Joensuu / Lykynlammen olympialaiset

Tänään ei kehuta Lappeenrantaa, eikä kirjoittajana ole kukaan Siiskosista. Tämän päiväinen teksti on Ilkka "Iskä" Pirhosen käsialaa ja esiteltävä kohde Joensuun Lykynlammella sijaitseva hyppyrimäen alastulorinne. Koko tilanne juontaa juurensa kahden vuoden taa, jolloin saimme kuningasidea kunnon kohottamiseksi. Löimme vedon, jonka mukaan se, joka elokuun ensimmäisenä viikonloppuna juoksee Lykynlammen hyppyrimäen alastulorinteen 169 porrasta viiteen kertaan hitaammin ylös, on velvollinen kustantamaan voittajalle illan oluet. Jalona tavoitteena oli kunnon kohottaminen. Kaikki muu meni niin kuin oli suunniteltu, mutta se kunnon kohottamiseen vaadittava kuntoilu taisi suurimmalta osalta unohtua meiltä molemmilta. Niinpä kisakin oli sitten sen mukainen.

Vielä pari minuuttia ennen kisaa meitä hymyilytti ihan aidosti.
Jukka "Willimies" Siiskonen (vas.) ja Ilkka "Iskä" Pirhonen (oik.)

Portailla, joita "ravasimme" edestakaisin, on Suomen itsenäisyydestä ja historiasta kiinnostuneelle mielenkiintoinen historia. Viime sotien aikaan Rukajärven suunnan (14. divisioona) ja Ryhmä Raappanan (Ilomantsissa) komentajana 1941 - 1944 toiminut kenraalimajuri Erkki Raappana oli voimakkaasti vaikuttamassa näiden portaiden paikalla olleen hyppyrimäen syntyyn. Ratsuväen kapteeni Raappana määrättiin 1919 Keski-Suomen Rykmenttiin Hämeenlinnan konekiväärikomppanian päälliköksi. Tästä entinen jääkärikapteeni ei pitänyt, vaan erinäisten vaikeuksien jälkeen erosi puolustuvoimien palveluksesta. Hetken aikaa suojeluskuntajärjestön päällystökoulun johtajana toimittuaan Raappana sai nimityksen Joensuun rajakomendantiksi 1921.

Toimipaikkana oli Onttolassa sijainnut Höytiäisen reservikasarmi. Raappan oli jo virkansa puolesta paljon tekemisissä paikallisen siviiliväestön kanssa. Innokkuus hiihtourheiluun lisäsi tätä yhteydenpitoa. Niinpä hänet 1930-luvun lopulla kutsuttiinkin toimikuntaan, jonka tavoitteena oli kehittää paikallista hiihtourheilua ja sen vaatimia puitteita. Raappanalla lieneekin ollut sanansa sanottavana, kun hiihtokeskuksen paikaksi lopulta valikoitui Höytiäisen kasarmialueen vieressä sijainneen Lykynlammen alue. Hyppyrimäki, Höytiäisen mäki, valmistui 1938, ja avajaiskisat hypättiin kevättalvella 1939.

Mäestä on kirjallista tietoa varsin vähän. Joensuun Katajan historiateoksesta käy ilmi, että mäkihyppy ei alueella koskaan noussut suureksi lajiksi. Edes kilpailujen määrästä tai siitä, kuinka paljon niitä on järjestetty, ei ole meillä tietoa. Sen sijaan paikallisia ihmisiä jututtamalla olen tullut siihen käsitykseen, että varsinainen mäki purettiin huonokuntoisena joskus 1990-luvun alussa. Mutta koska se sijaitsee edelleen toimivan Lykynlammen hiihtokeskuksen läheisyydessä, on alastulorinteen rappusista pidetty hyvää huolta. Niinpä ne ovatkin meitä aktiivisempien kuntoilijoiden ahkerassa käytössä.

Mutta meidän kisaan. Kisa oli todella rankka ja tasaväkinen. Kolme kertaa nousimme kiduttavat portaat peräkanaa ylös. Neljännellä kerralla alkoi Siiskosen nuoruuden into tulla esiin. Jukka veti kaulaa koko ajan ja voitti minut lopulta 55 sekunnin erolla. Todellisuudessa olimme voittajia molemmat. Voitimme itsemme, sillä emme todellakaan uskoneet pystyvämme suoritukseen. Itsensä voittaminen on parasta voittamista. Kiitos hienosta kisasta Jukka. Vuoden kuluttua otamme uusiksi - välillä vähän oikeasti kuntoiltuamme.

Kisan jälkeen olo oli kuin tapetulla madolla. Saa nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.