lauantai 4. elokuuta 2012

Joensuu / Lykynlammen olympialaiset

Tänään ei kehuta Lappeenrantaa, eikä kirjoittajana ole kukaan Siiskosista. Tämän päiväinen teksti on Ilkka "Iskä" Pirhosen käsialaa ja esiteltävä kohde Joensuun Lykynlammella sijaitseva hyppyrimäen alastulorinne. Koko tilanne juontaa juurensa kahden vuoden taa, jolloin saimme kuningasidea kunnon kohottamiseksi. Löimme vedon, jonka mukaan se, joka elokuun ensimmäisenä viikonloppuna juoksee Lykynlammen hyppyrimäen alastulorinteen 169 porrasta viiteen kertaan hitaammin ylös, on velvollinen kustantamaan voittajalle illan oluet. Jalona tavoitteena oli kunnon kohottaminen. Kaikki muu meni niin kuin oli suunniteltu, mutta se kunnon kohottamiseen vaadittava kuntoilu taisi suurimmalta osalta unohtua meiltä molemmilta. Niinpä kisakin oli sitten sen mukainen.

Vielä pari minuuttia ennen kisaa meitä hymyilytti ihan aidosti.
Jukka "Willimies" Siiskonen (vas.) ja Ilkka "Iskä" Pirhonen (oik.)
Portailla, joita "ravasimme" edestakaisin, on Suomen itsenäisyydestä ja historiasta kiinnostuneelle mielenkiintoinen historia. Viime sotien aikaan Rukajärven suunnan (14. divisioona) ja Ryhmä Raappanan (Ilomantsissa) komentajana 1941 - 1944 toiminut kenraalimajuri Erkki Raappana oli voimakkaasti vaikuttamassa näiden portaiden paikalla olleen hyppyrimäen syntyyn. Ratsuväen kapteeni Raappana määrättiin 1919 Keski-Suomen Rykmenttiin Hämeenlinnan konekiväärikomppanian päälliköksi. Tästä entinen jääkärikapteeni ei pitänyt, vaan erinäisten vaikeuksien jälkeen erosi puolustuvoimien palveluksesta. Hetken aikaa suojeluskuntajärjestön päällystökoulun johtajana toimittuaan Raappana sai nimityksen Joensuun rajakomendantiksi 1921.

Toimipaikkana oli Onttolassa sijainnut Höytiäisen reservikasarmi. Raappan oli jo virkansa puolesta paljon tekemisissä paikallisen siviiliväestön kanssa. Innokkuus hiihtourheiluun lisäsi tätä yhteydenpitoa. Niinpä hänet 1930-luvun lopulla kutsuttiinkin toimikuntaan, jonka tavoitteena oli kehittää paikallista hiihtourheilua ja sen vaatimia puitteita. Raappanalla lieneekin ollut sanansa sanottavana, kun hiihtokeskuksen paikaksi lopulta valikoitui Höytiäisen kasarmialueen vieressä sijainneen Lykynlammen alue. Hyppyrimäki, Höytiäisen mäki, valmistui 1938, ja avajaiskisat hypättiin kevättalvella 1939.

Mäestä on kirjallista tietoa varsin vähän. Joensuun Katajan historiateoksesta käy ilmi, että mäkihyppy ei alueella koskaan noussut suureksi lajiksi. Edes kilpailujen määrästä tai siitä, kuinka paljon niitä on järjestetty, ei ole meillä tietoa. Sen sijaan paikallisia ihmisiä jututtamalla olen tullut siihen käsitykseen, että varsinainen mäki purettiin huonokuntoisena joskus 1990-luvun alussa. Mutta koska se sijaitsee edelleen toimivan Lykynlammen hiihtokeskuksen läheisyydessä, on alastulorinteen rappusista pidetty hyvää huolta. Niinpä ne ovatkin meitä aktiivisempien kuntoilijoiden ahkerassa käytössä.

Mutta meidän kisaan. Kisa oli todella rankka ja tasaväkinen. Kolme kertaa nousimme kiduttavat portaat peräkanaa ylös. Neljännellä kerralla alkoi Siiskosen nuoruuden into tulla esiin. Jukka veti kaulaa koko ajan ja voitti minut lopulta 55 sekunnin erolla. Todellisuudessa olimme voittajia molemmat. Voitimme itsemme, sillä emme todellakaan uskoneet pystyvämme suoritukseen. Itsensä voittaminen on parasta voittamista. Kiitos hienosta kisasta Jukka. Vuoden kuluttua otamme uusiksi - välillä vähän oikeasti kuntoiltuamme.

Kisan jälkeen olo oli kuin tapetulla madolla. Saa nähdä, mitä huominen tuo tullessaan.

6 kommenttia:

  1. Miusta olette molemmat voittajia. Teitte sen minkä olitte luvanneet.
    Korppisielu

    VastaaPoista
  2. Hyvä Maisterit!!! Tuloshan on sinänsä aivan odotettu. Iskä istuu ruokapatojen ääressä ja kokkailee ja jukka ryntäilee kaikkien mahdollisten kohteiden perässä ja "aina polkupyörällä tai kävellen" ja kaikki muu aika sitten meneekin "lylyn" punttisalilla soutulaitteessa.

    Tosin kuulin huhua varmoilta tahoilta, että iskä kiersi Äänisen motskarilla. Luulisin, ettei se aivan nollakuntoiselta onnistu sekään. Ehkä iskä oli vieraskorea ja antoi Jukan voittaa.

    Mutta after all, sanois norjalainen... hienoa, että ukot jaksaa painaa menemään ja toivottavasti viimeistään kymmenen vuoden päästä otatte kisan uusiksi. Ja silloinhan käytetty aika luonnollisesti puolittuu, sillä nythän treeniaikaa on VALTAVASTI enemmän kuin tähän kisaan oli varattu!

    T.Kyöstí

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Korppisielu ja Kyösti

    Oli melkoinen urakka, mutta tästäkin selvittiin. Ensi vuonna sama aika ja sama paikka. Olette tervetulleita mukaan tähän jaloon, mutta saamarin kuluttavaan rääkkiin! Nyt tiedän tunteen, kun maitohappo muuttaa kintut lyijynraskaiksi. Ensi vuotta varten aion harjoitella ihan OIKEASTI...

    Paljastan näin meidän kesken, että itse olin asettanut omaksi ihanneajaksi 75 minuuttia, joten siihen nähden meni aika hemmetin hyvin!!

    T.Willimies

    VastaaPoista
  4. Komeita miehiä... :)) Huhhuh kovan urakan kokeneet....:))

    Terveisin. Marjatta 49.v Kouvolasta.

    VastaaPoista
  5. Komeita miehiä, te olette. Seuraillut blogianne, ja pitänyt siitä. :) Kiitos Willimiehille

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia vaan itsellesi. Komeita miehiä? Kirveellä veistetyt perussuomalaisen ulkomuodothan meillä on...

    PS.Seurailehan jatkossakin

    T.Willimieskolmikko

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita