Lappeenranta / Lappeenrannan kirkko

Lappeenrannan varuskunnan edustalla sijaitsevalla entisellä Myllykukkulalla sijaitsee Lappeenrannan kaupunkiseurakunnan kirkko. Paikan nimi Myllykukkula tulee alueella 1700-luvulla sijainneesta tuulimyllystä, joka jauhoi kaupunkilaisille viljan jauhoiksi.

Myöhemmin alue linnoitettiin, jolla suojattiin Lappeenrannan linnoitusniemellä sijaitsevaa kaupunkia. Alueen linnoituksia kutsutaan yhä ns. Nikolain valleiksi. Alueelle rakennettiin myös jo aiemmin esittelemäni näköalatorni. Linnoitusrakennelmat olivat menettäneet merkityksensä Suomen sodan 1808-1809 takia ja alueesta muodostui kaupunkilaisten suosima ulkoilualue. Valitettavasti asioilla on tapana muuttua!

Läheinen varuskunta oli venäläisten joukko-osastojen käytössä ja heräsi ajatus oman varuskuntakirkon rakentamisesta Myllykukkulalle. Venäjän keisarisuvun Romanovien 300-vuotisjuhlavuosi 1913 lähestyi ja sotilasviranomaiset päättivät kunnioittaa juhlavuotta uudella kirkolla. Venäjän kenraalikuvernöörin määräyksestä Suomen senaatti pyysi Lappeenrannan siviiliviranomaisilta vuonna 1911 lupaa kirkon rakentamiseksi.

Lappeenrannan kirkko. Kuvaajana "palkaton assistentti" Ari Niemelä

Koko kaupunki vastusti yksissä tuumin rakennushanketta vedoten historiallisten Nikolain vallien tuhoutuvan. Todellisena syynä oli kuitenkin, ettei kaupungin korkeimmalle paikalle haluttu Venäjän vallan symbolia, mikä näkyisi kaikkialle kaupungissa. Ajan henki toisen sortokauden aikana oli kaupungissamme tällainen. Ymmärrettävä juttuhan tuo on, ettei haluttu sipulikupolista kirkkoa parhaalle näköalapaikalle. Kaupunginvaltuusto jarrutti asian käsittelyä parhaansa mukaan, mutta venäläiset aloittivat rakennustyöt ilman lupaa. Arvelivat ilmeisesti, ettei lupaa koskaan saataisi?

Kirkon piirustukset laati Georg Kosekoff ja kirkon oli siis määrä valmistua vuonna 1913. Venäjän valtio toimi kirkon rahoittajana ja Pietarin taideakatemian oli määrä valvoa kirkon sisustuksellisia elementtejä. Kirkon pohjamuoto onkin ajan hengen mukaisesti tehty ortodoksisen ristin muotoiseksi ja kirkon keskellä olisi kupoli. Rakennusmateriaalina oli punainen tiili, koska läheinen varuskunta-aluekin oli tehty samasta materiaalista.

Tiiliornamentiikka ympäröi kirkon sisäänkäyntiä. Kuvaaja Ari Niemelä

Kirkkoon kuului myös viisi tornia. Yksi isompi ja sitä ympäröi neljä pienempää tornia. Tornien huipulle asennettiin sipulikupolit, mitkä ärsyttivät kaupunkilaisia suuresti. Kirkko oli ulkoisesti lähes valmis ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914. Sisältä kirkko oli kuitenkin pahasti keskeneräinen. Venäläinen sotaväki poistui kaupungista elokuussa 1914 ja kirkko jäi rakennustelineiden ympäröimänä odottamaan työn jatkajia. 

Odotusta kesti yhdeksän vuotta. Olosuhteet muuttuivat tällä välin ratkaisevasti. Venäläiset eivät enää hallinneet Lappeenrantaa, koska Suomi itsenäistyi 1917.  Sotavuosina kirkko rappeutui ja joutui usein ilkivallan kohteeksi. Itsenäistymisen seurauksena kirkko joutui Suomen valtion haltuun ns. ryssänkirkkona. Useita saman kohtalon kokeneita kirkkoja purettiin tai muutettiin toiseen tarkoitukseen sopivaksi.

Lappeenrannassa käynnistyi saman tien odottamaton hanke. Aiemmin vihatusta kirkosta päätettiin korjata uudelle v.1913 perustetulle kaupunkiseurakunnalle oma kirkko. Valtioneuvosto lahjoitti kirkon seurakunnalle kesällä 1919 ja se luvattiin muuttaa kolmessa vuodessa länsimaiseksi kirkoksi. Oli siis aika purkaa kaupunkilaisia ärsyttäneet sipulikupolit!

Tiiliornamentiikkaa kirkon torneissa. Ei enää sipulikupoleita!

Muutospiirustukset tilattiin arkkitehti Josef Stenbäckilta, mutta hänen ehdotustaan ei hyväksytty. Uudet piirustukset tilattiin Ilmari Launikselta, joka suunnitteli seurakuntatilat kirkon alakertaan. Tällä tavalla  Bysanttilaistyylinen holvimainen tila saatiin matalammaksi. Nämä suunnitelmat myös toteutettiin. Opetusministeriö hyväksyi myös suunnitelmat toukokuussa 1923 ja kirkkoa päästiin todenteolla muuttamaan ja rakentamaan. Vuosien saatossa katto oli vuotanut ja ilkivallan jäljet näkyvissä, mutta vaikeudet voitettiin. Sipulikupolinsa menettänyt kirkko oli länsimaistettu ja vihittiin käyttöön 12.8.1924. Tätä kahta kristillistä kirkkokuntaa edustavaa kirkkoa on mahdoton sijoittaa jonkin tietyn tyyliseksi kirkoksi, mutta se kuvastaa omalta osaltaan Lappeenrannan sijaintia idän ja lännen välisessä maastossa. Vaikutteita on saatu molemmilta puolilta ja ainakin Lappeenrannan kirkossa ne yhdistyvät viehättäväksi kokonaisuudeksi.

PS. Seuraava postaus ilmestyy luettavaksenne lauantaiehtoona, kunhan ensin ratkaisemme Iskä kokkaa bloginpitäjän kanssa Lykynlammen portaissa vedonlyöntimme tuloksen. Toivottavasti saadaan homma tehtyä, ettei tarvitse kokeilla uudelleen…

Poikkeuksena lauantaisessa tarinassa on ”tarinansepittäjä”. Sovimme Iskän kanssa jo ajat sitten, että vaihdamme osia yhden päivän ajaksi. Suomeksi sanottuna, Iskä kirjoittaa Willimiehen jäljillä blogiin ja minä tuuraan Iskää. Saas nähdä kumpi joutuu kirjoittamaan mollivoittoisesti vai olemmeko molemmat Tikanmäen keskussairaalassa sydänkoneessa ja tiputuksessa!! Toivottavasti näin ei käy, koska olisi vielä melkoisen monta kohdetta esittelemättä!!