Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Nyt seuraa jatkoa assistentti Pirhosen moottoripyöräretkien kuvasaaliista. Esittelyvuorossa on Soanlahden ortodoksinen kirkko tai paremminkin sen rauniot, mitkä assistentti kävi ystävineen kuvaamassa helmikuussa 2015. Kuten alle laittamastani kuvasta näkyy, niin tämän blogin tekemisessä ei ole vaikeuksia kierrelty, vaan ne kohdataan sellaisina kuin ne eteen tulevat. Kuvat antanevat myös esimakua siitä, etten itse pääse nykyisellä kulkuneuvoarsenaalillani joka paikkaan. Kaikkien kohteiden kiertäminen vie todellakin aikaa ja vaatisi ihan oikeasti jonkinlaisen apurahan saamisen. Sitä tuskin kukaan meille myöntää?
Tästäkin selviää moottoripyörällä.... Kuva Soanlahdelta helmikuulta 2015
Soanlahti mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1500, jolloin Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa mainitaan kylän nimi. Tässä vaiheessa ja myöhemminkin kylä oli uskonnoltaan ortodoksinen, mutta muutosta oli asiaan tulossa. Ruotsin sotajoukot levittäytyivät alueelle 1600-luvun alkupuolella ja lopulta vuonna 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa alue jäi ruotsalaisille. Tämän jälkeen raskas verotus ja ortodokseihin kohdistuneet sortotoimet saivat valtaosan väestöstä siirtymään Aunuksen kautta Tverin Karjalaan sortoa pakoon.
Soanlahden ortodoksikirkon portaat
Vuosina 1656-1658 käydyn ruptuurisodan jälkeen väestöpako kiihtyi ja alueelle muutti tilalle väkeä Savosta ja Pielisen alueelta. Lopulta 1600-luvun loppupuolella jäljellä oli viisi taloa, joiden väestö oli ortodokseja. Lisää onnettomuutta alueelle seurasi venäläisten vuonna 1702 suorittaman hyökkäyksen jälkeen, jolloin lähes koko kylä tuhottiin.
Soanlahden ortodoksikirkon muistomerkki
Uudenkaupungin rauhassa 1721 Soanlahti palasi osaksi Venäjää ja alueen muuttuminen uudelleen ortodoksiseksi alkoi. Vuonna 1818 alueella asui liki tuhat ihmistä, joista valtaosa Soanlahdella. Alue oli kaksikielistä seutua, koska ortodoksit puhuivat karjalaa ja luterilaiset suomen kieltä. Lisäksi alueen rasitteena oli lahjoitusmaajärjestelmä, mikä oli voimassa aina vuoteen 1873 saakka.
Naapuripitäjä Suistamon itsenäistyttyä samaan seurakuntaan kuului myös Soanlahden ortodoksit. Lopulta Soanlahtikin muodosti oman itsenäisen kuntansa vuonna 1894. Muutamaa vuotta aiemmin alueen luterilaiset olivat saaneet oman kirkkonsa, joten ortodoksienkin piti saada oma kirkkonsa. Kenraalikuvernööri Bobrikoff tuli pelastamaan tilanteen ja järjesti valtion rahaa hankkeelle vuonna 1900. Rakennustyät alkoivat ja lopulta 1.12.1903 kirkko pyhitettiin Nikolaille ja vihkimisenkin suoritti yllättäen arkkipiispa Nikolai!
Muistolaatta rististä
Kirkon suunnittelusta vastasi O.Leander ja sisustuksesta Nikolai Rahm. Tarvikkeet rakennustyömaalle toimitti kauppias Sahari Protkujev. Heidän ja soanlahtelaisten yhteistyön ansiosta kirkko nousi valmiiksi kaikkine 44 kiloa painavine kirkonkelloineen. Talvisotaan mennessä kirkko oli kuitenkin peruskorjausta vailla, mutta se jäi tekemättä sodan takia. Talvisota ei kuitenkaan koitunut kirkon tuhoksi, mutta syksyllä 1941 evakoiden palatessa takaisin Soanlahteen, niin kirkosta oli jäljellä vain rauniot.
Jos Soanlahden ortodoksisen kirkon valokuva kiinnostaa, niin sen voit käydä kurkkaamassa täältä. Samasta linkistä selviää myös, miltä Soanlahden ortodoksikirkko näytti sisältä, koska Maaningan kirkosta löytyy nykyisin kohteestamme evakuoitu ikonostaasi. Päivitys 13.4.2019 Kävin tällä paikalla itse 15.6.2018, minkä reissun kuvat liitän tähän alapuolelle. On ainakin vähän uudempia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita