sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ihantala / Torjuntavoiton muistomerkki*

                                                                           "Maamme"

Suomen itsenäisyyspäivä ja siihen oleellisesti kuuluva paikka saa nyt ensiesittelynsä blogissamme. Paikannimenä Ihantala on tarunhohtoinen ja itseäni hivenen arveluttaa kirjoittaa paikasta ja siellä käydystä torjuntataisteluista, missä ratkaistiin kesällä 1944 Suomen itsenäisyyden kohtalo. Lopputuloksen me kaikki tiedämme, mutta koska aiheesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja tarkkoja selvityksiä karttoineen, niin itse jätän asian käsittelyn laajemmalle tasolle. Syy valitsemaani esitystapaan on se, etten ole millään tavalla pätevä esittelemään taistelunkulkua joukko-osastojen tasolla. Lisäksi Suomi on täynnä sotahistoriaamme keskittyneitä ihmisiä, jotka tietävät asioista itseäni enemmän....
Ihantalan torjuntataistelun muistomerkki

Ihantalan taistelut tai kuten niitä yleensä nimitetään Talin-Ihantalan taisteluiksi ovat Pohjoismaiden sotahistorian suurin taistelu, missä ratkaistiin Suomen itsenäisyyden kohtalo kesä-heinäkuun taitteessa 1944. Koska sota ei tunne taukoja, niin tarkkoja päivämääriä taisteluista on mahdoton sanoa, koska ne vaihtelevat eri lähteissä. Joka tapauksessa taisteluihin osallistui niiden eri vaiheissa 50.000 suomalaista ja 150.000 venäläistä sotilasta. Ylivoima oli siis melkoinen. Lisäksi kesäkuun nopea perääntymisvaihe suurhyökkäyksen alettua päättyi suomalaisten osalta 20.6.1944 Viipurin menettämiseen ja se sai aikaan muutoksen. 
Muistomerkillä riittää kävijöitä....lähes aina on paikalla jonkun veteraaniseurueen laskema uusi seppele

Asenteen muuttumista rintamakarkuruuteen ja perääntymiseen kuvastaa kaiketi parhaiten 10.divisioonan komentajan eversti Savonjousen sanat: "Tästä ei sitten peräännytä. Ei nimittäin voida. Siellä ovat seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maanpuolustaja. Jos joku tästä pakenee, minä olen itse pidättämässä, näin on minun osani ja arpani."
Muistomerkin teksti

Ensin venäläiset yrittivät läpimurtoa Viipurin länsipuolella, mutta eversti Marttisen johtama JR61 pysäytti Kivisalmen ylityksen tykistön avulla. Se ratkaisi, etteivät venäläiset päässeet suomalaisten selustaan. Kiivaiden taisteluiden jälkeen ratkaisua näiden kahden maan armeijan välillä alettiin etsimään Viipurin menetyksen jälkeen kaupungin koillispuolella Talin kylän alueella. Tännekin vihollinen oli keskittänyt valtavasti joukkoja ja kalustoa. Lisäksi lähes täydellinen ilmaherruus sai suomalaiset perääntymään sitkeiden taisteluiden jälkeen muutaman kilometrin, mutta vastahyökkäyksillä pyrittiin saamaan alueet takaisin.
Muistomerkin takaa löytyy infoa muistomerkistä

Kesäkuun 27.päivänä Suomen ainoa panssaridivisioona heitettiin taisteluihin mukaan ja se aiheuttikin melkoista tuhoa vihollisen panssarijoukoissa, mutta haluttua mottia ei saatu aikaan. Siihen eivät voimat riittäneet. Myöskin asemasodan aikainen tapa säästellä tykistönammuksia oli vielä joillakin veressä, vaikka nyt ammuksia olisikin ollut käytettävissä. Vihollinen pääsi pikkuhiljaa etenemään ja saavutti lopulta Portinhoikan tärkeän neljän tien risteyksen, mistä olisi hyvä tieura Saimaan kanavan Juustilan sululle. Se oli paha menetys suomalaisille, mutta taistelut olivat tuolloin vielä kesken....
Neuvostomuistomerkki Portinhoikassa
Suomen lippu Portinhoikan muistomerkin kivimuurissa

Taisteluiden käänne alkoi hahmottua 29.6.1944, jolloin Kannaksen joukkojen komentaja Oesch määräsi IV armeijakunnan vetäytymään puolustukseen Ihantalaan. Lisäksi Ihantalan rintama sai täydennystä Laatokan pohjoispuolelta, mistä saapui 6.divisioona vastaamaan Ihantalan puolustuksesta Einar Vihma komentajanaan. Tämän jälkeen alkoikin taisteluiden voittajan selvittäminen. Neuvostojoukot hyökkäsivät innokkaasti kohti suomalaisten asemia, mutta heidät lyötiin pois lukuisia kertoja. Suurena apuna olivat tykistöjoukot, jotka pystyivät parhaimmillaan ampumaan 250 tykin voimin samalle alueelle. Enää kranaatteja ei säästelty, vaan nyt laitettiin kaikki peliin....
Muistomerkin juurelle on kerätty muistoja taisteluista

Tykistön mahtava voima pakotti venäläiset antamaan periksi heinäkuun 8-9.7 välisenä yönä, jolloin heille alkoi selvitä, ettei Ihantala anna periksi. Lopulta 13.7 neuvostojoukoille annettiin käsky käydä alueella puolustukseen, koska läpimurtoa ei alueella saatu aikaiseksi. Torjuntavoitto oli saavutettu ja Suomi pelastunut viettämään itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia vastaisuudessakin! 
Muistomerkin pohjoispuolelta löytyy suomalaisten taistehaudat

Monia suomalaisia ihmetyttää yhä edelleen, että kuinka oli mahdollista pysäyttää lukumäärältään ylivoimaiset neuvostojoukot Tali-Ihantalan noin sadan neliökilometrin kokoiselle alueelle? Syitä on tietysti lukuisia, mutta niistä on pakko nostaa esiin ainakin muutama kiistaton syy. Ensimmäiseksi suomalaiset saivat sekasortoisen perääntymisvaiheen jälkeen joukot uudelleen taistelukuntoisiksi lukuisista rintamalta paenneista huolimatta. Viipurin helppo menettäminen viholliselle sai varmaankin monet taistelemaan kaikkensa antaen. Saksalaisten aseapu panssareiden, rynnäkkötykkien ja ilmavoimat(Osasto Kuhlmey) auttoi panssarien torjunnassa huomattavasti. Unohtaa ei sovi myöskään asetoimituksia kaikenlaisine materiaaleineen ja yksittäisen taistelijan käyttöön annettuja panssarinyrkkejä, joilla moni rivimies tuhosi lukuisia vihollistankkeja auttaen omia joukkoja pitämään asemansa.
Taistelumaastoa mihin moni menetti henkensä

Vaikka Saksan apu olikin korvaamatonta vihollisen pysäyttämisessä Ihantalan edustalle, minkä jälkeen olisi lähtenyt kaksi tieuraa kohti Jääskeä ja Antreaa, kaikkein suurimmat kiitokset menevät suomalaiselle sotilaalle sekä tykistölle, joka pystyi ensimmäistä kertaa keskittämään tulensa tietylle alueelle melkoisella voimalla. Moni vastustajan hyökkäys tyrehtyi jo lähtökuoppiinsa, kun tykistö ampui kaikilla putkillaan! Myös tavallinen rintamamies hoiti tehtävänsä, vaikka vihollisenkin tulivoima oli uskomaton. Jokainen on takuulla pelännyt, mutta hoiti tehtävänsä. Kiitos teille.
Tähän venäläiset pysäytettiin. Näkymä muistomerkiltä Viipurin suuntaan (kuvattu 8.11.2015)

Niinpä ei ole mitään ihmeellistä, että suomalaiset ovat halunneet kunnioittaa alueen ja koko Suomen itsenäisyyden pelastaneita taistelijoita. Ihantalan hautausmaan luona on valtavia siirtolohkareita, joiden takaa suomalaiset tulenjohtajat jakoivat käskyjä tykistölle. Yksi näistä lohkareista on nyt Ihantalan torjuntavoiton muistomerkkinä. Se on paljastettu juhlallisesti 3.7.1999 eli kun taisteluista oli kulunut 45 vuotta. En löytänyt mistään mainintaa, että kuka kilkutukset kiveen on tehnyt? Muistakaan yksityiskohdista en löytänyt mainintoja, mutta viisi vuotta muistomerkin paljastamisen jälkeen pidetyissä torjuntataistelun 50-vuotis juhlissa oli paikalla liki 1500 sotaveteraania! Mahtava osoitus rintamamiesten yhteishengestä, että kaveria ei jätetä! Hyvää itsenäisyyspäivää... 
Kiitokset sotaveteraaneille, Suomi on hyvä maa ja puolustamisen arvoinen

Päivitys 5.7.2017

Kävin tänään piipahtamassa Ihantalan torjuntavoiton muistomerkillä pitkästä aikaa ja olikin miellyttävä yllätys. Muistomerkin takana oli suomea puhuva venäläinen mies autoineen odottamassa bussilastillista Paimiosta saapuvia matkalaisia. Tarjoilua oli vaikka minkälaista, mutta parasta oli muistomerkin ympärille sijoitettu Suomen lippu. Lisäksi uutuutena oli näkäjään ilmaantunut uusi infotaulu, jonka informaatio nyt oli kokonaan vennäjänkielistä. Mikäpäs sen mukavampaa kuin saada shamppanjat heti autosta ulos astuessaan.... kyllä meille suomalaisille jossain aina palvelu pelaa vaikka välillä täällä kotimaassa tuo palvelun saaminen tökkiikin. Aion mennä uudelleenkin ohiajaessani tarkistamaan palvelun tällä muistomerkillä....



Infotaulujen tekstit laitan tuohon alas, josko joku vaikka olisi kiinnostunut noistakin.....





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita