken tietävään Googleen ja löysin maininnan tällaisesta
patsaasta. Ei kun etsimään ja löytyihän se!
Patsaan tulevasta kohtalosta en
osaa sanoa, koska Huhtiniemen leirintäaluehan lakkaa toimimasta syksyllä 2013 ja alueelle
rakennetaan taloja tai jotain sinne päin. Ehdotankin, että tämä Niilo Kouvon
vuonna 1982 tekemä patsas sijoitettaisiin kaupungintalon eteen muistuttamaan
uusia tulevia kaupunginvaltuutettuja toimimaan rehellisesti, historiallisia
kohteita suojellen, ympäristöarvoja kunnioittaen ja kaikin keinoin lappeenrantalaisten
sekä Lappeenrannan parhaaksi. Muuten Willimies antaa kartun puhua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita