Lappeenranta / Pätärin talomuseo

           Willimiehen kesämusaa from Down Under, ei kuitenkaan Ylämaalta

Taas on takana melkoinen päivä. Työmaalla tietokoneen näytön tuijottamista ja sain hemmetti jotain aikaiseksikin. Sen verta oli silmät sikkuralla kotiolähtöä suunnitellessa, että ajattelin pitää vapaaillan tästä blogin kirjoittamisesta. No kaikki muuttui taas kuin taikaiskusta! Puhelin pirahti ja toisessa päässä oli kaveri, joka omalla innokkuudellaan tekee parhaansa Lappeenrannan elävöittämiseksi, joten pakkohan tällaisissa talkoissa on olla mukana omalla vaatimattomalla panoksella.

Jo muutaman viikon ajan minulla on ollut tarkoitus mainostaa näiden kavereiden liikeideaa, myydä Lappeenranta-aiheisia vaatteita maailman pienimmässä vaatekaupassa. Jotain tällaista voi olla ainoastaan Lappeenrannassa. Onhan paikka ihan hito hyvä! Willimieskin on suunnitellut käydä hankkimassa muutaman paidan hito hyvästä kaupasta, jonka nettisivut löytyvät täältä. Hae sinäkin omasi pois tai tilaa netistä sekä kanna ylpeänä hito hyvää paitaa. Toivottavasti palveluun kuuluu Pusukioskin tyyliin pusu ostajalle?

Nyt hito hyvä jengi on saanut päähänsä järjestää galleria Hoi Sien kanssa ensi lauantaina bileet Linnoituksen valleilla. Tapahtuman nimenä on selvä vihjaus Willimiehen lempijuomiin, mutta mitäs sitten? Nimenä on KESÄ 013 – Vallit akustisesti.  Kohteliaasti kysyivät lupaa saada käyttää Willimiehen nappaamaa valokuvaa mainosjulisteessa ja tottahan toki lupa heltisi. Kaikki Lappeenrantaan liittyvät hommelit saavat luvan, koska eiköhän meillä kaikilla ole tavoitteena hito hyvä kaupunki. No, johan meillä on semmoinen!

Vallit akustisesti juliste.....hito hyvä!

Niin, noista bileistä vielä sen verran, että paikalla on kaksi akustisesti esiintyvää paikallista taiteilijaa. Ensiksi rouheaa garagea vetäisee imatralainen Nikita Rytkönen ja tapahtuman päättää folkia soittava Lappeenrannan oma likka Aili Julia. Mukaan pääsevät kaikki kynnelle kykenevät vaivaisella vitosella, eikä esiintymisajankohdankaan pitäisi osua lomalla olevien koululaisten nukkumaanmenoajan kohdalle, joten tekin voitte nauttia esityksestä loppuun asti. Konsertti alkaa klo 20.30 ja päättyy ilta kymmeneltä. Menkäähän paikalle!

Pätärin talomuseon tavarat ovat kaikki alkuperäisiä tilan tavaroita, kuten maalipintakin?

Me sen sijaan siirrymme asiaan. Kohteena tänään Ylämaalla, Lappeenrannan Down Under, sijaitseva Pätärin talomuseo. Entuudestaan tämä oli näyttelemisestä pitävälle Willimiehelle tuntematon paikka, mutta matkassa oli blogin uusi assistentti Joonas, joka näytteli täällä vuonna 2011 kuvatussa ”Hiljaisuus” elokuvassa oman vaativan ensiroolinsa elokuvataiteen parissa – kyseessä oli ruumiskasassa lojuvan kuolleen sotilaan osa. Tämän rinnalla kalpenevat ne kaksi Willimiehen nuoruusvuosina Kaukaan koulun kevätjuhlanäytelmässä esittämää roolia. Ensimmäisellä kerralla näyttelin kiveä ja kun kehityin näyttelijänä, niin toisella kertaa sain esittää puuta. Melkoisia rooleja…

Väittävät vilja-aitan olevan 1600-luvulta! Ilmeisesti tämä rakennus, mutta lienee tuotu muualta Pätäriin?

Pätärin talomuseon historia juontaa juuret aina talon rakentamiseen 1800-luvun loppupuolelle. Kukaan tuskin yllättyy jos mainitsen talon rakentajiksi Pätärin Antin ja Valpurin. Heidän saatua tilan kukoistamaan, heitä avusti tilan ylläpidossa viisi lasta. Talon pojat jäivät kaikki perillistä vaille ja ainut perillinen, tyttären poika, kuoli jatkosodassa. Viimeisen Pätärin kuollessa v.1976 talo siirtyi valtion omistukseen, kuten laissa on määrätty. Silloinen Ylämaan kunta päätti kuitenkin lunastaa tilan itselleen ja muuttaa sen kotiseutumuseoksi. Sellaisena se onkin hieno paikka, mutta valitettavasti olimme liian varhain liikkeellä ja museo oli vielä suljettuna.

"Hiljaisuus" elokuvan rekvisiittaa...

faktatietoa päreessä

Silti aito vanhan ajan maalaistunnelma huokui pihapiiristä ja olihan jäljellä vielä sodanaikaisen kaatuneitten evakuointikeskuksen KEK  toimintaan keskittyneestä elokuvasta rekvisiittaa. Valitettavasti tämän parempaan emme tämän kohteen kohdalla pysty mikä on hito huono juttu!

PS. Alun ylipitkään mainososuuteen ei tietenkään liity luvan kysyjän maininta siitä, että hän on lukenut Willimiehen jäljillä blogia kuusi tuntia putkeen! Tuosta hyvästä pitäisi saada mitali...