Sisällissota on ajanjakso, jonka mielelläni Suomen historiasta jättäisin väliin, mutta eihän historiaa enää tekemättömäksi saa, joten sen kanssa pitää vaan elää ja selvitä. Omiakin sukulaisiani surmattiin tuossa kahakassa, mutta surullinen on tämänpäiväisenkin kohteen tarina. Inhimillinen tuska ja suru ovat asioita, joille ei näin jälkikäteen voi mitään.
 |
| Muistokivi on mäen huipulla |
Kouvolasta länteen ajettaessa löytyy paikka nimeltä Isomäki, jonka huipulta löytyy isohko kivenlohkare, mihin on kaiverrettu teksti 19 1/V 18. Ensin en tiennyt tarinaa, joka liittyy tähän kiveen, mutta selvisihän se. Kyseisellä paikalla näet sisällissodan aikana asusteli havumajassa viisi Lyöttilän kylän miestä, jotka olivat paenneet punaisia ja halusivat pysytellä piilossa. Lopulta 1.5.1918, jolloin sisällissodan voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä, yksi piileskelijöistä päätti lähteä kotiinsa peltotöihin.
 |
| Liidut jäivät valitettavasti kotiin |
 |
| Karua tapahtumaa kunnioittaa karu muistomerkki |
Hän arveli punaisten poistuneen jo paikkakunnalta, mutta kylään saapui yllättäen punakaartiosasto, joka oli väistämässä Oravalan taistelua. He vangitsivan tämän miehen ja veivät hänet rantaan ja ampuivat hänet. Teko jolla ei ollut minkäänlaista merkitystä sodan lopputulokselle oli ilmeisesti pettyneiden punaisten viimeinen vihanpurkaus, tosin lopullinen sellainen.
Omaiset pystyttivät hänelle tämän muistokiven Isomäen huipulle 1920-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita