Perhana, en olisi ikuna uskonut saavuttavani millään tekosillani 150.000 vierasta omassa blogissani. Aivan uskomaton juttu, mutta tottahan tuo taitaa Bloggerin laskurin mukaan olla. Aivan käsittämätöntä.... ja historia-alan ammattilaisille kaiketi järkytys? Vaan, niin sitä vaan amatöörikuvaaja ja - kirjoittaja on päässyt melkoisen suureen levitykseen. Hienoa ja käykäähän arvoisat lukijat uudelleenkin vierailemassa sivustollani. Kiitokset kuitenkin tähän astisistakin visiiteistä.
Vaan miksi teen tätä työtä? Sitä olen viime aikoina pohtinut itsekin melkoisen usein ja erilaisia syitä on ajoittain putkahtanut mieleeni. Vaan oikeastaan yksi syy saa minut enää jatkamaan, vaikka tämä bloggaaminen osaa sitten välillä kiristää hermoja ihan toden teolla. Tästä on tullut pakkomielle ja siitä ei tunnu koskaan pääsevän eroon, koska uusia kohteita putkahtelelee esiin jatkuvasti ja blogi tuntuu laajenevan aina uusille aihealueille.
Viime aikoinahan keskeiseksi osaksi on tulleet alueen luolat, mitä on tullut kierreltyä tutkimassa useastikin. Ensi talven harrastus lienee kuvata kaikki Etelä-Karjalan kalliomaalaukset ja joitain muitakin esihistoriallisia kohteita, sikäli kun niistä on jotain näkyvää maan päälle. Pikku hiljaa blogista alkaa muodostua Etelä-Karjalan historiallisten- sekä luonnonkohteiden sekä alueen muistomerkkien tietokanta, mitä joku voi hyödyntää kuka mihinkin. Itsekin hyödynnän tätä blogiani omassa työssäni historianopettajana, tosin tällä hetkellä toimiminen koulun apulaisrehtorina on vähentänyt sen hyödyntämistä. No, ehkä joskus siitä on vielä itsellenikin todellista hyötyä muodossa jos toisessakin?
 |
| Lappeenrannan pisin kerrostalo |
Vaan nyt on aika ottaa aikalisä harrastuksesta ja pitää pieni hengähdystauko ainakin viikon ajaksi tai hitostako tuota tietää vaikka jo huomenna jatkaisin naputtelua ja julkaisisin uutta aineistoa? No, nähtäväksi jää! Joka tapauksessa pakkohan se on taas yksi kohde esitellä ja tällä kohteella onkin Willimiehen sydämessä oma lokonen loppuelämän ajaksi.
Kaukaalla Rajakadulla sijaitseva "Ykköskaivanto" oli tarkoitus säästää blogin viimeiseksi kohteeksi, kun viimeinenkin kohde olisi esitelty. tarkoitukseni oli palata reissuiltani kotiin Ykköskaivantoon ja sen G-portaaseen, koska täältä läksin kuvaamaan ensimmäistä kohdettani. Kaiken lisäksi joskus takavuosina vanhempani toivat minut ensimmäistä kertaa kotiin synnytyslaitokselta samaan taloon, missä asuin viimeiset kuusi vuotta tyytyväisenä elämääni Kaukaalla. Täältä oli lyhyt matka kaikkiin itselleni tärkeisiin paikkoihin, kuten työpaikalle ja Kisapuistoon, kaupungin yöelämää unohtamatta. Vaan, asiat menivät toisin....
 |
| Tänne piti Willimiehen retkien päättyä kaikkien aikojen pippaloihin... |
Nyt on varmaa, ettei blogi pääty Kaukaalle, koska kotipaikkani on nykyisin Joutseno. Tänne olisi tarkoitus jäädä pysyvästi, joten tänne blogi päättyy, jos tämä retki tulee ikuna päätepisteeseen?
Vaan, kerrotaan nyt vanhasta hyvästä Ykköskaivannosta jotain tai sen historiasta ainakin, koska tämä entisaikoina lemmenlaivana tunnettu rakennus ei ainakaan viime vuosina ole ollut entisen nimensä väärtti. Kyseinen kerrostalo on Lappeenrannan pisin kerrostalo ja se on saanut nimensä lähistöllä sijaitsevasta kivien ottopaikasta, minkä jäljet näkyvät maastossa vieläkin. Ykköskaivanto nimitys sen sijaan tulee siitä, että rakennuksia on kaikkiaan kolme.
Kerrostalo on rakennettu myöskin kaarevaksi ja siinä on eräs omituisuus, mihin minäkään en tiedä ratkaisua. Porraskäytävien kirjaimet alkavat A:sta, mutta C ja D puuttuvat välistä kokonaan. Miksi? Sitä en tiedä, mutta ehkä joku osaa tähän vastata.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita