Lappeenranta / Valtakunnallinen Sotaorpopatsas

Sotaorpopatsaan julkistamistilaisuus keräsi paljon väkeä

Tänään on kaksijakoinen päivä.  Willimiehen jäljillä blogin tekijöistä oli tänään juttua paikallisessa Etelä-Saimaa sanomalehdessä. Tämä näkyy selkeänä piikkinä kävijämäärissä. Toivottavasti tulette toistekin lueskelemaan juttujamme, vaikka ne tällä hetkellä tuntuvat melko jonninjoutavalta. Willimies sai nimittäin heti aamusta puhelinsoiton, missä ilmoitettiin hyvän ja pitkäaikaisen ystäväni poismenosta. Tällä kertaa asiat menivät välittömästi uudelleenarvioitavaksi. Mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää?  

Vaikka päivääni kuuluu iloa ja surua, niin lupaamani tehtävän kävin suorittamassa. Tänään paljastettiin valtakunnallinen sotaorpopatsas kotikaupungissani Lappeenrannassa. Olin jo aiemmin esitellyt sotaorpojen muistolaatan ja patsaan julkaisun lähestyessä minuun otti yhteyttä pääkaupunkiseudulla asuva sotaorpo, joka ei pääse julkistustilaisuuteen osallistumaan. Hän pyysi minua toteuttamaan toiveen ja käymällä paikan päällä. Lupasin hoitaa homman, joten tässä uunituoreet tunnelmat tilaisuudesta.

Sotaorpopatsaan taustapuoli

Sotaorpojen muistomerkki paljastettiin puolilta päivin ja paikalla oli arvovaltaista väkeä. Itse pysyttelin loitommalla. Juhlapuheita pitivät patsastoimikunnan puheenjohtaja, jonka nimi valitettavasti meni itseltäni ohitse. Johan Ludwig Runebergin sotilaspoikaruno lausuttiin ja tämän jälkeen puhumaan asteli patsashankkeen suojelija Riitta Uosukainen. Hänen pyynnöstään sotilaat poistivat teosta suojanneen pressun. Tilaisuuden lopuksi laulettiin Maammelaulu sotilassoittokunnan säestyksellä.

Sotaorvoksi jäänyt poika suree

Uosukaisen puheesta paljastui itseäni kummastuttanut seikka, ettei sotaorpojen määrää ole koskaan selvitetty. Puheessaan hän mainitsi sotaorpojen arvioiduksi määräksi 55.000-60.000 henkilöä. Heistä olisi arviolta elossa vielä noin 30.000-40.000 sotaorpoa. Tilausta patsaalle ainakin on, koska paikalla oli ympäri Suomea bussilasteittain sotaorpoja. Arvioisin tilaisuuden keränneen paikalle vähän yli tuhat henkilöä.

Patsaan etupuoli, missä riitti tungosta.

Kyseessä on lahtelaiselta kuvanveistäjä Juhani Honkaselta tilattu teos. Muistomerkki kuvaa kotinsa menettänyttä poikaa, joka katsoo kotitalonsa raunioita. Tuttu tilanne viime sotavuosilta monellekin suomalaiselle lapselle, niin valitettavaa kuin se onkin. Muistomerkki on punagraniitista tehty ja kotitalonsa raunioita katseleva poika on valettu pronssista.

Poikapatsaan pienoismalleja on tehty 13 numeroitua kappaletta, joiden hinta on 1500€ kappaleelta. Minulla ei ole tietoa, ovatko ne kaikki menneet? Ainakin me lappeenrantalaiset voimme käydä katsomassa paikan päällä alkuperäistä muistomerkkiä, emmekä tarvitse takan reunukselle tätä 34 cm korkeaa pienoismallia. Ajatus on kuitenkin hieno ja olenkin varma, että näin merkittävässä asiassa kansan karttuisa käsi on löytänyt rahoilleen hyvän kohteen.