Hemmetti tätä bloggaamisen riemua! Ajattelin muutama tunti takaperin tuikata uuden tarinan blogiin. No talletustila loppui ja minähän en jollekin Kuukkelille rupia maksamaan. Tein omia hienosäätöjä ja virityksiä netin ohjeilla. Saas nähdä kuinka pitkään tämä viritykseni toimii? Jännä nähdä, mutta en varmasti rupea muuttamaan kuvia pienemmiksi. Saattaa siis olla, että lähiaikoina blogi saa jatko-osan. "Willimiehen jäljillä edelleen"....tieto mahdollisesta muutoksesta ilmoitellaan lukijoille täällä blogissa ja tietenkin Facebooksivustollamme.
Asiaan...Willimies on lainnoudattamisen ja järjestyksen kannattaja, vaikka joskus nuorempana olinkin lain kanssa törmäyskurssillakin. Ylinopeussakkoja rätkähti silloin tällöin ja tulihan tuo putkan pahnatkin kokeiltua. Mieluummin nukun omassa sängyssäni! Mutta ei siinä mitään…ilman poliisia maailma olisikin melkoista anarkiaa. Työtä poliisikin tekee, joten annetaan heidän suorittaa omia tehtäviään kaikella tarmollaan.
Asiaan...Willimies on lainnoudattamisen ja järjestyksen kannattaja, vaikka joskus nuorempana olinkin lain kanssa törmäyskurssillakin. Ylinopeussakkoja rätkähti silloin tällöin ja tulihan tuo putkan pahnatkin kokeiltua. Mieluummin nukun omassa sängyssäni! Mutta ei siinä mitään…ilman poliisia maailma olisikin melkoista anarkiaa. Työtä poliisikin tekee, joten annetaan heidän suorittaa omia tehtäviään kaikella tarmollaan.
Poliisin tehtävähän on valvoa lakia ja ylläpitää
järjestystä, jotta kansalaisilla on mahdollisimman turvallinen asuinympäristö.
Hyvin ovat siinä toimessaan onnistuneet, koska rikollisuus on siirtynyt
Internetiin ja poliisit ovat siirtyneet salaisiksi agenteiksi, koska eipä noita
täälläpäin erikoisemmin näy. Lienevät antamassa ilmaista valtion kyytiä jollekin
tai sitten istuvat työpöydän ääressä raporttia vääntämässä?
Nykyisin poliisi on valtion(sisäministeriön) alaisuudessa,
mutta ennen asiat olivat toisin. Järjestyksenpidosta vastasi Lappeenrannan
pormestari ja raati. Heidän tehtävänsä oli palkata kaupunginpalvelija, jonka
tehtäviin kuului myös järjestyksenpito. Erkki Jaakonpoika tunnetaan nimeltä ensimmäisenä
kaupunginpalvelijana, sekä vuosina 1656-1683 tehtävää hoitanut Maunu Haajainen
tunnetaan myös nimeltä. Lienevät kaupunkimme ensimmäiset ”poliisit”.
Ajat muuttuivat ja Lappeenranta joutui Venäjän hallintaan,
mikä siirsi hallinnon Viipurin kuvernementtiin. Linnoitukseen tulvi sotilaita
ja järjestyksenpito siirtyi osittain kaupungilta paikallismajurin tehtäväksi.
Tämä aiheutti lukuisia ongelmia, kunnes vuonna 1827 kaupunki yritti
itsenäisesti selvitä järjestyksenpidosta. Tällöin järjestyksen ylläpito
tehtäviin palkattiin pari raatimiestä ja muutama apulainenkin.
Pääsääntöisesti kaupungin palovartijat hoitivat myös
poliisitehtäviä, mutta asioihin haluttiin muutosta. Kaupunginvaltuusto teki
18.6.1885 päätöksen poliisitoimen aloittamisesta ja palkkasi kaupungin
palkkalistoille kolme poliisia. Heidän palkkansa olisi 60 markkaa kuukaudessa
ja ilmainen asunto. Virkapuvun he joutuivat hankkimaan itse, mutta miekan
kaupunki sentään kustansi. Palkkalistoilla mainitaan nämä kolme poliisia
nimeltä. Kyseiset herrat olivat Gabriel Korpela, Elias Lavonen ja Johan
Kymäläinen. He eivät kuitenkaan olleet kaupunkimme ensimmäiset poliisit, vaan
tämä kunnia menee herroille A. Suikki ja Robert Järvenpää. He saivat palkkaa
hetken ajan kaupungilta jo vuoden 1884 loppupuolella toimiessaan väliaikaisina
poliiseina.
Poliisien määrä ei kuitenkaan ollut riittävä ja etenkin
markkina-aikoina jouduttiin usein kutsumaan sotaväki apuun sekä palkkaamaan
väliaikaisia markkinapoliiseja. Alkoi vahvasti näyttää siltä, ettei
kaupungeissa ollut riittävästi resursseja ja halua palkata riittävästi
henkilöstöä tehtävän hoitamiseksi. Oli suurten muutosten aika.
Ensimmäisen sortokauden alkaminen vuonna 1899 oli alkua
nykyiselle valtiojohtoiselle poliisille. Poliisihallintoa siirrettiin
kenraalikuvernöörille, mikä lisäsi hänen valtaansa. Tässä tehtävässä toimi
silloin Nikolai Bobrikoff, jonka nimessä on edelleen pahamaineinen kaiku. Sortotoimenpiteet
tiukkenivat jatkuvasti ja poliiseille annettiin kenraalikuvernöörin toimesta
tehtäviä, jotka eivät aiemmin kuuluneet heille. Vastustelu johti usein
poliisien erottamiseen, kuten Lappeenrannassa vuonna 1904.
Seuraava kriisiaika eli suurlakko vuonna 1905 johti koko
poliisivoimien eroon kaupungissamme. Tilalle astui 20 miehinen
turvallisuusmiehistö. Suurlakon ja sortokauden päätyttyä kaupunki yritti
järjestellä poliisitoimea parhaansa mukaan lisäämällä poliisien määrää. Tämä muutos
toteutetaan, mutta poliisivoimat eivät muodostu kovinkaan vahvoiksi koska ei
ole selkeää kuvaa, kenelle kuuluu vastuu heidän toiminnastaan. Valvooko heitä
kaupunginvaltuusto, maistraatti vai valtio?
Toisen sortokauden alussa poliisitoimea siirrettiin koko
ajan lisää kohti valtiojohtoisempaa hallintoa, mutta vasta 1.9.1916 astui
voimaan keisarin määräys itsenäisen valtiojohtoisen poliisilaitoksen
perustamisesta. Ensimmäiseksi poliisimestariksi Lappeenrantaan valittiin
kornetti Reudolph- Pusirevsky. Tämä venäläinen toimi virassa aina Venäjän
vallankumoukseen asti ja oli tietenkin sortotoimenpiteiden kannattaja. Tämä ei
tietenkään herättänyt luottamusta asukkaissa. Silti kaupunki kustansi
kolmasosan poliisitoimen kuluista aina 1970-luvun loppupuolelle. Tämän jälkeen
kustannukset siirtyivät kokonaisuudessaan valtiolle.
Venäjän vallankumouksen huumassa koko poliisikunta erosi jälleen
ja tilalle tuli kansanmiliisi, joka koostui Voimistelu- ja urheiluseura Vesan
jäsenistä. Sotaväki suostui yhteistoimintaan näiden henkilöiden kanssa
määräten, että heillä on oltava punainen käsivarsinauha V-kirjaimella
varustettuna. Poliisimestari Reudolph –Pusirevski pidätettiin ja kuljetettiin
junalla Pietariin. Saattoretkellä lienee ollut mukana vuoden 1918 tapahtumiin
kiinteästi liittyvä Viktor Ripatti.
Kansanmiliisin valtakausi päättyi jo kolmen päivän kuluttua,
muta vaikka maistraatti ottikin sekavissa oloissa poliisilaitoksen haltuunsa,
ei kansanmiliisi lopettanut toimintaansa. Heidän vaatimuksestaan erotettiin
poliiseja, jotka eivät olleet työväestön mieleen. Ajat muuttuvat hiljalleen
kohti anarkiaa.
Itsenäistyminen ei tilannetta muuttanut, vaan sen jälkeen
puhjennut sisällissota jakoi kansan kahtia, kuten edellisen vuoden aikana
kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Sodan aikana punaiset ottivat
poliisilaitoksen haltuunsa ja nimittivät miliisipäälliköksi Mikko Jakovleffin,
joka menettää myöhemmin henkensä kahden juopuneen jääkärin ampuessa hänet.
Laillisen viranomaisen toiminta poliisilaitoksessa alkoi
1.5.1918, jolloin palkattiin henkilöt poliisilaitoksen toimiin. Huomionarvoista
on, että seitsemän entistä poliisia palkataan. Heidän taustoistaan en osaa
sanoa mitään, mutta vaikuttaa hivenen oudolta. No ammattimiehiä…
Entä poliisilaitoksen sijainti? Vuoteen 1923 asti
poliisilaitos sijaitsi palolaitoksen kanssa samoissa tiloissa nykyisen
kävelykatu Oleksin varrella. Tämän jälkeen poliisilaitos siirtyi tämän päivän
kohteeseemme Snellmanin kadulla sijaitsevaan puurakennukseen, missä laitos
toimi yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1980 asti.
Tämä rakennus korjattiin poliisilaitoksen tiloiksi ja
korjauspiirustuksista vastasi J.Wikstedt. Nykyisin rakennuksessa toimii
kulttuuritoimisto ja tämän tyyliltään klassisen julkisivun takaa passaa miettiä
kulttuuriasioita.
Olipahan sekava ja pitkä kirjoitus, mutta kun asiat ovat
joskus vaikeaselkoisia. Tällä kertaa asiat menivät ajoittain hilseen yli
kirjoittajaltakin. Pitänee joskus päivittää tämäkin tarina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita