Lappeenranta / Hakalin työväentalo

Hakalin työväentalo lienee kaikille Lauritsalan immeisille tuttu paikka. Se on nykyisin lukuisten iloisten juhlien pitopaikka, missä Willimieskin on käynyt parketilla pyörähtämässä erään palkattoman assistenttini häissä.   Noista tanssivillityksistä nyt sen enempää, mutta olen minä täällä ollut vakavammassakin tilanteessa. Joskus 1980-luvun loppupuolella Kaukaan sahan lakossa oleville työmiehille, joihin Willimieskin silloin kuului,  tarjottiin täällä duunareille hernesoppaa. Soppa oli hyvää ja ilmaista. Eihän sitä nyt köyhä duunari ilman soppaa pärjää? Kyytipoikana tarjoiltiin palopuheita ja vaadittiin yhteisesti lisää palkkaa. Kai sitä markkoja saatiinkin lisää tilipussiin, koska olimme vain pari päivää lakossa. Se on sitä joukkovoimaa!

Nyt työväenaate hiipuu ja tarjoaa uusillekin aatteille tilaa nousta näkyviin. Toista oli niinä aikoina kun tässäkin talossa oli toimintaa ja aktiivisia kävijöitä sadoittain. Lieneekin aika muutamalla rivillä kertoa talon historiasta ja Lauritsalan työväenyhdistyksestä. Päästäksemme tarinan alkujuurille, on meidän palattava taaksepäin aina vuoteen 1902 asti.

Hakalin työväentalo

Lauritsalan sahan työmiehet lukivat ahkerasti Työmieslehteä 1900-luvun vaihteessa ja saivat ajatuksen oman työväenyhdistämisen perustamisesta. Tuumasta toimeen ja jo vuoden 1902 alussa yhdistys perustettiin Juhana Knuutilan talossa Hakalissa. Hankkeen alullepanijoina historiaan ovat jääneet herrat Matti Sievänen, David Thure, Herman Leinonen ja Onni Korhonen. Alkuaikoina ulkopuoliset  agitaattorit kävivät kertoilemassa Lauritsalan työväenyhdistykselle sosialismista. Nopeasti kuitenkin oppivat, koska jo vuonna 1903 Forssan ohjelmassa näkyi paikallisten kädenjälki.

Alkuaikoina yhdistyksellä ei ollut omaa kokoontumispaikkaa, vaan aluksi kokoonnuttiin jäsenten kotona. Tämä vaihe ei kestänyt kauan, vaan Lauritsalan sahan liberaali isännöitsijä Mikko Åhman salli yhdistyksen kokoontua sahan lukutuvassa. Sahan johto osoitti yhteistyökykyään yhdistykselle lahjoittamalla kaappiin kertyneen kirjaston yhdistykselle. Suhteet työntekijöiden ja sahan johdon välillä olivat hyvät, josta osoituksena yhdistyksen tapa käyttää sahan isännöitsijää yhdistyksen sisäisten riitojen ratkaisijana!

Vuonna 1908 yhdistys oli vaikeuksissa tehtaan johdon kanssa lukutuvan käytöstä kokoontumisiin. Valituksia sateli äänekkäistä tanssi-illoista ja siivottomista paikoista kokousten jälkeen. Lukutuvan käyttö lopulta kiellettiin lokakuussa 1908. Vaikka asiasta päästiinkin sopuun, niin ajatus omasta työväentalosta alkoi elää. Itse asiassa ajatus oli esitetty jo v.1904, jonka jälkeen oli aloitettu varojen keräys taloa varten. Varoja oli kerätty puhvettitoiminnalla ja oman Kanavansuun Suolavuorella sijaitsevalla tanssilavalla. Unohtaa ei sovi myöskään sahan isännöitsijän lahjoittamaa rahasummaa.

Aluksi yhdistys halusi rakentaa työväentalon kanavan itäpuolelle, mutta sahan johto ei halunnut vuokrata maata yhdistykselle ilman kunnon vakuuksia. Lopulta Hakalista Pajarin tilan isäntä vuokrasi tontin taloa varten ja lopulta yhdistys vuokrasi vielä naapuritontinkin tanssilavaa varten, joka purettiin kuitenkin jo 1950-luvulla. Talkoovoimilla tontille nousikin hirsinen työväentalo ja vihkiäisiä vietettiin lokakuussa 1910, joten yli sata vuotta historiaa takana on tälläkin talolla. Heti alkuvaiheessa taloon asettuivat yhdistyksen naisosasto, näytelmäseura, laulukuoro ja soittokunta. Lisäksi vuonna 1910 perustettiin vielä yhdistyksen oma urheiluseura Lauritsalan teräs. Teräksen joukoissa Willimieskin aikoinaan hakkasi nyrkkeilysäkkiä, kunnes vastustajat alkoivat käyttää minua nyrkkeilysäkkinä.

Hakalin työväentalo

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi alkuvaiheen 30 jäsenestä huippuunsa vuonna 1917, jolloin yhdistyksessä oli 480 jäsentä. Seuraava vuosi 1918 oli katastrofi yhdistykselle, koska sisällissodan jälkiselvittelyjen takia valtio takavarikoi työväenyhdistysten omaisuuden. Viipurin läänin maaherra palautti anomusten jälkeen yhdistykselle talon takaisin kesällä 1919. Tämän jälkeen työväentaloon rakennettiin lisäsiipi talkootyönä, mutta yhdistyksen parhaimmat ajat olivat silti jo ohitse. Yhdistykselle 1920-luku oli hajaannuksen aikaa, koska kommunistit kaappasivat yhdistyksen haltuunsa. Jatkuvat riidat johtivat toiminnan hiipumiseen ja jatkuviin riitoihin.

Nykyisin talo on yhä kokoontumispaikka yhdistyksen kokouksille, mutta tuottoisinta toimintaa lienee rakennuksen vuokraaminen erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Mainittakoon vielä, että Lauritsalan ensimmäinen elokuvateatteri toimi näissä tiloissa vuodesta 1938 alkaen ja ensimmäinen esitetty elokuva oli Tarzan peloton. Ehkä elokuvan nimi kiteyttää hyvin aikojen muuttumisen ja yhdistyksen alkuaikojen aktiivien asenteen yhteiskunnallisiin muutoksiin yhdistystoiminnan ja myös aseellisen toiminnan avulla.