Etelä-Karjala / Katoavaa kansanperinnettä - maitokopit

                                                     Anita Hirvonen "Maitolavan prinsessa"

Aina välillä tuntuu, että monellakaan vanhalla ja entisaikoina merkittävällä rakennuksella ei ole elinsijaa nykyaikana. Näin itsekin vielä taannoin ajattelin tämän päiväisten kohteiden kohdalla, mutta onnekseni olen huomannut olleeni väärässä. Maitolavat, - laiturit sekä - kopit elävät vieläkin Suomessa. Itse jo ajattelin niiden kadonneen ikuisiksi ajoiksi, kuten kävi mummoni maitolaiturille, minkä pahalaiset idiootit räjäyttivät aniitilla taivaan tuuliin puolustusvoimilta varastetuilla räjähdysaineilla. Onneksi mokomat hölmöt saapuivat myöhemmin katselemaan kolttosensa aiheuttamaa tuhoa rikospaikalle. Jäivät mokomat ruojakkeet kiinni!

Maitokoppi Rautjärveltä

Lemin Kantturaniemeltä

jostain Lemiltä

Kaunis maitokoppi Lemiltä

Itsekin muistan nuoruusvuosilta kun mummoni kanssa raahattiin maitotonkat kärreillä maitolaiturille odottamaan maitoauton saapumista. Varmaan tuolloin kyseinen työ on tuntunut raskaalta, mutta koska aika kultaa muistot niin, hienoa aikaahan se kaiketi oli? Lisäksi kylän nuoriso kokoontui illanviettoon maitolaiturille ja monet hyvät jutut tuli kuunneltua sekä kylän likkoja nauratettua.... se oli sitä surutonta nuoruusaikaa!

Lemin kotiseutumuseon edustan maitokoppi odottaa LYOMin maitoautoa

Yhdessä vaiheessa kylältä maitokopit purettiin pois kehityksen tieltä ja osa sortui itsestään. Onneksi kaikkialla ei ole näin tapahtunut, vaan olen omilla reissuillani huomannut, että niillä on yhä oma osansa maalaismaisemassa. Ehkä ne eivät ole enää samanlaisia tiedonsiirron- ja tapaamispaikkoja kuin ennen, mutta oma osansa niillä on vieläkin. Miksi niitä muuten kunnostettäisiin ja pidettäisiin yllä. Willimieheltä lähtee ainakin täysi kunnioitus niille, jotka vaalivat tätä kansanperinnettä. Ehkä ne nousevat vielä joskus uuteen kukoistukseen? Pannaan maitoa tulemaan.....

                                             Valion maitomainos "Panit maitoa tulemaan"