Lappeenranta / Kisapuisto ja SaiPa

Kisapuisto 40 vuotta! Willimieskolmikko onnittelee aikuisen ihmisen ikään tullutta jääkiekkopyhättöä. Takuulla jokaisella on joitain mielenkiintoisia hetkiä jäänyt muistojen albumiin tästä paikasta? Minulla ainakin, kuten omilla pojillanikin!

Willimiehet ovat esitelleet SaiPan ensimmäisen kotikentän jo aiemmin, mutta nyt on aika korjata vakava puute ja esitellä SaiPan nykyinen kotiluola Kisapuisto. Täällä Willimies on elämänsä aikana kokenut hienoja hetkiä, sietämätöntä jännitystä ja niiden vastapainona myös kirveleviä tappion hetkiä. Tällaista on ollut olla 40 vuotta SaiPan kannattaja, mutta eiköhän tässä seuraavatkin vuodet paikalle könytä. Miksi? No tietenkin, koska Kisapuisto tarjoaa elämyksiä ankeina syys- ja talvi-iltoina ja minä olen ollut mukana alusta asti. Helpollahan ei periksi anneta!

Kisapuisto...liekö mitään alkuperäistä jäljellä?

 Ajattelin, että lienee syytä muistella muutamia mieleen painuneita huippuhetkiä Kisapuistossa. Jo pienestä pitäen askeleeni veivät Kisapuistoon, missä monet tähdet pelasivat. Tällä 40 vuoden matkalla uusia tähtiä on syntynyt ja vanhoja kadonnut, mutta jotenkin omat ajatukset aina palaavat 1980-luvun alkuvuosiin, jolloin SaiPa nousi liigaan. Mälkiän Heikki, Skrikon Pete ja etenkin Ralph Cox jättivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen mieheen. Jumaliste, Cox oli hurja jätkä. Nyrkit viuhui, maaleja syntyi ja sytytti omalla asenteellaan aina joukkueen parhaimpaansa. Kaveri voitti jäähypörssin ja oli pistepörssin nelonen! Tällainen kaveri Cox oli…

SaiPan jäädytetyt pelinumerot....Petri Skriko, Lalli Partinen ja Heikki Mälkiä. Missä Ralph Coxin paita?

Tuohon aikaan sai pelata kovaa, eikä joka hemmetin hipaisusta saanut jäähyä. Kakkonen tuli normaalista pelirikkeestä, mutta vitosen sai vasta kun kaveri vuoti verta. Kymppi tuli suunsoitosta. Nykyäänhän vastaavista jaetaan 5+20minuuttia ja hovissa pannaan vielä 10 pelin pelikielto päälle. Kyllä ennen lätkä oli erilaista… Joskus suorastaan kaipaan niitä aikoja, kun kentälle laitettiin Paakkarisen Jykerö, Kukon  Joke ja Peitsoman Julle tavoitteena aikaansaada megalomaaninen hässäkkä. Nykyisin pelit ovat melkoisen kliinisiä tapahtumia, vaikka kaikki pelit seisomakatsomossa katsonkin.

Noista ovista kuljetaan unelmien pelikentälle

Hifk vs. SaiPa ottelut olivat aikoinaan todella kiihkeitä. Nyrkit viuhuivat ja välillä joukkueet tappelivat ottelun aikana vaihtoaitiossakin. Helsinkiläisten Artsi ”Sika” Jokinen oli aina keltapaitoja härnäämässä, mutta muutaman kerran kaverilta niistettiin nenä ihan huolella. Ilmankos sanoi Kisapuiston olevan pahin paikka. Täällä jaettiin vieraille vain makuupaikkoja!  Nyrkit viuhuivat ja vaihtoaition ovikin lensi kerran  jäälle…kunnon actionia!

Unohtaa ei voi myöskään mielialapelaajana tunnettua maalivahti Tuomo ”Tumppi” Laukkasta. Kerran sisään peliin, kun oltiin häviöllä 1-5. Torjui kaiken mahdollisen ja tukun mahdottomia ja noustiin tasoihin 5-5! Mikä fiilis pelin jälkeen. Tällaisia tappioita vihaavia miehiä kaivattaisiin nyt. Tai oikeastaan aina, koska he nostavat joukkueen tasoa.

Tunnelmaa oli tosin aikoinaan enemmän, kun varuskuntasoittokunnan rytmiryhmä oli lyömässä tahtia! Jotain sen tapaista meteliä kaipaisin nytkin. Kyllähän SaiPaFanit parhaansa tekevät, mutta melko nihkeää tuo yleisön kannustus on. Jotain uutta voitaisiin kokeilla, olkoon se sitten vaikka rumpuryhmä. Tiedän, että useimmat katsojat eivät ajatuksesta tykkää, mutta heitänpä tähän pienen vihjeen. Itse kävin viiden vuoden ajan katsomassa Jokipoikien ottelut Mehtimäellä. 1500 katsojaa piti enemmän meteliä, kuin nykyisin Kisapuisto. Hurskaisen Emalle kuuluu suuret kiitokset Joensuun lätkä kannatuksesta. Ehkä häneltä kannattaisi kysyä vihjeitä?

Unohtaa ei voi myöskään Dale McTavishin parhaita vuosia SaiPassa. Siinä oli kanssa hurja sälli. Entäs Machuldan bravuuri? Laidalta sisään ja viuhuva lämäri yläpesään. Tämän tyyppisiä miehiä lisää. Janecky oli SaiPan löytö ja pelasi meillä yhden hiton hyvän kauden, kunnes Hjallis päätti hankkia kaverin Jokereihin. Ei ole varmaan koskaan katunut ostostaan? Unohtaa ei sovi myöskään SaiPan maalivahti Zeppiä, joka teki jääkiekkohistoriaa Kisapuistossa. Pätkän voit kurkata tuosta alapuolelta.

Viime vuosien parhainta antia oli kevät 2006, jolloin pelattiin Hifkiä vastaan Play Off sarjaa. Molemmat kotipelit kävin katsomassa, vaikka Joensuussa asuinkin. Viimeisellä retkellä oli mukana Kotkan mies Piispan Jarkko ja hän näki elämänsä jännittävimmän jääkiekko-ottelun livenä. Turpaanhan siinä tuli ja hiljaisina poikina ajeltiin takaisin Joensuuhun. Silti kokemus oli hieno ja tänä keväänä sinne Play Offeihin mennään taas vaikka väkisin. Kunhan nuo miehet kestäisivät kasassa. Kisapuisto kestää vaikka minkälaisen huutomyrskyn, jos vaan yleisö saa sitä mitä kaipaa, siis voittoja! Kisapuiston uusille sankareille on nyt tilausta!!

Pakko vielä tyrkätä tähän väliin yksi hauska episodi muutaman vuoden takaa, joka liittyy Kisapuistoon ja SaiPaan. Tulin kaverini Leinosen Maurin kanssa kerran varta vasten Joensuusta katsoman lätkää Kisapuistoon. Kierona savolaisena Mauri  kannatti vastustajan joukkuetta. No tietenkin SaiPa otti ja hävisi kyseisen ottelun. Mauri jaksoi kuittailla tästä pitkän ajan, mutta koittihan se suloinen koston hetki. Seuraavana kesänä Mauri päätti polkupyöräillä Joensuusta kotikonnuilleen Kiuruvedelle. Matkaa oli noin reilu 200 kilometriä. Lupasin hyvää hyvyyttäni lainata omaa Mp3-soitintani matkalle. Tyrkkäsin kovalevyn täyteen SaiPa-laulua ja nyt Mauri osaa varmaan unissaankin kyseisen erinomaisen laulun!! Mauri, puntit ovat tasan? Pelottavaa, mutta Willimies taitaa olla pitkävihaista sorttia?

Hienoja hetkiä on siis ollut paljon ja lisää on tulossa, mutta kyllä Kisapuistoon mahtuu myös yksi elämäni noloimmista tilanteista. Aikoinaan yleisökilpailun osallistujat menivät kentälle laukomaan kiekkoa kohti punaviivaa. Pääsin kerran mukaan kiekkokisaan ja innoissani hyppäsin kaukaloon. Tallasin suoraan kiekon päälle ja kaaduin persuksilleni vesilätäkköön. Olipa kiva katsoa täpötäydessä hallissa kolmas erä persukset märkänä. Tästä ei voi enää pahemmaksi mennä?

Vasemmassa takakulmassa Willimies seurailee pelit nykyisin. Valitettavasti valaistus ei oikein riittänyt

Jos minun pitäisi valita joku paikka Lappeenrannasta, mikä on vaikuttanut elämääni eniten, niin kyllä keskussairaalan synnytysosaston jälkeen Kisapuisto tulee seuraavana. Ottelupäivinä tunnelma nousee aina tappiin ja odottavalla mielellä tulee käveltyä hallille. Useimmiten tyytyväisenä saa Kisapuistosta lähteä pois. Minulle riittää nykyisin kunnon taisteluottelu, vaikkei pisteitä tulisikaan. Velttoilua en hyväksy. Tässä asiassa vanha VHS-nauha Coxin peleistä kannattaisi näyttää joukkueellemme, niin voittoja tippuu tasaiseen tahtiin!

Huomenna otetaan Kisapuiston 40-vuotisjuhlaottelussa kolme pistettä savolaisilta muikunpurijoilta Kalpalta. Tuuha siekii paikalle Kisapuistoon!!! Luvassa on jonkin sortin juhlaottelu, vaikka Willimiehellä jokainen ottelu onkin juhlan aihe!

Voittopelin jälkeen kylmä huurteinen sporttibaarissa kruunaa onnistuneen illan.