tiistai 31. heinäkuuta 2012

Lappeenranta / Ortodoksinen leirikirkko


Leirikirkon muistomerkki

Olen ”kehunut” Lappeenrantaa jo  yli sadassa kirjoituksessa, mutta pitäähän se taas yksi ikäväkin tarina kirjoittaa meistä vilkkaista karjalaisista, jotka olemme aina eläneet idän ja lännen välimaastossa. Tämäkin tarina liittyy edellisten tavoin ortodoksisuuteen. Tarinaan liittyy myös kaunein kirkko, mikä ikinä on Lappeenrannan alueelle pystytetty. Valitettavasti sitä ei enää ole. Suosittelen, että käyt kurkkaamassa vanhoja kuvia täältä ja täältä.

Näkyvä muisto tästä vanhasta leirikirkosta on sen alkuperäisellä sijainti paikalla seisova jykevä kreikkalaiskatolinen risti, jossa on ikoni keskellä. Tämän muistomerkin pystyttämisestä vastasi Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta vuonna 1978.
Ikoni leirikirkon muistomerkin ristissä
Lappeenranta vanhana sotilaskaupunkina oli venäläisten armeijan osastojen harjoittelupaikkana kesäisin. Ensimmäinen pienimuotoinen kesäleiri järjestettiin täällä jo vuonna 1817 ja rautatien valmistumisen jälkeen vuonna 1885 leirit muodostuivat jokavuotisiksi. Alueella,  jossa kesäleirejä pidettiin tunnetaan nykyisinkin Leiri nimisenä kaupunginosana. Alue on tasaista hiekkamaata ja siinä oli hyvä järjestää suuriakin harjoituksia. Nykyisin alueella sijaitsee Lappeenrannan lentokenttä ja Suomen toiseksi suurin tavaratalo Prisma 
1890-luvulta lähtien telttamajoituksesta siirryttiin kiinteämpään rakennuskantaan ja alueelle rakennettiin myös miehistötiloja ja kerhorakennuksia. Alueelle sijaitsi myös Suomenmaalaisia tarkk`ampujaosastoja, joten reipas kilpailuhenki vallitsi näiden kansallisuuksien välillä. Kilpailuhengestä kertonee jotain venäläisen eversti Kazantsovin maininta, että venäläisten rakennusten koko, sijoitus ja ulkonäkö olivat selkeästi suomalaisia hienompia.
Suomalainen sotaväki lakkautettiin vuonna 1901 ja tämän seurauksena maahan sijoitettiin entistä enemmän venäläisiä sotilaita. Nämä sotilaat kävivät linnoituksen ortodoksisessa kirkossa. Seuraavaksi päätettiin rakentaa ensimmäinen leirikirkko, mikä sijaitsi nykyisen varuskuntasairaalan läheisyydessä. Tätä kirkkoa aikalaiset ovat kuvanneet liiterimäiseksi. Kirkko valmistui vuonna 1901. Samaan aikaan linnoituksen kirkko oli remontissa, joten kaupunkiseurakunta käytti samaa kirkkoa aina vuoteen 1903 asti.
Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikoff oli tarkastusmatkalla Lappeenrannassa vuonna 1903 ja kiinnitti huomiota kirkon huonoon sijaintiin ja ulkomuotoon. Hänen määräyksestään alettiin suunnittelemaan ja rakentamaan uutta leirikirkkoa, joka on tarinamme aiheena.
Leirikirkko valmistui venäläiskansallista puutyyliä soveltaen ja sen suunnitteli sotilasinsinööri M.Redjko. Peruskivi laskettiin 11.5.1903 ja hirsirakenteinen kirkko valmistui seuraavana vuonna. Se vihittiin käyttöön 17.6.1904 eli samana päivänä kuin Nikolai Bobrikoff kuoli. Häntä ammuttiin muutamaa päivää aikaisemmin senaatin portaikossa. Niinpä jää epäselväksi, olisiko hän ollut paikalla kirkon vihkimistilaisuudessa?
Kirkko pyhitettiin venäläisten sotilaskirkkojen tapaan pyhälle Nikolaokselle, Lyykian Myrnan arkkipiispalle. Läntisessä traditiossa hänet tunnetaan paremmin Santa Clausina. Nikolaos/Santa Claus tunnetaan myös kauppiaiden, apteekkarien ja panttilainaajien suojelijana. Merimiehiin ja muihin matkustavaisiin hänet liittää legenda uppoavan laivan miehistön pelastamisesta. Siksi kai sopii hyvin, että leirikirkon vanha pyhää Nikolaosta esittävä ikoni on esillä Lappeenrannan lentoasemalla lentomatkustajia suojelemassa.
Valitettavasti tämän runsaita puukoristeluita sisältäneen kirkon elämänkaari jäi lyhyeksi. Venäläisten vetäydyttyä Suomen itsenäistyttyä, jäi kirkko tyhjilleen. Osa ikoneista ja esineistä päätyi linnoituksen ortodoksiseen kirkkoon, mutta osa myös varastoitiin muualle. Venäläisyyden symbolina leirikirkko koki suuren häväistyksen itsenäisyyden alkuvuosina. Vaikka ovet olivat lukittu, niin ilmeisesti kaupungin poliisiviranomaiset availivat ovia iltaisin, jotta kirkossa voitiin järjestää tanssiaisia. Remuamisen takia loput esineistä tuhoutuivat ja lopulta sitten kirkko suuressa isänmaallisuuden puuskassa päätettiin purkaa. Purkamisen jälkeen rakennusmateriaali myytiin huutokaupalla ja korkeimman tarjouksen teki kauppias Kinnunen. Ilmeisesti Kinnusen talon kaakeliuunit lämpenivät ”ryssänkirkon” laudoilla pitkään?
Kenties noloin tapaus näin jälkikäteen ajateltuna on erään ”hurskaan” luterilaisen suorittama kierrätysoperaatio. Hän nimittäin kuljetti yhden kirkon kupoleista omalle kesähuvilalleen ja asetti sen ulkokäymälän katon koristeeksi!!! Toivottavasti samankaltaiset ajat eivät koskaan palaa!

3 kommenttia:

  1. Samanlaisia ristejä kuin tuo muistomerkki, on Venäjällä siellä sun täällä. Kulkevat nimellä matkamiehen risti.

    VastaaPoista
  2. "...Ilmeisesti Kinnusen talon kaakeliuunit lämpenivät ”ryssänkirkon” laudoilla pitkään?..."; niin, mutta kirkon puutavarasta tietysti suuri osa oli hirttä. onko tietoa, rakennettiinko hirsistä joitakin rakennuksia MUUALLE?

    Kimmo L. Kolkka

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita