keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Lappeenranta / 1950-luvun suunnitelma

             TVH:n paperit paloivat, kuten John Mellencampkin toteaa

Moskovan rauhan sopimus vuonna 1944 jakoi Saimaan kanavan kahden valtion alueelle ja itäinen Suomi menetti tavaroiden kulkureitin maailmanmarkkinoille. Niinpä välittömästi rauhanteon jälkeen aloitettiin suunnitelmat ja varovaiset tunnustelut kanavan uudelleenavaamiseksi. Muutama neuvottelukosketus valtioiden välillä olikin, mutta ennen sodan lopullista päätöstä, Pariisin rauhansopimusta v.1947, ei sopuun ollut mahdollista päästä.
Tässä voisi purjehtia isojakin laivoja kohti Saimaata tai Suomenlahtea

Vuoden 1947 jälkeen kanavasta neuvoteltiin, mutta erimielisyyksiä oli liikaa. Riitaa aiheutti Neuvostoliiton halu kytkeä Suomen sisäpolitiikka mukaan kuvioihin, kanava-alueen vuokrauksen pituus, suomalaisten pelko kanavan katkaisemisesta Neuvostoliiton taholta, liikenteen tahallinen hidastelu sekä tietenkin kiista kanavamaksuista eli rahasta. Koska sopuun ei päästy neuvotteluissa vuosien 1947-1953, niin TVH alkoi suunnitella kanavan rakentamista kokonaan Suomen rajojen sisäpuolelle.
Hurtanmaalle mentäessä löytyy kyläyhdistyksen tekemä plakaatti tienposkesta


Kuvassa näkyvä kyltti ns. väliväylän läheisyydessä osoittaa reitin minne kanavaa suunniteltiin. TVH:n vuonna 1954 esittelemässä suunnitelmassa kanavan reitiksi kaavailtiin reittiä Lappeenranta – Kivijärvi – Hamina / Klamila. Tammikuussa aloitetut suunnitelmat lakkasivat kuitenkin melko nopeasti, eikä vakavaa poliittista keskustelua aiheesta käyty. Kenties suunnitelma oli kuitenkin alkukipinä uusille kanavaneuvotteluille, joiden ansiosta Saimaan kanava voitiin avata uudelleen v.1968. Lienee kai turha mainita, että Saimaan kanavan tenhosta pääsevät nauttimaan ainoastaan lappeenrantalaiset, sekä tietenkin turistit, koska 42,9 kilometriä pitkästä kanavasta koko Suomen rajojen sisällä oleva osuus kuuluu kaupunkimme alueeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita