Malta / Hagar Qim (julkaisu nro 1000)

Tänään on aika juhlaan ja samalla vähän laajennetaan kohdealuettakin, koska päivän kohde löytyy keskeltä Välimerta Maltan saarelta. Vuosi takaperin Willimies kävi pyöräyttämässä mittariin pyöreät 50 vuotta Maltalla ja pakkohan se on sanoa, ettei tämän talvinen lomakohde Madeira päässyt lähellekään Maltaa kiinnostavuudessaan historiansa osalta, mutta luontokohteena se oli aivan huippua! Jotenkin tällaisena vanhana muinaisjäänteenä nämä ikiaikaiset reliikit vaan vetävät minua puoleensa! Malta sai minut lumoihinsa ja olen vakuuttunut siitä, että vielä joskus palaan sinne ja kiertelen mielenkiintoisia paikkoja, jotka viime talven viikon mittaisella rypistyksellä jäivät näkemättä...

Ennen temppeleitä perehdyimme alueen historiaan 4D-elokuvan avulla

Koska tänään on Willimiehen jorinoiden osa 1000, niin alkuperäinen aikomukseni oli esitellä Unescon maailmanperintökohde nimeltä Hypogeum, mutta tajusin ettei minulla ole sieltä kuvia, koska paikassa oli kielletty kuvaamasta. Niinpä piti lennossa vaihtaa toiseen Unescon maailmanperintökohteeseen Hagar Qimiin, mikä on takuulla yksi kiinnostavimmista paikoista missä olen lyhyen elämäni aikana käynyt. Yllättäen netistä tietoa etsiessäni huomasin, ettei kyseisestä paikasta aivan kauheasti ole valokuvia, joten olkoot nämä hyvä lisä paikasta kiinnostuneille.

Museossa oli nähtävänä menneisyyden jälkiä

Kopio temppelin oviaukoista

Koristeltu kivenmurikka Hagar Qimista

Itse olen jotensakin juhlatuulella, koska en olisi ikinä uskonut blogia aloittaessani kirjoittavani omia jorinoitani jo viidettä vuotta. Kaiken lisäksi tästä on tullut osa jokapäiväistä elämääni, joten eiköhän tämä jatku niin pitkään kuin henki kurkkutorvessa pihisee? Mikään ei ole niin hieno tunne kuin löytyy jostain perähönkölästä muistomerkki ja käydä vielä kuvaamassakin se kaikkien nähtäväksi. Jos tästä hommasta saisi palkkaa, niin olisin valmis tekemään tätä todellakin loppuelämäni, koska tämä tuntuu olevan juuri sitä työtä, mitä haluan tehdä. Saa olla oman itsensä herra ja tehdä asioita oman mielensä mukaan omien aikataulujen puitteissa. Harmi, ettei Suomessa ole mahdollista elää tällä työllä! 

Mnadrjan pienoismalli

Hagar Qimin pienoismalli

Onhan tähän vuosien varrelle blogia päivittäessäni sattunut kaikenlaista, mutta muutamia pieniä pettymyksiä lukuunottamatta olen saanut tästä enemmän kuin mitä se on minulta vienyt. Toivottavasti näin on jatkossakin? Toki matkaan on osunut kaikenlaisia tunteita vihasta suunnattomiin ilon hetkiin, masennuskausia unohtamatta, mutta aina tekemäni työ on nostanut lopulta pääni pinnalle. Näin uskon käyvän jatkossakin, vaikka tiedossani olevien kohteiden määrä vähenee päivä päivältä ja uusien löytäminen muuttuu entistä työläämmäksi. 

Surimmat megaliitit ovat tätä luokkaa

Kaksi vanhaa. Toinen päivälleen 50 vuotta ja ympäöivä miljöö 5000 vuotta

Temppeli on katettu Norjan poikien toimesta

Lisäksi kohteiden etäisyys kodistani kasvaa ja aiheuttaa tarvetta olla nykyisin öitä jopa hotellissa, mutta kai sitä omat rahansa voisi huonomminkin käyttää? Jotkuthan kiikuttavat tilinsä viinakauppaan ja toiset taas ostavat kaikenlaista krääsää kotiinsa, vaikka tarvetta ei olisikaan. Minä tyydyn mieluummin vähän askeettisempaan elämäntapaan ja sijoitan omat roponi tämän blogin reissuihin. Uskon niiden vielä joskus olevan hyvä sijoitus oman mielenterveyden kannalta.

Mikähän näiden tarkoitus lienee?

Koristeellista ornamentiikkaa Williladyn selän takana

Vaikka blogi eri muodoissa viekin ison osan vapaa-ajastani, niin tähän uhraukseen olen valmis edellämainituista syistä johtuen. Saman kaltaista duunia en toki suosittele ihan kenelle tahansa, koska tämä jos mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, tiukkoja istumalihaksia ja positiivista asennetta, mikä tosin itsellänikin on ajoittain hukassa. Kaikesta huolimatta tämä homma on mielestäni kivaa ja tykkään tästä! Onneksi tuo Willilady myös osaa ajoittain pakottaa jalkani maahan kun rupean leijailemaan, mistä kiitokset hänelle. Mutta ei tässä jaksa enempää jaaritella, vaan lähdetään Maltalle. Lupaan muuten teille lukijoille, etten aio laajentaa blogiani sen kummemmin Maltalle ja aion jättää kaikki välillekin jäävät alueet kuvaamatta!!!

Melkoisia järkäleitä ja vanhoja!

Hagar Qim on osoitus siitä, kuinka ihmiset jo aikoja sitten olivat valmiita uhraamaan aikaa ja tarmoa rakentaakseen isoja, suorastaan järjettömän kokoisia, monumentteja jumalien kunniaksi sekä omiksi palvontapaikoikseen. Valtavat kiviset järkäleet sijoitettiin paikoilleen todennäköisesti ilman minkäänlaisia koneita, lihasvoimaa hyväksi käyttäen. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa kuinka ne aikoinaan rakennettiin, mutta tähtitiede oli kyllä rakentajilla hallussa.

Aukko mistä auringon ensi säteet paistoivat syvennykseen valaisten sen

Rakennuksesta, minkä kookkaimmat megaliitit ovat 20 tonnin painoisia, löytyy myös hienoa tähtitieteellistä osaamista, mikä kertoo tuon ajan maltalaisten olleen viisasta väkeä. Rakennuksessa on reikä, minkä läpi kesäpäivän tasauksen ensimmäiset auringonsäteet paistavat kiveen louhitun reiän läpi syvennykseen. Lienee ollut lumoava hetki paikalla olijoille, kun ensi säteet ovat valaisseet syvennyksen. Siinä on varmaan ollut taianomainen tunne?

Taiteellisuus on ollut merkittävässä osassa 

Muutenkin tämä 3600-3200 eaa rakennettu temppeli on ollut käsittämättömän suuri. Pitää myös muistaa, että samaan aikaan Egyptissä vasta korkeintaan mietittiin pyramidien rakentamista. Maltalaiset olivat siis aikaansa edellä. Valitettavasti tämä megaliittikulttuuri tuhoutui vuosisatojen aikana, kuten muutkin, ja temppelit hautautuivat maahan. Lopulta vuonna 1839 alueella tehtiin tutkimuksia ja kaivauksia englantilaisten toimesta ja löydettiin maan alta jotain käsittämätöntä. Hagar Qim ja viereinen Mnajdran temppeli kaivettiin esiin ja on siinä ollut aikansa tiedemiehillä ihmettelemistä, koska pohtiihan nuo vieläkin paikan kaikkia erikoisuuksia. 

Mikä lienee ollut alttarin perimmäinen tarkoitus?

Käykää ihmeessä paikan päällä, jos alueella liikutte.